Kiusattu vai kiusaaja?

Kiusattu vai kiusaaja?

Koulukiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat nyt keskustelun aiheena hyvin laajalla foorumilla. Lehdissä, televisiossa, somessa ja muissa keskusteluissa ihmetellään, kauhistellaan ja kiitetäänkin että tämä  raskas  asia on otettu  puheeksi.

Hyvä että nämä teemat tulevat näkyviksi ja kiusaamisen tai muun häiriköinnin kohteet saavat oikeutta.

Moni julkisuuden henkilö on kertonut olleensa koulussa kiusattu oppilas ja monille on jäänyt vakavia traumoja vuosiksi eteenpäin. Seksuaalinen häirintä liittyy myös kouluikäisten pariin eikä lapsilla tai nuorilla ole välttämättä sanoja tai käsitteitä asian käsittelemiseen. 

#Metoo -kampanja on ollut hyvä juttu!

Vielä kuitenkin vaietaan että  jos joku on kiusattu ja seksuaalisesti häiritty niin jossain lienee myös hän, joka on kiusaaja ja seksuaalisesti häiriköivä?

Pinnan alla kuohuu. Pintaan ovat tulleet kiusatut kokemukset, entä milloin tulevat kiusaajan kokemukset? Ehkä moni muistaa olleensa kouluikäisenä se nimittelevä kähmijä tai työpaikassaan kelvotonta huumoria viljellyt häirikkö?

Kirjassa Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa kirjan minä-kertoja muistaa olleensa koulukiusaaja. Hän on syyllisyydentuntoinen ja ahdistunut, ja etsii keinoja miten voisi hyvittää entisille koulutovereilleen lapsena tekemänsä hölmöydet. Kirjailija on tavoittanut jotain oleellista syyllisen mielenlaadusta. Näitä tarinoita odotan lisää. 

Odotan asiallista ja tervettä keskustelua miten kiusaaja ja seksuaalisesti häiriköivä voisi muuttaa asennoitumistaan terveemmäksi ja vapautua syyllisyydestään. Vain avoin keskustelu muuttaa asenteita kodeissa, kouluissa, työpaikoilla.

Syksystä talveen

Syksystä talveen

Sateiset kelit ovat saaneet mamman siirtymään sisäpyöräilyyn ja sen voi aloittaa vaikka Kahdeksanvuotiaan lelulaatikosta löytyneillä legoilla.

Totisempaa sisäpyöräilyä löytyy isommilta kuntosaleilta spinningin parissa. Videobloggaaja  Velogi esittelee lajia mukavasti. https://www.youtube.com/watch?v=F8Xzmo5ziuc

Mamma bloggaa

Mamma bloggaa

Polkupyörästä on iloa ja hyötyä. Tänään hyödynsin sen pajujen hankintareissulla. 

Tein reilun kymmenen kilometrin lenkin tihkusateessa ja pysähtelin välillä ojiin napsaamaan pajuja poikki ja pyörän laukussa kuljetin pajuvarvut kotiin. Löysin jopa punapajua! Se on kaunis punavartinen ja siitähän voi taivutella esimerkiksi korin olohuoneen pöydälle. Jos osaa.

En minä mitään osaa tehdä mutta onhan se näyttävän näköistä polkea nippu pajuja laukussa.

Saattaa siinä joku luulla mammaa vaikka pajutaiteilijaksi.

Viime vuonna kirjoitin tähän blogiin seuraavaa:

mammapolkee.fi alkoi innostuksesta pyöräilyyn. Ihan se klassinen tarve saada toisetkin innostumaan itselle tärkeästä asiasta. Jos joku on innostunut pyöräilystä blogini innoittamana, niin hyvä, ja jos ei kukaan, niin ei se mitään. Olenpahan saanut kirjoittaa ja olla pikkuisen enemmän näkyvä.

Pyöräilyharrastus jatkuu, jos Herra suo, ja bloginkin kirjoittaminen.
Mutta olen miettinyt aloittavani toisenkin blogin.

Olen saanut tavata paljon ihmisiä vakavissa elämäntilanteissa. Olen hoitanut vakavasti sairastuneita, kuolemaansa valmistautuvia ihmisiä, olen ollut paikalla kun ihmisen elämä tässä ajassa on päättynyt, olen kohdannut surevia ja ahdistuneita, olen saanut olla keskustelukumppanina Jumala-suhdettaan pohtivien kanssa, olen kuullut monia kertoja kysymyksen "mihin minä joudun kun kuolen?".

