maanantai 30. heinäkuuta 2018

Mammapolkee - blogi loppuu


Mammapolkee -blogi loppuu 



Pääsiäislounaalla kolme ja puoli vuotta sitten sanoin kolmekymppisille nuorilleni että olen ajatellut aloittaa blogikirjoittelun. Pöydän ympärille laskeutui syvä vaivaantuneisuus, myötähäpeääkin oli aistittavissa. 

Ensimmäisen järkytyksen jälkeen alkoi tulla pientä kannustusta ja opettajamaista neuvontaa. Mutta kohta jo sain rohkaisua ja kuulin ihan oikeaa iloa mamman uudesta ideasta. Käytännön apuakin tarjottiin blogin perustamiseen.

Aloitin tämän mammapolkee.fi - blogin innostuksestani pyöräilyyn. Olin silloin ja olen edelleen innostunut pyöräilemään eri pituisia matkoja evästaukoineen ja toivoin kaikkien kokevan samaa hurmioitumista pyöräilystä ja retkeilemisestä. 

Nyt olen saanut kirjoittaa tähän blogiin monta kertaa että pyöräily on kivaa. Olen saanut jakaa itselleni tärkeää asiaa ja nyt on aika lopettaa tämä blogi.

Jatkan toisenlaista kirjoittamista  ja haaveilen pääsyä oikealle kirjoittajakurssille.

Toinen blogini  saatto.fi   jatkuu edelleen.




sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pyöräilyreittejä Etelä-Karjalassa




Pyöräilyreittejä Etelä-Karjalassa


Etelä-Saimaa-lehdessä oli erittäin hieno juttu paikallisista pyöräilyreiteistä. Löytyy teemoittain eri pituisia lenkkejä - Salpalinja- ja spektroliittireitti, Makumatkareitti, Länsi-Saimaan linnoituskierros, Neljän saaren reitti, Saimaan kanavan reitti, Lappeenranta-Imatra rajalla ja Suoluonto- ja kalkkikivikierros. Nyt nämä tutut kierrokset on kartoitettu nähtävyyksineen ja löytyvät netistä Outdooractive alustalta. Kyllä ilahduin!



Kannattaa kurkistaa seuraaviakin linkkejä. Willimiesajoissa Lappeenrannassa on uutena juttuna retkiajomahdollisuus. Varsinaisen kisan päätteeksi kuka tahansa millä pyörällä tahansa voi polkea 81 kilometrin reissun kauniissa eteläkarjalaisessa maisemassa. Maalissa odotetaan kuuden tunnin ajan. Pikkusen kiinnostaisi tätäkin mammaa. 

http://icyclelpr.fi/                 http://willimiesajot.com/WMA/fi/index.html



Taipalsaaren Vitsaissa voi vastaan tulla vähän hankalaakin tietä. 






Taipalsaaren Haikkaanlahdessa tuli yllättäin alpakka vastaan. Rauhallinen eläin mutta kiersin kuitenkin kaukaa. 
















torstai 28. kesäkuuta 2018

Paarmat - pyöräilijän "ystävät"



Paarmat - pyöräilijän "ystävät"


Kun säätiedotus lupaa hellettä niin silloin on päästävä pyöräilemään. 
Latasin sähköpyörän akun ja suuntasin ensin autolla Savitaipaleelle. Pyörä pois telineeltä ja aurinkoiselle paanalle tielle numero 377.  

Oli tosi mukava polkea vierasta tietä - joskus olen sitä autoillut ja nyt sitten kuljin ekaa kertaa pyöräillen. Savitaipaleen ja Tuohikotin väli on kuivaa kangasmaastoa ja autoliikenne on hiljaista.  Kuivuudesta huolimatta paarmoja oli yllättävän paljon. Kun vauhti hiljeni tai pysähdyin juomatauolle niin heti niitä paarmoja oli kimpussa ainakin "kolme kiloa". 

Paarmat ovat pyöräilijän pahimpia vihollisia. Tiedoksi kaikille, että erikoisen paljon suuria paarmoja on tiellä numero 377 Savitaipaleen ja Tuohikotin välillä. Isoja paarmoja oikein laumana. Aurinkoisen pyöräretken ainoa hankaluus olivat ne paarmat. 







Paarmat (Tabanidae) on kärpäsiin kuuluva hyönteisheimo. Paarmoja on maailmassa noin 2 500 lajia, joista Suomessa esiintyy 41. Paarmanaaraat käyttävät ravinnokseen ihmisen ja muiden suurten nisäkkäiden verta. Sanoo Wikipedia. 

Paarmoista huolimatta kilometrisaldo oli 88 kilometriä. Neljä juustovoileipää ja omena plus juomiset riittivät hyvin evääksi. Ja hillokeksi. Häntäluu vähän kipeytyi. 






sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Polvikipu ja pyöräily



Polvikipu ja pyöräily


Ränttänäpolvet ovat tulleet tälle mammalle pysyväksi elämänkumppaniksi. 

Kun ensimmäinen nivelrikon kipuvaihe iski polviin niin luulin etten enää ikinä kävele normaalisti enkä pääse koskaan enää kyykkyyn. Alkujärkytyksen jälkeen huomasin hankalimpien oireiden välillä yltyvän ja välillä laantuvan. 

Alkuun katselin ihan vakavissani rollaattorivalikoimaa nettikaupoista kunnes huomasin etten varmaan ihan vielä tarvitse apuvälinettä kävelyyn vaan hyvinä aikoina elän ihan tavallisesti - en mene kyykkyyn mutta kävelen pitkiäkin lenkkejä eikä kipua ole välillä ollenkaan. Tosin sitten välillä koskee kovastikin ja polvet näyttävät jonkun oikein vanhan mamman polvilta turvotuksineen. 

Kotikonsteja olen löytänyt ja käytän niitä oireiden mukaan. Jalkojen lihasten vahvistusta kuntosalilla, tiikerivoidetta, Buranaa ja polvitukea. Tietysti Pferdebalsamia, mikä sopii myös hevosille. Seuraavaksi kokeilen lymfahierontaa. 

Ja pyöräily. Se vaan on se paras juttu. Hankalakin polvikipuvaiheena pyöräily onnistuu - kunhan pääsee jotenkin nousemaan pyörän päälle - ja polkuliike on hienoa rentoutusta turvotukseen. 

Bakerin kysta on sitten "hauska" lisä polvien nivelrikkoon.  Katsopa seuraavaa linkkiä: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00906

Elämä jatkuu. Maallinen tomumaja rapistuu mutta sisäinen elämä toivottavasti elpyy uudeksi ja vahvaksi. Näinköhän. 





torstai 24. toukokuuta 2018

Pyöräilyä Etelä-Karjalassa



Muutama kuva pyöräretkiltä


Toukokuu on ilmojen puolesta ollut ihan parasta pyöräilyaikaa. Kuvattavaa löytyy paljonkin! 







Ompelukone odottaa ompelijaa Siparin koululla









Lämpimästi suosittelen osallistumista Lappeenrannan Kyläpyöräilytapahtumaan. Kaksi kertaa kesässä järjestettävä tapahtuma on oivallinen mahdollisuus tutustua viehättäviin maalaiskyliin ja viettää päivä hyvän harrastuksen parissa. Nopeat maantiepyöräilijät, lapsiperheet ja kaikenmoiset mammat mahtuvat polkemaan ihan sovussa kyläteille. Näin lehmiäkin laitumella!

perjantai 27. huhtikuuta 2018

Cooperin testi

Cooperin testi


Pyöräily ylämäkeen isolla vaihteella vahvistaa jalkalihaksia.
Kevään ensimmäisen vähän pidemmän pyöräreissun olen tehnyt kaupunkiin, eestaas 30 kilometriä, ja jalkalihasten olemattomuus ja arka peffa muistuttivat kivasti olemassaolostaan. Ihan tuli mieleen että mistähän löytäisi puhtia ja uutta intoa pyöräilyyn ja muuhunkin liikkumiseen.  

Asetin siis tavoitteen.
Moninaisia liikuntoja harrastavat aikuiset lapseni aikovat juosta Cooperin heinäkuussa ja innostuin ilmoittautumaan mukaan. Cooperissahan juostaan kahdessatoista minuutissa mahdollisimman pitkälle.
En ole juossut kymmeniin vuosiin joten tällä mammalla kirkkain tavoite on kävellä reippaasti se 12 minuuttia. Maaliin asti. Sekään ei onnistu elleivät jalkalihakset vahvistu ja hengitys kulje.

Pyöräilyhän se on ihan parasta jumppaa jaloille. Lähes kahden vuoden takainen polven sivusiteen repeämä on kokonaan parantunut, mutta nivelrikkoa on eikä se parane. Saan kuitenkin nykyisin verkkaisesti käveltyä pitkiäkin matkoja.

Netistä löytyi taulukko missä arvioidaan kunto Cooperin tulosten ja iän mukaan. Tämä mamma heiluu tänään heikossa sakissa joten suuntahan on nyt selvä. Ylöspäin!

Samalla Cooperin testissä selätän viimeinkin sen oppikoulun liikuntatuntien opetuksen istuttaman kammon kaikkeen liikuntaan ja aion siinä mielessä voittaa itseni. Tunnen itseni nyt jo sankariksi kun edes suunnittelen tämmöiseen juoksuun osallistumista. 

 Tavataan heinäkuussa Saimaanharjun kentällä!  Tule mukaan!





Erinomainen    Hyvä             Keskinkertainen    Tyydyttävä     Heikko
Ikä (v)                         
20–29 v.   

yli 2800 m    2400–2800 m    2200–2399 m    1600–2199 m  alle 1600 m

30–39 v.   
yli 2700 m    2300–2700 m    1900–2299 m    1500–1899 m   alle 1500 m

40–49 v.
  
yli 2500 m    2100–2500 m    1700–2099 m    1400–1699 m   alle 1400 m

> 50 v.  
yli 2400 m    2000–2400 m    1600–1999 m    1300–1599 m   alle 1300 m





keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Saimaan ympäriajo




Saimaan ympäriajo


Olisi se hienoa jos kotoansa lähtisi polkemaan ja ensin vaikka polkisi Savitaipaleelle. Sieltä jatkaisi samantien Ristiinaan ja Ristiinassa nukkuisi koko yön esimerkiksi Tuukkalan tilalla http://www.tuukkalantila.com/.

Aamulla jatkaisi pyöräilyä Mikkeliin ja eteenpäin Juvalle. Häyrilän B&B saattaisi olla oikein hyvä yöpaikka plus aamupalapaikka kulkijalle. http://www.hayrila.fi/.

Yöunien ja aamupalan jälkeen jatkaisi pyöräilyä Savonlinnaan ja siellä tietenkin nauttisi lörtsy-kahvit ja menisi nukkumaan lakanoitten väliin, ehkä petipaikka löytyisi Panimoravintolan yläkerrassa  https://panimoravintolahuvila.fi/fi/bb-3.

Savonlinnasta polkisi Parikkalaan ja siellä yöksi Oronmyllyn maisemiin https://www.oronmylly.fi/fi/etusivu . Orolla lämmittäisi saunan ja kävisi uimassakin. Ja taas menisi nukkumaan lakanoitten väliin. 

Parikkalan Oronmyllyltä pyöräilisi tuttuun paikkaan  Imatralle Päivärannan Kurssikeskukseen http://www.paivarantaan.fi/  ja luulen että iltapala ja aamupalakin  olisi runsas ja maittava.
Imatralta sitten polkisi kotiin.

Olisi se sitten lapsille kertomista että mamma polki Saimaan ympäri. Että tehkääs perässä!

Siinä se olisi Saimaa ympäri. Alle neljäsataa kilometriä. Enimmäkseen asfalttitietä, vähän hiekkatietä. Manuaalipyörällä koko reitti olisi hyvin toteutettavissa ja sähköavustuksellahan se olisi kevyttä.
Viisi yöpymistä ja paikallisia syömisiä. Lörtsyt ja kalat ja piirakat. Ja tietysti kansalliset  karkit ja suklaat.

Oishan se mukavaa mut miul ei oo pyöräkaverii.




Lörtsyjä saa makeina ja suolaisina, myös täytteellä. 


Oikeita karjalanpiirakoita munavoilla - ihan parasta arkeen ja juhlaan. 


Ruisjauhoissa pyöräytetyt ja voissa paistetut silakat - näitä voisi syödä vaikka kymmenen.  









torstai 29. maaliskuuta 2018

Etelänlomalla Turussa


Etelänlomalla Turussa



Kuin olisi ulkomailla käynyt kun täältä itärajalta lumen, jään ja pakkasen maisemista meni etelään Turkuun. Siellähän oli aurinkoa, lunta vain rippeitä ja jalkakäytävät ja pyörätiet sulana ja enimmäkseen teitä oli kuivanakin.
Ja pyöräilijöitä! Täällä pyöräily onnistuu lumessa ja sohjossa vain läskipyörällä, mutta Turussa polkivat jo kaikki. 





Turkuun mentiin koska Viisivuotias ja Kuusivuotias lähettivät kutsukortit päiväkodin isovanhempien aamupäivään. Komeat kutsukortit!

