Ahtautta?

Tämänpäiväinen lenkki oli 59 km, mutta harmillisesti kuvan gps-käkkyrä jäi vajaaksi. Vielä on opittavaa älypuhelimesta!

Ikääntymisen huomaa ajokilometrien vähenemisestä. Ajokilometrien suorittaminen on vaihtunut poljeskeluun, nautiskeluun ja oleskeluun. Joskus kilometrejä päivälenkillä tuli lähes sata enemmän kuin nykyisin, mutta koska aikaa menee saman verran, niin mitäänhän ei ole menetetty. Jokainen poljettu kilometri ja ulkona oltu tunti on pelkkää plussaa.

Hyväksi koetut eväät - ruisleipä ja juusto - nautiskelin Vehkataipaleen bussipysäkillä.


 
Surettaa kun lukee lehdistä keskustelua pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden epäsovusta liikenteessä. Törmäyksiin löytyy syyllinen aina siitä toisesta, vaikka luulen useimpien pyöräilijöiden olevan toisissa tilanteissa myös jalankulkijoita ja autoilijoita. Jos Suomi olisi kuin Amsterdam, niin ahtauden ymmärtäisi, mutta onhan meillä oikeasti täällä tilaa. Joku julkkiskin sanoi lehdessä suurimman  ärsyttävän asian hänen elämässään olevan liian lujaa ajavat pyöräilijät. Moni tuntuu puhuvan vain omista oikeuksistaan liikenteessä, mutta ne omat velvollisuudet unohtuvat.

Myönnän kuitenkin etten ehkä olisikaan pyöräilijä Helsingin keskustassa, omat hoksottimet nopeasti muuttuvissa tilanteissa ovat rajalliset. 

Kyllä me tänne kaikki mahdumme -sanoo mamma.


Löysin Etelä-Karjalan pyöräilykartan suomenkielisen version  www.koskimies.fi   -liikkeestä.