Nämä kohtaamiset ovat antaneet paljon miettimisen aihetta ja omia pohdintojani haluaisin laittaa uuteen blogiin.

Siis blogi, jossa on saattohoitoa, surua, sielunhoitoa. Alkaisinko?


Nyt toinen blogini on todellisuutta. Aloitin muutama kuukausi sitten kirjoittamaan saatto.fi  -blogia. Se jatkuu ja jatkuu tämä mammapolkeekin. Todennäköisesti kirjoittelen pyöräilystä vähän entistä harvemmin ja saatto.fi -blogia  viiden kuuden viikon välein.

Pyöräilykausi on päättymässä

Pyöräilykausi on päättymässä

Lokakuu on jo pitkällä.

Pyöräilyä ajatellen kelit ovat olleet aika hankalat, ainakin meilläpäin on satanut viikkotolkulla ja koko kesä oli viileä. Tietenkin huono sää on vain veruke jäädä kotiin, mutta se eväsretken nautinto on kaukana jos vettä vihmoo ja varpaita palelee.

Pyöräilin lyhyemmät pyörämatkat "manuaalilla" ja pidemmät sähköavustuksella enkä tiedä tarkemmin ajettua kilometrimäärää koska välillä matkamittari unohtui kotiin. Ehkä tämän vuoden poljetut kilometrit olivat lähellä kahtatuhatta?  

Kyllä B.Virtanen tietää miten hienoa on pyöräillä työmatkat ja miten haaveillaan tulevan kevään pyöräretkistä. Onhan tässä sarjiksessa hiukan samaa makua kuin siinä laihdutuskuurissa mikä alkaa huomenna... Tuttu juttu kaikille mammoille.

Pohjoissuomalaisen kaupungin opiskelijatalon pihalta löytyi oma vanha pyöräni. Tunnistin sen jo kaukaa kulahtaneesta heijastin/turvaviiristä. Hyvin on pyörä pidetty ja siinä oli oikein lappu että joku käyttää sitä koulumatkoihinsa.

Tuhansia kilometrejä palvellut Giant löytyi hyväkuntoisena ja puhtaana.

Keppihevostelua

Keppihevostelua

Ilolla olen huomannut miten keppihevosharrastus innostuttaa lapsia ja nuoria ja aikuisiakin. Keppihevosia tehdään itse ja kaikki tykötarpeet kuuluvat asiaan, riimut ja muut.

Keppihevosille perustetaan talleja ja järjestetään leirejä ja kilpailuja. On maastoratsastusta ja esteratsastusta ja kouluratsastustakin. Jopa keppihevospyöräilyä on nähty!

Keppihevosen piteleminen ja samalla juokseminen jäljitellen hevosen askeleita on aika vaikea juttu - varsinkin esteitten hyppääminen.

Netistä löytyy blogejakin keppihevostelusta.

http://tahtiseina.simplesite.com/435784024    Keppihevostalli Tähtiseinässä "Nekku" kertoo mukavasti harrastuksestaan ja sitä lukemalla tämmöinen mamma pääsee vähän tutustumaan nuoren tytön maailmaan.

Rohkenisinko keppihevospyöräilemään kylille?

Sähköpyörään vaihdettiin paremmat renkaat. Entiset olivat  sileät ja ne olivat  oikein oivalliset kuivalla asfaltilla. Kuvioidut on kuitenkin paremmat hiekkateillä ja pehmeässä hiekassa ja soralla. 

Kanavalenkki

Kanavalenkki

Näin kerran pyörälenkillä tien nimen "Kanavanraitti" ja se kuulosti aika houkuttelevalta. Kävin sen nyt katsomassa ja se kulkee Lappeenrannan Konnunsuon tietämiltä Saimaan kanavan laitaan. Raitti on parisen kilometriä pitkä hiekkatie peltojen välissä - todella kauniissa maisemassa!

Saimaan kanavan laitaa pääsee pyörällä Lauritsalaan asti. Itäpuolella tie kulkee ihan kanavan reunalla ja läntisellä puolella enimmäkseen puistomaisessa maisemassa. Rannassa tie on merkitty osin huoltotieksi mutta kyllä siellä saa pyöräillä. Ainakin luulen niin.

