Kesäpyöräilijän talvitauko

Kesäpyöräilijän talvitauko alkaa

Kylmä syksytuuli ja sääennusteen räntälupaus ajaa kesäpyöräilijät sisätiloihin.

Tietenkin polkeminen kylmällä ilmalla on vain pukeutumiskysymys, mutta tämmöinen retkieväspyöräilijä ei nauti termoskahveista lumisohjossa. Pyörät siirretään talviteloille ja termospullo keittiön kaapin ylähyllylle odottamaan ensi kevättä.

Vein tuttuun tapaan vanhan Focukseni Urheilu-Koskimiehen pyörähuoltoon http://www.koskimies.fi/palvelut/pyorahuolto/   ja sitä hakiessa vein uuden sähköpyörän ensihuoltoon. Vielä siis odottaa yksi kuudentoista kilometrin ajo kun haen Crescent Eloiseni huollosta kotiin.

Sitten jäädään odottamaan huhtikuuta ja kuivaa asfalttia.

Vanheneminen etenee vääjäämättä. Blogin kirjoittelu jatkuu talven ajan, jos Herra suo.

Liikkuminen on kivaa

Liikkuminen on kivaa

Kiitollisena ihmettelen kuinka tästä mammasta on tullut tämmöinen liikuntanautiskelija.

Kuuskytluvun koulun liikuntatunneista muistan paukuttavan tamburiinin, painajaismaisen telinevoimistelun ja pesäpallopelin, jonka säännöistä en ymmärtänyt hölkkäsen pölähtämää. Oppikoulun jälkeen oli iso helpotus kun liikuntatunnit sai unohtaa. Jäi vain painajaisunet, että olen viimeinen joka lajissa. 

Sitten tanakassa keski-iässä tapahtui jonkunlainen liikuntaherääminen ja huomasin kuinka ihanaa on hengästyä ja hikoilla ja jaksaa pyöräillä vaikka sata kilometriä. Mahtavaa!

Lappeenrannan ja Taipalsaaren välillä on tienpätkä ilman katuvaloja. Pimeässä on pitänyt polkea, vaan kuvassa näkyvä valkoinen pötkylä näyttäisi vihjaavan valojen asennukseen. Sähköä vedetään itärajalla.

Näkyvyyttä on näissä väreissä!

Nyt on aikaa pyöräillä

Nyt on aikaa pyöräillä

Sähköpyöräily on mukavaa. Pitkänkin lenkin heittää ilman, että pitäisi nousta satulasta. Tosin pitää miettiä uudelleen peffan pehmustus. Topatut shortsit ei tunnu riittävän kun istuu tuntikaupalla satulassa.

Aiemmin ylämäkien jaloittelu verrytti peffan tienoon ja koko kropan, mutta nyt pitänee välillä ihan erikseen nousta satulasta ettei reissatessa puudu ihan pökkelöksi. Vai hommaisiko niitä superlonpalasia joilla voisi pehmustaa tarvittaessa eri paikkoja, niin kuin pitkällä vaelluksella helpotetaan rinkan hihnojen hiertämisvaivoja. Peffa vaan ylös satulasta ja superlonin paikan vaihto?

Katsopa tämä hurjapäätä videossa. Ihmeellistä tasapainoilua. https://www.youtube.com/watch?v=L3kZFiE8iDE&feature=youtu.be

Joskus olen katsonut niitä vuorilla pyöräilijöitä joilla on ollut kamera kypärässä. Niitä katsoessa katselijakin pääsee huimiin maisemiin! Esim. https://www.youtube.com/watch?v=Wa3bCrhHoVs

Uudenlainen elämisen aika antaa mahdollisuuden miettiä ajan käyttöä uudella tavalla.

Aamuista töihin lähtöä ei ole, eikä pitkää automatkaa aamulla eikä illalla. Senkin puoleen aikaa on lisää - aiemmin työmatkoihin kului vähintään kaksi tuntia päivässä - nyt se kaksi tuntia menee keposeen lukiessa ja ihmetellessä, että mitähän tekisi seuraavaksi.

En ole edes tiennyt kuinka paljon metsäneläviä käy ikkunan luona, tikka, palokärki, orava, siili, ja niitä pikkulintuja joiden nimiä en tiedä.

Opettelen olemaan jouten.

Iloa uudesta pyörästä

Iloa uudesta pyörästä

Crescent Eloise on kyllä mukava sähköpyörä. Parin pienen ajelun jälkeen olen vakuuttunut, että tein ihan hyvä ostoksen. Pääsen jyrkätkin mäet hyvin polkien ylös eikä tällä ränttänäpolvella mitenkään käveltäisi muutamaa kymmentä metriä pidempään. Invapyörä.

Tänään näytin Eloiselle vähän maailmaa.

