Kauppa-ajoa

Etelä-Saimaa eilen

Lappeenrannassa uudessa kauppakeskuksessa menee pyörätie kauppakeskuksen läpi. Ajatus on aika kummallinen, enkä vielä tiedä onko asia hyvä vai huono.Siis kun kaupat rakennettiin aiemman pyörätien molemmin puolin, niin pyörätie menee entisellä paikallaan - sisätiloissa. Ovet pitää ilmeisesti kuitenkin avata ja vain taluttaminen on sallittu.
Mutta en vieläkään ymmärrä onko tämä hyvä vai huono juttu. Osa minussa vastustaa tämmöistä kummallista uutta että ulkoliikuntaväline viedään sisälle, ja osa minussa hurraa kun pyöräily saa sitä arvostusta mitä sille kuuluu.
On mentävä katsomaan paikan päälle. Pyörällä.

Viiskymppinen

 Viisikymppinen lenkki kiertää Taipalsaaren ampuma-alueen ympäri.On rentouttavaa kääntyä Savitaipaleelle johtavalta tieltä Pönniälän suuntaan ja pitkän suoran hiekkatien päästä kapealle ja mutkaiselle kylätielle. Pönniäläntiellä on niitä "nimismiehen kiharoita", missä mikä tahansa kulkupeli tärisee ikävästi - töyssyt on liian harvoja, että pääsisi vauhdilla tasaisesti ylitse, ja liian tiheitä, että voisi hiljaa ajaa jokaisen montun ilman tärinää. Talutin pyörää pahimpien kiharoiden ylitse.









Pönniälässä pienen tien varrelta löytyy ihana lehmihaka ja siinä vanerilehmät vasikoineen. Hieno tilataide kovin syrjässä maalikylistä!

Yhdistelmäajoa

Pyöräilyn ja patikoinnin yhdistäminen maistuu hyvälle. Taipalsaaren Heikkolantielle pääsee oivallisesti pyörällä ja siitä alkaa patikonti Riutan laavulle. Laavulenkki on viitisen kilometriä tai lyhyemmin pääsee kolmeen neljään kilometriin, jos kulkee edestakaisin lyhyemmän polun mukaan. Polku on hyvin merkitty ja reitti on hyvin vaihtelevassa maastossa. Saappaat tai koreteksit kannattaa olla jalassa kosteitten paikkojen varalta ja saattaahan siellä käärmeitäkin olla. Tai ainakin nokkosia! Myrsky on kaatanut suuria mäntyjä polulle ja niiden ylittäminen tai alittaminen antaa mielenkiintoista haastetta etenemiseen. Kuusikymppiset saa kontata puitten alitse kuitenkin varoen, ettei reppu juutu puunrunkoon kiinni.

Koko retkeilyreitti on yli kaksikymmentä kilometriä, mutta minusta tämä Riutan lenkki on se paras osuus, kun haluaa metsään ja makkaranpaistoon. Eksyminen ei onnistu kun koko ajan kuljetaan melkoisen pienellä alueella ja hyvin lähellä on tie, vaikkei sitä polulla huomaakaan. 

Maastossa pyöräily voisi olla kivaa. 

sisäpyöräilyä

Ulkona pyöräilystä menee nautinto matalaksi, jos pitää laittaa pipo kypärän alle ja topparukkaset käteen, niinkuin näillä heinäkuun lomaviikoilla on tarpeen. Siispä etsin korvaavan polkemiskokemuksen ja marssin Lappeenrantaan Lehmukseen  omtkeskus@lehmus.fi   
ja kokeilin sisäpyöräilyä nauhaohjauksessa ja videota katsellen. Ei hassumpaa.    https://youtu.be/8W9Q5Xi3wC8
Ensin ajatus sisällä polkemisesta spinning-pyörällä ja maastossa ajetun videon katsominen ja nauhalta tulevan ohjauksen kuunteleminen vaikuttaa ihan hölmöltä, mutta ei se sitä ole.  Pääsin hauskalla tavalla polkemaan Alpeilla! Virtuaali-Alpeista puuttuu tietenkin paljon, mutta kyllä ne maisemat saivat minut polkemaan enemmän kuin olisin jaksanutkaan. Ihan hieno kokemus!

Kummallinen lehtijuttu Pariisista. En ymmärrä - polkea saa päin punaisia ja samaan aikaan risteävä liikenne menee vihreillä?

Keveä kuuskymppinen

Tuulella on merkitystä. Siis pyöräillessä on erilaista polkea myötä- kuin vastatuuleen. Työmatka kotiiinpäin sujui myötäisessä ja sen huomasi! Erikoisesti Joutsenossa tuulimyllysuoralla meno oli keveää ja melkein lentävää.
Ensimmäinen evästauko oli Hinkan rannassa  hinkansaunat@gmail.com ,jota voi lämpimästi  suositella pyöräilijöille tauko- ja vaikka saunapaikaksi. Siellä on hyvin siistiä ja selko-ohjeet löytyy rantakäyttäytymiseen ja huussin käyttöönkin.
Ohitin kaksi pyöräilijää, mutta en kerro kuinka moni pyöräilijä ja rullaluistelija ohitti minut. 

Hinkan rantaa

61,1 kilometriä

Neljäkymmentäkahdeksan

Evästauko Wiipurin golfkentän risteyksessä.

Ja jälkiruoka kypsyi vieressä.

Tässä tämänpäiväinen neljänkymmenenkahdeksan kilometrin lenkki. Kirkolta Lappeenrannan sataman kautta Lauritsalaan ja Vehkataipaleelle. Sieltä Mantereentietä Rehulaan ja kirkolle. Hellesäässä ihan riittävän pitkä. Juominen riitti ja ylämäkiä taluttelin. Kiva rauhallinen lenkki.

Mikähän juttu se on kun johonkin asiaan jää ihan koukkuun. Jotkut pelaamiseen ja jotkut - pyöräilyyn. Muistan lukeneeni joskus kirjan "Kävelemisestä", se oli pohdiskeleva teos miten käveleminen vaikuttaa pään sisällä. Polkeminenkin vaikuttaa enemmän pään sisällä kuin kropassa. Onkohan polkemisesta kirjoitettu filosofista kirjaa? Kirjoittaisin itse jos osaisin.