Kanavan katsominen kannattaa sekä pyörän päältä että risteilyaluksilla. Kanavan sulut ovat mielenkiintoisia. Suomen puolella sulkuja on kolme, Mälkiä, Mustola ja Soskua - ohitin ne kaikki pyörälenkillä. Soskua on jo hurjan lähellä Venäjää.

Soskuan sulku

Vanhan kanavan päässä on ilmeisesti ylivuotoallas?

Mustolan sulku

Sähköpyöräkokemuksia

Sähköpyöräkokemuksia

Vuoden sähköpyöräkokemuksella voin suositella sähköavusteista polkupyörää joka mammalle.

Olin tosi ennakkoluuloinen aiemmin, pidin sähköavusteista pyörää mopona jolla ei saa sitä pienen vaivannäön tuomaa hyvää oloa ja että se on jotenkin turhaa hienostelua. Onneksi sain viime vuoden kesällä kokeilla sähköavusteista pyörää Ahvenanmaan retkellä useita kymmeniä kilometrejä. Hieno kokemus!

Polkeminen on sähköavustuksella ihan tavallista polkemista sillä erotuksella että sillä saa ajaa kuin myötätuulessa koko ajan.

Nyt ajelen mustalla Crescent Eloisella pidemmät pyöräretket ja "manuaalilla" lyhyemmät alle kolmenkymmenen kilometrin matkat.

Sähköavusteisen pyörän plussat:

1. Ylämäkien polkeminen kevenee oleellisesti
2. Matkat pitenevät kun tietää että kauempaakin jaksaa vielä polkea kotiin
3. Sähkön käyttöä voi säätää ja pyörällä voi ajaa myös ilman sähköavustusta, kuin tavallisella pyörällä.

Sähköavusteisen pyörän miinukset:

1. Sähköpyörä on kallis.
2. Pyöräretkelle pitää varautua ajoissa akun lataamisella ja lataaminen kestää muutaman tunnin. Akku lukittuu pyörään ja se irrotetaan lukosta avaimella joten pientä valmistelua on lähtiessä ja pysähtyessä.
3. Sähköpyörä on painava.

Perjantailenkki

Perjantailenkki

Monen päivän sateen jälkeen vähän arvelutti lähteä hiekkatielle ajelemaan. Mutta kannatti.

Kiersin tutun lenkin Taipalsaaren kirkonkylä - Levänen - Peltoi - Saikkola - Rehula - kirkonkylä  ja hiekkatieosuus oli tosi hyvässä kunnossa. Turhaan pelkäsin että joudun ajamaan jossain löllömudassa.

Maalaiskylät ovat viehättäviä. Vuodenaikojen vaihtelut muokkaavat tuttuja maisemia mutta ihmisen tekemät muutokset ovat vähäisiä. Talot ja ulkorakennukset ovat ennallaan, luhistumassa ollut lato oli sentään  purettu eikä uutta ole rakennettu. Savun haju tuli vastaan roskien poltosta ja sikalan kohdalla haisu oli väkevä.  Omenia pullollaan oleva omenapuun oksa roikkui tiellä.

Pienet pellot rantamaisemissa hivelevät silmiä.

Liikenne oli hiljaista, vastaan tuli koko 32 kilometrin matkalla muutama auto, kaksi pyöräilijää, kaksi jalankulkijaa, kaksi koiraa ja orava.

Pilvinen keli ja plus kymmenen lämpötila hämäsivät lähtiessä - unohdin ottaa vettä mukaan. Olisi kannattanut.

Peltoin kylää

Kirkonkylä - Levänen - Peltoi - Saikkola - Rehula - kirkonkylä.   32 kilometriä josta kymmenen kilometriä on hyvää hiekkatietä.

Ahdasta?

Ahdasta liikenteessä?

Ihmetyttää uutisointi liikennekäyttäytymisestä. Jalankulkijat ja pyöräilijät äkseeraavat toisilleen ja käsimerkkejä näytetään puolin ja toisin. Autot ja pyöräilijät eivät meinaa mahtua samaan kaupunkiin eikä jalankulkijat osaa kävellä juuri heille osoitetulla reitillä.

Kyllä mie ihmettelen.

Näin turkulaisen pyöräilijän kuvaaman videon                                                                      http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3634697/Tyomatkat+saa+Turussa+polkea+henkensa+kaupalla      jonka hän oli kuvannut parin viikon aikana työmatkoillaan. Aika hurjia tilanteita oli autojen, toisten pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden kanssa. Moni hölmöili mutta olikohan pyöräilijän vauhtikin hiukan liikaa kadulle jossa myös lapsia liikkuu?

Mutta auttaako äkseeraaminen? Ei auta.

Vaikka turhaan tietysti arvostelen toisten menoa. Itse pyöräilen enimmäkseen hiljaisia kyläteitä enkä tiedä mitään kaupunkipyöräilystä.

Hitaita kilometrejä 85 sähköavustuksella. Tällä kokopäiväretkellä löysin Ravattilan kylän ja sain ajaa Konnunsuon entisen vankilan pitkää suoraa.

Pyöräily on muotia

Pyöräily on muotia!

Pyöräilyaate tulee vastaan ihan joka paikassa. Sanomalehdissä on lähes päivittäin asiaa pyöräilyn eduista ja hyvistä terveysvaikutuksista ja telkkarin liikuntaohjelmat ylistävät pyöräilyä planeetan fiksuimmaksi kulkemisen muodoksi.

Eihän sitä ole kieltäminen.

Itsensä liikuttaminen omilla jalkavoimilla on fiksua. Se on halpaa, ystävällistä luonnolle,  terveyttä edistävää ja hauskaa. Terveysvaikutukset ovat kiistattomat: hapenottokyky paranee, jalkojen lihakset vahvistuu, nivelet eivät rasitu, kipeälläkin selällä voi hyvin pyöräillä yms. Erikoisen hyvää tapahtuu pään sisällä - ajatukset rauhoittuu ja raikastuu.

Mitenhän raihnainen minäkin olisin jos en polkisi?

Pyöräilijöitä tulee vastaan maantien laidassa ja pyöräteillä ja metsässäkin. Jopa tunturissa.

Ollaan myö mammat muodissa mukana!

Toisten pelloilla ei saa pyöräillä Pietarsaarellakaan.

Hurmaava käsityö! Koko pyörä on päällystetty villalankavirkkauksin. Tämä kaunokainen löytyy Kristiinankaupungista.

Villalangalla päällystetyssä pyörässä jopa polkimet on somistettu kauniiksi.

Kohtaaminen pyörätiellä

Kohtaaminen pyörätiellä

Olipa mukava hetki kun tapasin uusia tuttavia pyörätiellä!

Ajelin kotiinpäin ja yhtäkkiä viereen tuli pyöräilevä pariskunta ja Rouva Pyöräilijä avasi keskustelun sähköavusteisista pyöristä. Heillä oli molemmilla sähköavusteiset ja siinä sitten vertailtiin kokemuksia. Herra Pyöräilijä ajoi edellä ja me siinä sitten hiljakseen perässä.

Pyöräilijäpariskunta oli tullut kauempaa pyöräilemään Etelä-Karjalaan ja nyt sitten ajelivat ihan ensimmäistä kertaa Taipalsaarelle. Kyllä oli kiva rupatella! Ehdimme muutaman kilometrin matkalla puhua polkupyörät ja nivelvaivat ja vaikka mitä. Oli melkein haikeaa kun erosimme kotiristeyksessä. Minä jatkoin kotiin ja he jatkoivat tutustumaan kirkonkylään.  Ehdin kuitenkin mainostaa heille vielä Etelä-Karjalan suurimpia  jäätelöpalloja ja niitä saa Taipalsaaren kirkonkylän jäätelökioskilta.

Että terveisiä Rouva ja Herra Pyöräilijälle! Sain kohtaamisesta iloa pitkäksi aikaa!

Suosittelen kaikille pyöräilyä vaikka Saimaan ympäri tai edes Lappeenrannasta Taipalsaarelle.

http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/suur-saimaan-kierros/

Sähköpyörä Crescent Eloise

Sähköpyörä Crescent Eloise

Sähköpyöräni on siis kertakaikkiaan mukava menopeli. Ostin sen viime syksynä ja vajaan vuoden kokemuksella tiedän hankkineeni hyvän pyörän. Varsinkin pidemmillä pyöräretkillä voi luottaa jaksavansa kotiin asti eikä reittiä tarvitse kilometrin tarkasti etukäteen suunnitella.

"Manuaalipyörällä" oma jaksamiseni raja on kuuden- seitsemänkymmenen kilometrin hujakoilla, mutta nyt sähköpyörällä menee lähes sata kilometriä.

