Introvertti

Introvertti

Luin kirjan.

Linus Jonkman on kirjoittanut kirjan "Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous". Ihan mainio teos introverttien maailmasta.

Kirjoittajalla lienee asiasta melkoisesti tietoa ja hän kirjoittaa mukavaan kepeään tyyliin.

Kirjoittaja tunnustautuu itse kaapista tulleeksi introvertiksi ja esimerkillään auttaa meitä muitakin huomaamaan ettemme ehkä olekaan kummallisia ja outoja, jos emme ole niin yltiösosiaalisia. Ei olekaan vinksahtanut, jos haluaa olla yksin eikä hakeudu porukoihin.

On melkein helpottavaa lukea kun Linus Jonkman sanoittaa niitä tilanteita joissa on itsekin ollut. Esimerkiksi juhlat. Introvertti selviää kyllä tilanteesta, mutta aika paljon hän viettää aikaa juhlapaikan vessassa. Tai pakollisen puheen pitäminen. Spontaaniakin puhetta introvertin pitää harjoitella kolmisen viikkoa! Ekstrovertti rakentaa puheensa silloin kun yleisö on asettumassa istumaan.

Kirjassa on hauskan monia tilanteita, joista tunnistaa itsensä ja joskus jonkun toisenkin. Kirjassa olevalla testillä voi itsensä testata ja saada osviittaa omaan tyyppiin.

Ja liittyyhän tämä pyöräilyynkin. Pyöräilemään lähteminen on kunniallinen tapa saada sitä yksinoloa. Saa luvan kanssa olla mikä on, ja on helpottavaa kun ei tarvitsekaan tavoitella ekstroverttiyttä. 

Blogimaailmaa

Blogimaailmaa

Blogimaailma on aika erikoinen. Seuraan muutamaa blogia suht säännöllisesti ja joskus vaan plärään niitä ja luen sieltä täältä.

Lueskelen pyöräilyblogeja ja matkustusblogeja ja kissablogejakin. Jopa koirista ja puutarhanhoidosta.

Joskus viime vuonna eteen sattui "Goldfish"-blogi.

Goldfish piti blogiaan muutaman vuoden ja hän aloitti sen sairastuttuaan vakavasti. Voinnin tiedottaminen tutuille oli helppoa blogissa.

Hiljalleen blogi laajeni tuntemattomienkin luettavaksi. Goldfish kirjoitti urheilusta ja  kirkkoreissuistaan ja politiikastakin. Monenlaista. Teksti oli helppoa lukea ja selvästi lahjakkaan kirjoittajan tuotosta.

Välillä hän kirjoitti omasta voinnistaan lyhyesti ja lääkärikäynneistään. Ylä- ja alamäkeä.

Nyt Goldfish on kuollut. Viimeinen blogipäivitys tuli muutama päivä ennen hänen kuolemaansa.

Ventovieraalle lukijalle jäi hämmentynyt mieli. Blogia lukiessa pääsi mukaan toisen ihmisen elämään aika intiimillä tasolla eikä nyt voi oikein edes osanottoa esittää. Vietin monta hyvää lukuhetkeä Goldfishin blogin äärellä ja  suren häntä.

Jossittelua

Jossittelua

"Jos josta ei olisi, niin lehmätkin lentäisi", sanoi äidinkielen opettaja 60-luvulla.

Jos josta ei olisi, niin voitelisin nyt röpörieskapalasia ja laittaisin juustoviipaleet väliin ja käärisin voipaperiin jääkaappiin valmiiksi huomiseksi evääksi. Aamulla pakkaisin voipaperikääreen ja kahvitermoksen ja pari vesipulloa polkupyörän laukkuun. Ehkä vielä pitkähihainen paita mukaan ettei aurinko pääsisi polttamaan nahkaa käsivarsissa. Ja kännykkä mukaan. Päälle pyöräilyshortsit ja teepaita "mammapolkee"- selkätekstillä.

Sitten verkkaista polkemista Lappeenrantaan ja sieltä Lemin suuntaan. Ennen Lemiä kääntyisin Ruomin kylään. Lähellä kylää pienen mäen päällä pitäisin evästauon ja kävisin luonnon naistenhuoneessa.

Sitten Lemille jätskille. Lemiltä Savitaipaleelle ja hautausmaan portin penkillä söisin loput eväät. Ulkohuussimahdollisuus on siinä samalla.

Sieltä on kotiin enää kolmisenkymmentä kilometriä ja tasaisessa maastossa polkeminen on pelkkää iloa. Kotona olo on ihanan pehmoinen yli kahdeksankymmenen kilometrin lenkin jälkeen ja saunan jälkeen kaikki mahdollinen ruoka on taivaallisen hyvää.

Niin. Jos olisi kesä.

Sisäpyöräily

Sisäpyöräily - Spinning

Pyöräily sisällä, liikuntakeskuksissa, on hauskaa ja tehokasta liikuntaa.

Yleisesti puhutaan spinningistä, vaikka spinning on tavaramerkki ja oikea termi on siis sisäpyöräily. 

Yksinkertaisesti se on polkemista kuntopyörän oloisella pyörällä ja senhän osaa kaikki. Pyörässä on yksi vauhtipyörä ja vastusta muuttamalla saa tehoa muutettua. Vastusta vaihtamalla saa sykkeeseen muutoksia ja polkimien pyöritysnopeuden vaihtelulla saa mukavaa vaihtelua. Liikuntaa leppoisasti tai sitten melkoisella teholla.

Ja se on hauskaa!  

Tänne itärajalle sisäpyöräily tuli 90-luvulla ja kyllä tämä mamma oli heti ensimmäisten mukana siinä hulluudessa. Taisin parhaimmillani käydä ohjatuilla spinningtunneilla neljä kertaa viikossa. Ajallaan into siihen laantui, mutta nyt sitten kävin kokeilemassa, Keskimmäisentytön kehotuksesta, että vieläkö siinä tolkuissaan  pysyisi.

Ohjatulla tunnilla tekemisen meininki on tehokkaampi kuin yksin virtuaalitunnilla. Otin tunnin mamman viisaudella ihan rauhallisesti enkä juurikaan noudattanut ohjaajan kannustuksia, vaan poljin enimmäkseen istuen pienellä vastuksella ja enemmän vain mukavasti rullaten. Ja oli kivaa! Hyvä musiikki ja kannustava ohjaaja saa polkemaan hiukan enemmän ja enemmän.
Yllättäin ränttänäpolvet kaikkine rikkoineen ja viime kesän repeämisineen kestivät hyvin myös seisaaltaan polkemisen. Koko homma tuntui ihan polvien hoidolta. Kroppa tykkää, pumppu tykkää, nivelet tykkää.
Menen uudestaan.

Niin ja koko lysti vain 5 euroa.   http://huhtari.fi/hinnasto/   Huhtarissa pääsee seniorit halvalla: ohjattu tunti, suihku ja sauna on 5 euroa.   Tosin jos ajattelee vielä markoissa, niin sitten on kallista!

Yhdenlainen sisäpyörä. Säädöillä saa oman ajoasennon juuri itselle sopivaksi.