Polven sivusiteen repeämä
Reilu vuosi sitten tein pienen mitättömän liikkeen. Poimin pienen roskan lattialta.
Kumarrusasennossa oikea polvi vääntyi ulospäin ja aikamoinen kipu iski niin ettei oikea jalka pitänyt yhtään päällä. Onneksi huutomatkan päässä oli avulias ihminen jonka avulla könkkasin rappusia alas ja autoon ja ensiapuun. Siellä sitten kuvaus ja kyynärsauvat ja tieto että muutaman viikon päästä polvi on parantunut.
Viikot kuluivat, polvi oli kipeä ja mietin jo pysyvää kävelyn apuvälinettä loppuelämäksi. Kuntosaliharjoittelun aloitin ihan heti revähdyksen jälkeen vaikka alkuun se tarkoitti tuskallista nousua kuntosalipaikan rapuissa ja viiden minuutin kuntopyöräpolkemista. Hiljakseen keskityin reisilihasten vahvistamiseen ja polven taivuttamiseen. Oikean polkupyörän päälle nousu oli tosi kivuliasta mutta sitten satulassa istuen kyllä kilometrejäkin kertyi.
Puolen vuodenkaan päästä en vielä voinut kuljeskella kaupungilla tai metsässä. Kuntouttaminen oli lähes päätyötä usean kuukauden ajan.
Ja sitten alkoi helpottamaan. Tapaturman yksivuotispäivänä huomasin olevani jokseenkin kivuton, normaalisti liikkuva ja pyöräilystä nauttiva mamma. Polven sivusiteen repeämän paranemiseen meni vuosi. Ehkä jotkut selviävät siitä kolmessa viikossa mutta ilmeisesti oikeat urheilijatkin potevat tätä vaivaa joskus jopa puoli vuotta.
Elämän vaivoissa tämä omani on pieni mutta aina itselle se oma vaiva on hankala. Luulen pyöräilyharrastukseni olleen oleellinen tekijä kuntoutumiseen ja hyvin kiitollisena poljeskelen "maita mantuja" ja ihan vaivattomasti noukkaan metsäreissuilla mansikan ja mustikan suuhuni.
Ja mitä opin? Roskat jääköön lattialle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti