lauantai 29. elokuuta 2015

Ahtautta?




Tämänpäiväinen lenkki oli 59 km, mutta harmillisesti kuvan gps-käkkyrä jäi vajaaksi. Vielä on opittavaa älypuhelimesta!

Ikääntymisen huomaa ajokilometrien vähenemisestä. Ajokilometrien suorittaminen on vaihtunut poljeskeluun, nautiskeluun ja oleskeluun. Joskus kilometrejä päivälenkillä tuli lähes sata enemmän kuin nykyisin, mutta koska aikaa menee saman verran, niin mitäänhän ei ole menetetty. Jokainen poljettu kilometri ja ulkona oltu tunti on pelkkää plussaa.

Hyväksi koetut eväät - ruisleipä ja juusto - nautiskelin Vehkataipaleen bussipysäkillä.


 
Surettaa kun lukee lehdistä keskustelua pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden epäsovusta liikenteessä. Törmäyksiin löytyy syyllinen aina siitä toisesta, vaikka luulen useimpien pyöräilijöiden olevan toisissa tilanteissa myös jalankulkijoita ja autoilijoita. Jos Suomi olisi kuin Amsterdam, niin ahtauden ymmärtäisi, mutta onhan meillä oikeasti täällä tilaa. Joku julkkiskin sanoi lehdessä suurimman  ärsyttävän asian hänen elämässään olevan liian lujaa ajavat pyöräilijät. Moni tuntuu puhuvan vain omista oikeuksistaan liikenteessä, mutta ne omat velvollisuudet unohtuvat.

Myönnän kuitenkin etten ehkä olisikaan pyöräilijä Helsingin keskustassa, omat hoksottimet nopeasti muuttuvissa tilanteissa ovat rajalliset. 

Kyllä me tänne kaikki mahdumme -sanoo mamma.


Löysin Etelä-Karjalan pyöräilykartan suomenkielisen version  www.koskimies.fi   -liikkeestä.




tiistai 25. elokuuta 2015

Eksotiikkaa

 Kertakaikkiaan hieno juttu kun saatiin Lappeenrannan pyöräilykartta!Omani hain hiekkalinnan infosta, suomenkieliset oli loppuneet, joten otin englanninkielisenä. Venäjänkielisellä en olisi pärjännyt.
Kartta on hieno. Selkeä ja suorastaan houkutteleva polkemaan joka suuntaan. Luulin että olin kolunnut kaikki mahdolliset reitit, mutta kartassa näkyy ennenkokemattomia mahdollisuuksia ja varmaan hyviä eväspaikkoja.  Kyllä mammalle tuli ihan uutta intoa pyöräilemään kyliin ja kaupunkiin.


Kartasta löytyy myös hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia uimarantoineen ja nähtävyyksineen.


Suomen kielellä Pulsan asema on aika vaatimattoman oloinen, mutta Pulsa Station kuulostaa ihan eksoottiselta. Kaukana kaikesta maalaismaisemassa on Pulsa steissön - mahtavaa!



Village centre of Taipalsaari ja Röytty House. Todella hienoa ja eksoottista! Uutta karttaa tutkiessa pääsee hiukan turistin silmin kokemaan omia tuttuja seutuja.












Hinkanranta on merkitty hyvin.Se on todella oivallinen paikka levähdykseen, postikorttimaisema ja siisti huussi käsienpesumahdollisuuksineen. Pyöräillessä ei ole tarvetta auton, pyykin tai eläinten pesemiseen. 


Lämpimät kiitokset kaikille kartan tekijöille!







perjantai 21. elokuuta 2015

Ihmettelyä

On se vähintäinkin hienoa, että yli kuudenkymmenen kilometrin työmatkan voi polkea kokonaan pyörätiellä. Ihan oikeasti - työmaan pihalta kotiportille pääsee kevyen liikenteen väylää.
Startti Imatran Tainionkoskelta ja Karhumäen kautta Joutsenoon. Joutsenon läpi Lampikankaalle, Muukkoon, Pontukselle ja Lauritsalaan. Lappeenrannan sataman kautta Taipalsaarentielle ja pieni metsäpolku kotipihalle. Se on luksusta ajaa koko matka rauhallista pyörätietä pitkin. Pari hankalaa kohtaa on kyllä - kanavan yli menevä silta Lauritsalassa, jossa nyt on remontti meneillään - ja tunneli Taipalsaarella.
Siltatyömaa on erikoisen kelju, pyörää on talutettava, koska ainakin mammapolkijalle väylä on pelottavan kapea, eikä ohittamaan pääse etteikö siirrä pyörää autojen väylälle. Enkä varmaan kurkistele kaiteen välistä huiman alhaalla olevaa kanavaa!
 Työmatka on kauniskin. Vuoksi, neljä erilaista kirkkoa, Lappeenrannan kaupunginlahti, Hinkan ranta yms. 