Akku kestää. Ajoin 92 kilometriä ja akku olisi avustanut vielä kolmisenkymmentä kilometriä. Tietenkin pyörä toimii myös tavallisena pyöränä jos akku loppuu tai sitä sähköavustusta ei käytä.

Pari miinusmerkkiä sähköavusteisella pyörällä on. Se on painava painavan akun vuoksi.  Oma polkupyöräni painaa reilusti yli kaksikymmentä kiloa joten ei sitä lystikseen nostele.

Renkaat ovat ehkä hiukan liian kapeat ja sileät. Ajan paljon hiekkateillä ja jyrkässä alamäessä irtosoralla tulee vähän epävarma olo pystyssä pysymisen suhteen.Tai räväkät "nimismiehenkiharat" tiessä laittavat kypärän ja rillit tärisemään.  Syksyn huollossa aion kysellä renkaitten vaihdon tarpeellisuutta.

Pitkällä lenkillä häntäluu kipeytyy. Koska toisella pyörällä ei tätä ilmiötä ole niin luulen satulan vaihdon auttavan. Satula on kapea mutta siinä ei ole halkiota - helpottaisiko halkio häntäluun tilannetta?

Häntäluu kipeytyy pitkillä lenkeillä - onko syy satulassa?

Hieno eväspaikka Taipalsaaren Haikolan kylässä.

Lappeenrannan Lensulan kylä Vilkjärven ranta.

pulsanasema.fi     Kannattaa poiketa kahville!

Polven sivusiteen repeämä

Polven sivusiteen repeämä

Reilu vuosi sitten tein pienen mitättömän liikkeen. Poimin pienen roskan lattialta.

Kumarrusasennossa oikea polvi vääntyi ulospäin ja aikamoinen kipu iski niin ettei oikea jalka pitänyt yhtään päällä. Onneksi huutomatkan päässä oli avulias ihminen jonka avulla könkkasin rappusia alas ja autoon ja ensiapuun. Siellä sitten kuvaus ja kyynärsauvat ja tieto että muutaman viikon päästä polvi on parantunut.

Viikot kuluivat, polvi oli kipeä ja mietin jo pysyvää kävelyn apuvälinettä loppuelämäksi. Kuntosaliharjoittelun aloitin ihan heti revähdyksen jälkeen vaikka alkuun se tarkoitti tuskallista nousua kuntosalipaikan rapuissa ja viiden minuutin kuntopyöräpolkemista.  Hiljakseen keskityin reisilihasten vahvistamiseen ja polven taivuttamiseen. Oikean polkupyörän päälle nousu oli tosi kivuliasta mutta sitten satulassa istuen kyllä kilometrejäkin kertyi.

Puolen vuodenkaan päästä en vielä voinut kuljeskella kaupungilla tai metsässä.  Kuntouttaminen oli lähes päätyötä usean kuukauden ajan.  

Ja sitten alkoi helpottamaan. Tapaturman yksivuotispäivänä huomasin olevani jokseenkin kivuton, normaalisti liikkuva ja pyöräilystä nauttiva mamma. Polven sivusiteen repeämän paranemiseen meni vuosi. Ehkä jotkut selviävät siitä kolmessa viikossa mutta ilmeisesti oikeat urheilijatkin potevat tätä vaivaa joskus jopa puoli vuotta.

Elämän vaivoissa tämä omani on pieni mutta aina itselle se oma vaiva on hankala.  Luulen pyöräilyharrastukseni olleen  oleellinen tekijä kuntoutumiseen ja hyvin kiitollisena poljeskelen "maita mantuja" ja ihan vaivattomasti noukkaan metsäreissuilla mansikan ja mustikan suuhuni.

Ja mitä opin? Roskat jääköön lattialle.

Pyhiinvaelluspyöräilyä

Pyhiinvaelluspyöräilyä

Tavallisella vaelluksella ja pyhiinvaelluksella on vissi ero.

Tavallinen vaellus on maastossa ja muutenkin elämässä kuljeskelua ilman sen kummempaa päämäärää. Kuljeskellaan ja haahuillaan sinne tänne ja kilometrejä ja vuosia kertyy.

Pyhiinvaellus on hengellinen matka pyhään paikkaan fyysisesti, ja hengellisesti omaan itseen, päästä "perille". 

Espanjassa on se kuuluisa Santiago de Compostelan katedraali joka siellä on pyhiinvaeltajien tavoitteena, mutta kyllä pyhiinvaellus on toteutettavissa ihan näillä kotikulmillakin.

Ja pyöräillenkin voi vaeltaa. Polkupyörällä verkkaisesti poljeskellen naapuriseurakunnan kirkkoon ja hautausmaalle - nekin ovat niitä tämän maailman "pyhiä paikkoja".

Perillepääsy pyhään paikkaan  antaa pienen aavistuksen siitä mitä onkaan sitten tämän elämänvaelluksen jälkeen päästä perille. Nyt kuitenkin tärkeintä on matkanteko. Matkalla voi ihan tietoisesti mietiskellä omaa itseä ihmisenä ja Jumalan luotuna ja mielessään voi esittää kysymyksiä omaan sisimpäänsä.

Kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä ja perillä voin olla tutumpi itselleni.  

Linkkejä:

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/pyhiinvaellus-pyoralla-halki-euroopan/15844/

http://www.pyhatpolut.fi/

http://www.savitaipaleenseurakunta.fi/kirkko

http://www.luostariyhteiso.fi/

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Tämän kuvan löysin Polkupyöräwikistä. http://www.polkupyoraily.net/wiki/Etusivu 

Halusin selvittää minkä niminen on se pyörän osa jonka yli tämmöiset mammat nostavat jalan päästäkseen liikkeelle. Aiemmin sanoin sitä "keskihaarukaksi" ja luulen lukijan ymmärtävän mikä se on, mutta ilmeisesti sillä osalla ei ole nimeä. Miesten pyörässä se on vaakaputki, mutta naisten pyörässä vastaava on hyvin viistosti alhaalla.

Oli mikä oli. Omassa pyörässäni se kohta on vaikeasti jalalla ylitettävissä. Mutta periksi en anna - kallistan pyörää enemmän ja enemmän.

Näillä kymmenillä tuttavapiirissä tapahtuu kuolemantapauksia.

Ajatukset liikkuvat surevien läheisten luona ja poismennyttä muistelee haikeana. 

Miten tämä liittyy pyöräilyyn? Pyöräillessä ajatukset liikkuvat vapaammin ja surullisetkin asiat asettuvat elämän kulkuun. Siksi kannattaa pyöräillä.

Lisää surusta ja kuolemasta blogissani saatto.fi   Päivitän sitä seuraavan kerran elokuussa.

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Iän mukana tulee sellainen hankaluus ettei jalkaa saa nostettua kovin ylös.

Nuorena olisi vaikka aitajuoksijaksi alkanut, mutta nyt jalan nosto polkupyörän keskihaarukan yli on melkoisen vaikeaa.

Polkupyöräliikkeessä kerran pohdiskelin saanko jalan nostettua miten helposti keskihaarukan yli ja kolmekymmentä vuotta nuorempi ja kolmekymmentä senttiä pidempi myyjä oikein näytti miten jalka heilahtaa helposti takakautta yli satulan polkimelle.

Hän piti itsestään selvänä että mammaltakin se onnistuu. Mutta ei onnistu. Kun aina on nostanut jalan keskihaarukan yli niin edelleen niin tekee. Nyt vaan pyörää pitää kallistaa aikalailla päästäkseen liikkeelle.

Sähköpyörässäni keskihaarukka on kuudenkymmenen sentin korkeudella.

Erinomainen lenkki lähellä Venäjän rajaa!

Uutinen Turun Sanomissa 50-luvun alussa. Lapsi satutti hampaansa ja hänet toimitettiin kotiin toipumaan?

Lukkopoljin - ei kiitos!

Lukkopoljin - ei kiitos!

Polkupyörän lukkopoljinasia on ollut aina välillä mielessä. Siis sellainen poljin jossa on eräänlainen lukko ja sen vastakappale on kengänpohjassa. Kenkä pysyy napakasti kiinni polkimessa ja polkeminen tapahtuu paitsi alas painamalla niin myös ylös nostamalla. Tehokasta.

Lukkoja on monenlaisia mutta periaate kaikilla kai sama, että lukon irrottamiseen pitää jalkaa kääntää ulospäin ja niin se irtoaa. Opetteluvaiheeseen kuuluu muutama nurinmeno, sanoi Vanhimmainenpoika.

Olen lukkopolkimia katsellut ihan vakavalla mielellä, mutta nyt unohdan koko asian.

Kyllä mammapolkijalle riittää peruspolkimet ja meno on entisenlaista leppeää ja verkkaista.