Hää kun ei oo nähny ku polkupyörätehtaan ja myymälän. Mie hänt ajelutin kaupunkii Myllymäe Intersporttii ja siel sit Kaukaa uuel K-marketil. Siit myö mentii Luukkaansalme silla yli Vehkataipaleesee ja sit Toija silla yli kirkol. Kyl hää ihmettel isoi siltoi - iha ku Puumalas konsanaa. Mie taian viiä hänet ens kesän Puumalaa kattomaa tosi isoo siltaa.

Kilometrei tul viiskymment, hää ois iha ehottomast halunt mennä viel vaik Savitaipaleesee, mut mie sanoi et miuta polttelee ku koton hyvä kirja o kesen. Hannu Mäkelä o kirjottatant "Muistan Vapaus" - alku o oikee mielenkiintone.

Pyörän moottori on keskellä polkimissa ja se vaikuttaa polkiessa aika luontevalta.

Mittarista näkee nopeuden lisäksi ajetun matkan, kokonaismatkan, keskinopeuden, ajan ja jäljellä olevan akun latauksen.

Viidenkymmenen kilometrin jälkeen voisi vielä ecolla ajaa 58 km. Ja tietenkin ilman akun käyttöä vaikka Kilpisjärvelle.

Hantaakien levennys vaikuttaa mukavalta ja etujousituksen saa päälle ja pois pikkunappulasta.

Harmillinen takaisku - ajolasien sanka on poikki. Vien lasit vaikka sinne "Pärnäsen korjaamolle", mutta luulen että uusien hankinta on edessä ennen ensi kevättä.

Kouluaine

Kouluaine: Millainen on hyvä polkupyörä

Keskimmäisenpojan kouluaine markka-aikana antaa selkeän selvityksen maasto- ja alamäkipyörän ominaisuuksista. Tässä siitä aineesta muutama lainaus.
Nyt kirjoittaja on jo aikuinen mies ja hauskaa, että tietynlainen tarkkuus ja hintatietoisuus oli jo silloin näkyvissä. Ja pyöräily maistuu edelleen!

"...Maastopyörien ostossa tärkein kriteeri on varmasti luotettavuus... 

Jos maastopyörällä lähdetään todella vaativaan maastoon, jarrujen sekä jousituksen tärkeellisyys nousee entistä paremmin esiin. Jos maastossa on hyvin paljon korkeuseroja, tarvitaan myös nopeat vaihtajat sekä kestävät vaihteet.

Mutta koko pyörän rakentaminen lähtee rungosta. Maastopyörien rungot ovat paksuja, kestäviä ja ennenkaikkea kevyitä. Halvimmissa pyörissä runko valmistetaan alumiinista. Mutta jos aletaan puhua kymmenien tuhansien markkojen pyöristä, niin rungon perusmateriaali on usein erilaiset titaaniseokset.

Seuraavaksi pyörään laitetaan vaihteet. Tankoon kiinnitetään vaihtajavivut, runkoon vaihtajat ja renkaiden napoihin rattaat. Luotettavuuden kannalta ketjun tulee vaihtua nopeasti ja varmasti oikeaan paikkaan. Vaihtajien oikeaan asentoon virittämiseen menee usein todella kauan aikaa.

Jarrut ovat tärkeässä roolissa pysähtymisen kannalta. Jarruvivut asennetaan tankoon. Niistä lähtevät vaijerit jarrupalojen pidikkeisiin, eräänlaisiin leukoihin. Nykyisin maastopyöriin valmistetaan V-jarruja. Ne ovat tehokkaammat kuin vanhat kolmipistejarrut. Jos jarrutukseen halutaan lisää tehoa, kannattaa hankkia levyjarrut. tosin kalliimpiin pyöriin nämäkin ovat jo vakiovarusteina... 

Alamäkipyörät ovat maastopyörien kaltaisia, tosin tekniikka on huomattavasti kehittyneempää ja hinta usein muutamaa kymmenen kerran kalliimpi.

Kaikista alamäkipyöristä löytyy täysjousitus, eli sekä edessä että takana on jouset, levyjarrut sekä usein titaanirunko.

Harrastelija saa alamäkipyörän jo 30 000 markalla, mutta siirryttäessä kilpailutasolle, hinta kaksinkertaistuu...

Kehitystyötä tehdään edelleen sekä runkojen että osien osalta miljoonien markkojen edestä. Harmi vain, että alamäkipyöräily ei ole Suomessa saanut suurta suosiota.

Sanomattakin on selvää, että hyvän pyörän ominaisuuksiin kuuluu myös puhtaus. Pyörän likaantuessa korroosio jyllää ja osat heikkenevät sekä hajoavat. Tällöin myös pyörän luotettavuus häviää, joka oli yksi tärkeimmistä "hyvän pyörän" ominaisuuksista."

Aineesta tuli 9-  ja opettajan punakynäarvio oli: "Erittäin hyvä ja kuvaileva selitys, koska asiasta tietämätönkin henkilö saa hyvin selvää ja kokonaisvaltaisen kuvan."

Mammakin on nyt viisaampi pyöräasioissa.