Joutsenossa on uusien moottoritieliittymien keskellä siisti pysäkki puhtaine penkkeineen eikä sekään ole hullumpi eväspaikka. Aamulla tehty varrasleipä juustolla oli iltapäiväksi pehmennyt ranskanleivän veroiseksi, hyvälle se maistui aurinkoisella pysäkillä.

tiistai 18. elokuuta 2015

Tekstiiliurheilua

Ei ole helppoa antaa periksi, mutta kyllä pyöräilykamppeilla on väliä ajamisen miellyttävyyden lisäämiseksi. Takana on aika kun liikuntaan käytettiin niitä kulahtaneita ja venyneitä verkkareita ja t-paitoja. Toimihan ne jotenkin, vaikka hikinen ohut puuvilla tuntuu kalsean kylmälle ja takertuu ihoon kiinni. Ei kamppeet kaikkein tärkein asia ole - liikkumaan pääsee vaikka korkkareissa - mutta mukavampaa on pukea ylle asianmukaiset vaatteet ja jalkineet ja huomaamatta tulee ehkä tehtyä pidempi lenkki kun hikinen selkä tuntuukin kuivalle ja lämpimälle eikä polkimen painamat mustelmat paina jalkapohjia.


Kuka muistaa 60-luvun tyttöjen koulun liikuntatunnin sisävoimisteluvaatteen? Se tummansininen body, jossa oli ohuet, kainaloita hankaavat kuminauhat lyhyissä hihoissa ja materiaali oli paksuhkoa puuvillan ja keinokuidun sekoitetta? Kaupassa oli vain sitä yhtä mallia ja useimmilla oli tietenkin isompien siskojen tai serkkujen vanha, joka ei siis koskaan ollut sopiva. Päällä roikkuva tai hankalasti kiristävä.
Myöhemmin sitten varakkaammat vanhemmat ostivat tyttärelleen keinokuituisen, pitkähihaisen version, ja sitä oli myös mustana. Niillä kokemuksilla arvostaa todella näitä tämänpäivän teknisiä urheiluvaatteita ja mahdollisuutta käyttää sopivan kokoisia vermeitä pyöräillessäkin.


Vaikka kyllä minä edelleen käytän toisten vanhoja vaatteita. Sain Vanhimmaiseltapojalta oikean pyöräilypaidan pitkällä takahelmalla kokeiltavaksi ja myönnän, että se tuntuu hyvältä. Selän mainostekstin saa piiloon huomioliivin tai takin alle ja selkä tuntuu kuivalta ja lämpimältä ja sopivankorkuinen kaulus suojaa passelisti.


icyclelpr.fi - sivulla myydään paitoja ja huppareita logolla. Taidan ostaa! 





perjantai 14. elokuuta 2015

Polvet ränttänöi

Ränttänät polvet ihan hymyilee pitkän päivälenkin jälkeen. Pyöräily on todella nivelystävällistä liikuntaa - kun kävely on känkkäröintiä niin pyörän päällä ei tunnu missään. Toki pyörän päälle nousu ja pysähtyminen muistuttaa kropan kalenteri-iästä, eikä seisaallaan polkeminen onnistu kun ränttänöille ei voi varata koko painoa, mutta satulassa istuen polkiessa tuntuu nuorelta ja terveeltä! Kyllä ilman pyörää maailma supistuisi melko pieneksi, vaan pyörällä pääsee Taipalsaarelta Pulsaan ja Taniin ja Korkea-ahoon asti. Mittari ilmoitti 73 kilometriä, vaikka polvet sanoivat eilen että "stop". Vaan mamma ei stoppaa.
Eihän polkeminen mikään autuaaksitekevä juttu ole - minulle se on tärkeää - vaan ylipäänsä on hyvä kun ihmisellä on asia mistä on innostunut ja mikä tuottaa iloa ja eräänlaista kohotusta arkipäivästä. Eihän se polkeminen sellaisenaan oikein mitään ole, vaan se liike ja maisemat ja vapaus ajatteluun ja tärkeintä tietenkin eväät. Tänään ruisleipää plus juustoa. Skyr-rahkapurkin ajelutin koko lenkin ja palautin takaisin jääkaappiin. 