Ei enää tarvitse olla niin tehokas.

Kiva päiväreissu aurinkoisessa säässä. Välillä otin pienet torkutkin Savitaipaleella Kuolimon rannalla.

Taipalsaaren, Savitaipaleen, Lemin ja Suomenniemen yhteinen paikallislehti Yhteissanomat kannusti porukkapyöräilyyn vuonna 1981.

Taipalsaari - pyöräilijän paratiisi

Taipalsaari - pyöräilijän paratiisi

Taipalsaaren kirkonkylä on valittu Etelä-Karjalan Vuoden Kyläksi. Yhtenä valinnan syynä on kirkonkylän kaupan tilanne - Siwa lopetti talvella ja muutama viikko oltiin ilman kauppaa. Kirkonkylässä asuu paljon ikäihmisiä joille neljän kilometrin päässä olevat puodit on liian etäällä.

Sitten taipalsaarelainen pariskunta yllätti aloittamalla kauppiaina entisissä Siwan tiloissa. Hienoa!

https://www.facebook.com/M-Market-Taipalsaari-1813413872230644/

Uudessa kaupassa voi myös vuokrata polkupyörän. Ihan mainiota palvelua!

Taipalsaarella järjestetään trialthonia ja  Lappeenrannan Willimies -ajojen maatieajo- osuus menee taipalsaarelaisissa maisemissa.

https://www.karjalatriathlon.fi/taipalsaari-triathlon/  

   http://willimiesajot.com/2017/fi/index.html#kuntoajoInfo

Pyöräilijä voi huoltaa pohkeitaan kirkonkylän  kuntosalissa erittäin hienolla pohkeitten venytyslaitteella. Paikallista kekseliäisyyttä ja käsityötaidetta.

Että tervetuloa polkemaan Taipalsaarelle! Lähden mielelläni oppaaksi jos haluat tutustua elokuvan "Kaunis Veera" kuvausmaisemiin tai idyllisiin maalaiskyliin.

Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Etelä-Karjalassa on sata kosteikkoa, jotka siis puhdistavat Pien-Saimaata. Pelloilta valuva ravinnepitoinen vesi johdetaan kosteikkoon ja siitä vesi jatkaa matkaansa järveen. Se mömmö jää siihen kosteikkoon.
Näin sen ymmärsin kun osallistuin paikalliseen erikoisuuteen - kosteikkopyöräilyyn. Näitä kosteikkoja on Taipalsaarella jo useita kymmeniä.

Uskalsin lähteä mukaan porukkapyöräilyyn. Tosi mukava kokemus polkea kolmenkymmenen muun mamman ja papan kanssa!

Kosteikkopyöräilytapahtuma liittyi Avoimet Kylät tapahtumaan. Maaseudulla ollaan ihan elossa.

Välillä viskattiin pyörät pöpelikköön ja jatkettiin jalan kosteikolle.

Tässä Karhun kosteikko Laukniemessä. Kosteikot ovat lintujen paratiiseja keväisin. 

Tämmöinen mömmö jää kosteikkoon eikä mene pidemmälle järveen.

Jänkäsalon saareen päästiin lossilla.

Jänkäsalossa on kirjasto. Se lienee maakunnan pienin kirjasto.

Jänkäsalossa on myös itsepalvelukioski. Tapahtumapäivänä oli palveluakin, mutta muina aikoina voit ostaa omatoimisesti. Kioski toimii hyvin!

Pyöräilijöiden mukana kulki lämmitetty sauna. Jänkäsalon saaressa pääsi saunaan ja uimaan. Vihtakin löytyi.

http://www.piensaimaa.fi/kunnostus/kosteikot    Oheisesta linkistä löytyy lisää kosteikkoasiaa.

Läheltä piti

Läheltä piti

Ajoin autolla kaupungissa ja käännyin vasemmalle yli vastaantulevan kaistan ja yli vasemmalla olevan jalkakäytävän. Katsoin jalkakäytävän kohdalla vasemmalle taakse ja ajoin eteenpäin. Yhtäkkiä auton edessä oli pyöräilijä näyttämässä kansainvälistä käsimerkkiä ja hölmästyneenä en ymmärtänyt mitään. Pyöräilijä jatkoi matkaansa ja hetken päästä tajusin, että ilmeisesti hän oli juuri ja juuri saanut pyörän pysähtymään ettei törmännyt autooni. Olin ilmeisesti ajanut autolla suoraan hänen eteensä. Enkä huomannut mitään. En nähnyt pyöräilijää.

