Paarmat - pyöräilijän "ystävät"

Paarmat - pyöräilijän "ystävät"

Kun säätiedotus lupaa hellettä niin silloin on päästävä pyöräilemään. 

Latasin sähköpyörän akun ja suuntasin ensin autolla Savitaipaleelle. Pyörä pois telineeltä ja aurinkoiselle paanalle tielle numero 377.  

Oli tosi mukava polkea vierasta tietä - joskus olen sitä autoillut ja nyt sitten kuljin ekaa kertaa pyöräillen. Savitaipaleen ja Tuohikotin väli on kuivaa kangasmaastoa ja autoliikenne on hiljaista.  Kuivuudesta huolimatta paarmoja oli yllättävän paljon. Kun vauhti hiljeni tai pysähdyin juomatauolle niin heti niitä paarmoja oli kimpussa ainakin "kolme kiloa". 

Paarmat ovat pyöräilijän pahimpia vihollisia. Tiedoksi kaikille, että erikoisen paljon suuria paarmoja on tiellä numero 377 Savitaipaleen ja Tuohikotin välillä. Isoja paarmoja oikein laumana. Aurinkoisen pyöräretken ainoa hankaluus olivat ne paarmat. 

Paarmat (Tabanidae) on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Paarmoja on maailmassa noin 2 500 lajia, joista Suomessa esiintyy 41. Paarmanaaraat käyttävät ravinnokseen ihmisen ja muiden suurten nisäkkäiden verta. Sanoo Wikipedia. 

Paarmoista huolimatta kilometrisaldo oli 88 kilometriä. Neljä juustovoileipää ja omena plus juomiset riittivät hyvin evääksi. Ja hillokeksi. Häntäluu vähän kipeytyi. 

Polvikipu ja pyöräily

Polvikipu ja pyöräily

Ränttänäpolvet ovat tulleet tälle mammalle pysyväksi elämänkumppaniksi. 

Kun ensimmäinen nivelrikon kipuvaihe iski polviin niin luulin etten enää ikinä kävele normaalisti enkä pääse koskaan enää kyykkyyn. Alkujärkytyksen jälkeen huomasin hankalimpien oireiden välillä yltyvän ja välillä laantuvan. 

Alkuun katselin ihan vakavissani rollaattorivalikoimaa nettikaupoista kunnes huomasin etten varmaan ihan vielä tarvitse apuvälinettä kävelyyn vaan hyvinä aikoina elän ihan tavallisesti - en mene kyykkyyn mutta kävelen pitkiäkin lenkkejä eikä kipua ole välillä ollenkaan. Tosin sitten välillä koskee kovastikin ja polvet näyttävät jonkun oikein vanhan mamman polvilta turvotuksineen. 

Kotikonsteja olen löytänyt ja käytän niitä oireiden mukaan. Jalkojen lihasten vahvistusta kuntosalilla, tiikerivoidetta, Buranaa ja polvitukea. Tietysti Pferdebalsamia, mikä sopii myös hevosille. Seuraavaksi kokeilen lymfahierontaa. 

Ja pyöräily. Se vaan on se paras juttu. Hankalakin polvikipuvaiheena pyöräily onnistuu - kunhan pääsee jotenkin nousemaan pyörän päälle - ja polkuliike on hienoa rentoutusta turvotukseen. 

Bakerin kysta on sitten "hauska" lisä polvien nivelrikkoon.  Katsopa seuraavaa linkkiä: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00906

Elämä jatkuu. Maallinen tomumaja rapistuu mutta sisäinen elämä toivottavasti elpyy uudeksi ja vahvaksi. Näinköhän.