Helsingissä tapahtui surullinen auton ja pyöräilijän kolari. On todella harmillista kun ilmastoystävällinen ja kaikin puolin järkevä kulkeminen on vaarallista.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Maaveden ympäriajo

Taipalsaaren Maaveden ympäriajo on sopivan mittainen, 32 km, hellepäivän aamuun ja pelkällä vesieväällä. Meille taipalsaarelaisille lenkki lienee suosituin, vaikka kolmannes matkaa on hiekkatietä. Hyvä hiekkatie on kyllä parempi kuin kurja asfaltti. Rehulassa Kopinsalmen sillan päällystevauriot on jotenkuten korjattu, mutta Saikkolassa asfaltti on melkoista monttutihentymää pitkältä matkalta. Hiljaisella tiellä montut kyllä ehtii väistää ainakin verkkaisessa vauhdissa, mutta tasaisempi meno voisi houkutella niitä "oikeita maantiepyöräilijöitä" kapeine renkaineen myös näille teille.
Muutama ympäriajaja polki vastaan ja iloinen, kahden ikääntyvän pariskunnan joukkio oli ilmeisesti lähtenyt pidemmälle retkelle tarakkalaukkujen pulleudesta päätellen. Siinä puuskutettiin ja pohdittiin ylämäen jaksamista ylös asti. Vastaantulevaakin nauratti heidän hauskanpitonsa näin upean liikunnan merkeissä!



Mammaporukoissa liikkuessa kuulee kaikenlaista: eräs mummo on laihduttanut pyöräillen kymmenen kiloa! Polkee kuulemma päivittäin ja nauttii elämästään kevyempänä. Samainen mummopyöräilijä totesi myös pään tykkäävän pyöräilystä - mielikin vapautuu ulkoilmassa. Samaa mieltä minä!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Peräkanaa





Mamman ja Kaksivuotiaan pyörissä on hiukan eroa. Yllättävää, että pienten potkulautoja saa myös kolmipyöräisenä ja Kaksivuotias voi aloittaa tasapainoharjoitukset huomattavasti aiemmin kuin Mammansa. Tosin tämän punaisen menopelin omistajaa piti heti alkumetreillä toppuutella liian kovasta vauhdista.
Olisi se ollut juhlaa, jos viisikymmentäluvulla olisi kaupoissa ollut kolmipyöräisiä potkulautoja! Jos niitä olikin, niin ei meidän kylillä. Ei ollut lasten pyöriäkään ja silti opittiin polkemaan kuka miesten pyörällä tangon alta, kuka naisten pyörällä keskikaareen asennetulla laudanpätkällä istuen. Ei niitä aikoja kyllä mitenkään sankarina muistele - olisi ollut juhlaa saada potkulauta vaikka kolmipyöräisenä tai  ihan oikea lasten pyörä!

Tänään on Lappeenrannassa kyläpyöräilytapahtuma. Kaksitoista kylää on järjestänyt mehuasemia ja merkintäpaikkoja. Keväällä vastaavassa tapahtumassa pyöräili 250 polkijaa ja tänä vuonna merkintäpaikoille odotetaan isompaa joukkoa.
Ilolla olen huomannut sanomalehdessä olevan nykyään usein pyöräilyjuttuja. Pyöräilyreitit paranevat ihan kohisten!   

torstai 6. elokuuta 2015

Ikääntyminen plus polkupyörä?


Ikääntyminen vai vanheneminen vai "elämänkokemusta omaava"? Mikähän se sana olisi paras kun tulee ikää niin paljon, että kroppakin siitä jo ilmoittaa? Senior-sana on ihan ok, vaikka siinä sanassa on jotenkin maskuliininen vivahde. Kuntosaleilla saa alennusta kun on senior-ikäinen ja hanakasti ilmoitan siellä olevani sen ikäinen kuin olen. Ehkä tässä ollaan siinä kohdassa kuin nuori, joka ei oikein ole lapsi eikä vielä aikuinenkaan, nyt ollaan toki aikuisia mutta vanhaksi ei itseään vielä miellä, jonkunlainen muutosvaihde meneillään.  Vaikka Kuusivuotias ja Yhdeksänvuotias jo kyselivätkin mamman elämän pituutta...

Joka tapauksessa vanhenemisessa usein tapahtuu monenlaista raihnaistumista, joskus ihan kulumista nivelissä. Nivelvaivat taitavat olla ihan tavallinen asia meille senioreille.
Pyöräilyyn vihkiytymätön ikätoveri sanoo polvikivun johtuvan liian pitkistä pyöräilylenkeistä, mutta se ei pidä paikkaansa.  Vaikka polvikipu estää kävelyn, niin polkeminen onnistuu kuitenkin, ja tasainen  pyörivä liike suorastaan hoitaa ja voitelee niveliä.

On ihan lohduttavaa, että nykyinen pyöräni ei välttämättä ole ollenkaan viimeiseni. Kun ikää tulee vielä lisää ja vointi huonontuu, niin valinnanvaraa menovehkeissä riittää - löytyy mm. aikuisten kolmipyöriä ja niitä potkittavia potkulautoja, onko ne Kickbike? Olisi kiva joskus kokeilla sellaista!

Toistaiseksi pyöräilen keväällä ostetulla peruspyörällä ja aion osallistua sunnuntaina Lappeenrannan kyläpyöräilyyn.