Pyöräilyaate menee vauhdilla eteenpäin.

On hienoa olla mukana tässä nosteessa kun pyöräilyn hyvää tekeviä vaikutuksia hehkutetaan joka suunnalla. Italiassa tehty tutkimus on osoittanut onnellisuuden liittyvän pyöräilyyn. Itsensä onnelliseksi tuntevia ihmisiä yhdistää pyöräily. Voi se olla vähän niinkin.

Luen blogeja ja löysin oheisen blogin vanhenemisesta ja masennuksesta. Masennus on vakava asia. Ehkäistään me mammat sitä ulkoilulla luonnossa.
http://www.etlehti.fi/blogit/geron/parasta-olisi-kuolla

Pitkään olen miettinyt saattohoitoon liittyvän blogin aloittamista. Nyt se on totta.

Kirjoitan omaan kokemukseeni pohjautuvaa tekstiä saattohoidosta ja surusta. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa saattohoidon kehittymiseen ja surevien parempaan kohtaamiseen.

mammapolkee.fi  jatkuu.

Uusi blogi on saatto.fi    

Pyörälaukut

Pyörälaukut

Polkupyörän tarakkaan kiinnitettävät laukut on hieno keksintö.

Itse olen sellaisen eri versioita käyttänyt vaikka kuinka monta vuotta ja hyväksi olen havainnut. Ajaessa tasapaino on hallussa kun paino on alhaalla.

Laukuissa kulkee kirjaston kirjat, maitolitrat, vehnäjauhot, tien vierestä löytyneet tölkit ja eväät. Ajamista laukut eivät haittaa, joten minulla ne ovat pyörässä kiinni koko ajan. Tyhjänäkin.  

Sähköpyörässä on isommat laukut, koska sillähän minä ajelen pidemmät reissut.  Kaksi tilavaa laukkua molemmin puolin ja päällä keskellä vetoketjuilla kiinni irrotettava reppu. Reppu on ihan kätevä napata mukaan vaikka kauppaan. Samanlainen laukku minulla oli vuosia sitten, mutta vetoketjut sitten pettivät ja piti ostaa uusi.

Manuaalipyörässä on yksi laukku ja siihen mahtuu pienen reissun suuret eväät.

Prisman pyöräparkissa tapasin sähköpyöräpyöräilijän ja vaihdettiin siinä kokemuksia. Hän sanoi ottavansa akun aina irti kauppaan mennessään ja laittaa akun sitten säilytyslokeroon asioinnin ajaksi. Turhaa on jättää akkua pyörään merkiksi että on arvokkaasta pyörästä kysymys.

Ihan hyvä idea. On se vähän hermostuttavaa jättää sähköpyörää kaupan eteen. Itse olen ratkaissut niin, että kauppareissut teen yleensä manuaalilla.

Eukkoja ja vetyjä

Eukkoja ja vetyjä

Vuosia sitten kuollut äitini on alkanut käydä meillä.

Hän ilmestyy aamuisin vessan peiliin ja näyttää tosi säikähtäneeltä. Välillä hän tulee liikkeisiini ja sanomisiini. Itse asiassa hän tulee mielipiteisiinikin. Hän viittaa kintaalla tärkeisiin asioihin ja sanoo minulle, että "tee mitä lustaat".

En tiedä miten pitkälle äitini vaikuttaminen minussa voikaan mennä. 

Sain puhelun Ruokolahdelta. Ruokolahti on itäsuomalainen kunta, jossa asuu eukkoja. http://www.ruokolahti.fi/suomeksi      Ennen nämä eukot olivat vanhoja mummoja, mutta nykyisin ne ovat nuoria likkoja - kuten kuvasta näkyy.

Pyöräilin Savitaipaleelle kahville. Ensin meinasin mennä aapeeseelle, mutta onneksi koukkasinkin torin varrelle Torikahvilaan. https://www.facebook.com/Savitaipaleen-torikahvila-165446680277053/     Sieltä sai vetyjä. Parempaa kahvileipää ei ole.

Vety on lihapiirakka, jossa on sisällä kinkkuviipale ja keitetty kananmuna. Lisänä sipulisilppua, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Tuhti syötävä - ei ole kevyttä.

Aamulenkin saldo 30 senttiä.