 


Tottakai mamma ja HP noudattivat kutsua ja hauskaa oli!
Siellä olivat Pippurit, Mantelit, Pähkinät, Muskotit ja Eskarit. Lapset ohjaajineen olivat harjoitelleet tasokkaita ohjelmia ja vakuutuin ammatti-ihmisten osaamisesta kasvattajina ja turvallisen ympäristön luojina.

Meitä isovanhempia oli aamupäivän vietossa yllättävän paljon. Luulen että joukossa oli myös uusperheiden isovanhempia, jotka toimivat oikeasti mummona ja pappana olematta kuitenkaan biologisesti lastenlasten isovanhempia. Hienoa! Jokainen lapsi tarvitsee useita eri-ikäisiä aikuisia elämäänsä. 


Etelänlomamme Turussa kesti kokonaisen vuorokauden. Toipumiseen menee viikko. 







perjantai 16. helmikuuta 2018

Lumikenkäkävelyä



Lumikenkäkävely onnistuu ränttänäpolvillakin


Kevään pyöräilykauden odotusta hiukan helpottaa kun pääsee lumikengillä jäälle.

Sain ensimmäiset lumikenkäni kolmetoista vuotta sitten. Toivoin niitä syntymäpäivälahjaksi ja sitten syntymäpäivänä juhannusviikolla   pistelin lumikengillä menemään pitkin nurmikkoa.

Ne ensimmäiset lumikenkäni olivat aika yksinkertaiset. Yhtenäinen kiinnitysremmi piti kengän kärkiosan ja kantapään jotenkin kiinni lumikenkien pohjaosassa. Kantapää ei ollut remmiä kummemmin kiinni joten ennen pitkää kenkä lipesi sivusuunnassa ja kompastumisen vaara vaani kulkijaa.
Ihmeen kestävät ne kuitenkin olivat ja nyt niitä käyttää turkkilainen vaihto-opiskelija Rovaniemellä. Hän pääsee kokeilemaan lajia ja hommannee sitten kunnolliset jos innostuu enemmän hankikävelystä. 

Nykyiset lumikenkäni ovat jo paljon kehittyneemmät.

Kärkiosa ja kantapää kiinnitetään erikseen eri hihnoilla ja kantapää on napakasti tuettuna sivusuunnassa. Pohjan piikit ovat pitävät kovallakin jäällä ja kantapään saa pidettyä joko irtonaisena, jolloin kävely on ihan tavallista kävelyä, tai kantapään saa kiinni lumikenkään. Ylämäkeen noustessa kantaosan voi lukita yläasentoon ja jyrkkäkin mäki nousee kuin rappuja nousisi.

Ne ovat oikein hyvät lumikengät mutta kyllä nykyisissä uusissa malleissa on ihan uusia hienouksia. Kaipaisin vähän helpompaa kiinnitystä. Paljain käsin hihnojen kiristys on hiukan hankalaa kun polvissa ei ole oikein taipuisuutta eikä joustoa. Vanhuus vissiin tulee. 



Näillä TSL 810 lumikengillä olen kulkenut seitsemän  talvea ja edelleen ne ovat hyvät. Malli on melko kapea joten kävely on lähes kuin tavallista kävelyä. 



Kantapään saa kiinnitettyä lumikenkään joten upottavassa hangessa se helpottaa menoa. Itse pidän kantapään aina irtonaisena kun nivelrikkoiset polvet eivät oikein taivu säätämään kiinnityksiä kesken matkan. 



Kantapään saa lukittua yläasentoon ja jyrkän mäen nousu helpottuu. 



Lumikenkäsafari Taipalsaaren Maavedellä. Matka oli viisi kuusi kilometriä enkä nähnyt ketään ihmistä. Jälkiä oli kuitenkin: auton, moottorikelkan, mönkijän, läskipyörän, hevosen, hirven, jäniksen ja suksien jälkiä oli runsaasti. Kaakaot hörppäsin jonkun mökin laiturilla. 








torstai 18. tammikuuta 2018

Pyöräilevä runoilija


Aaron polkupyörä


Nuori Aaro Hellaakoski pyöräilemässä. 


Runoilija ja maantieteilijä Aaro Hellaakoski voisi vähän ihmetellä jos hän tietäisi missä hänen polkupyöränsä on tänään. Hänen polkupyörä roikkuu kirjaston katossa flyygelin yläpuolella.

1920- ja 30-luvuilla hän ajeli sillä suvunsa kesäpaikassa Taipalsaarella ja tutkiskeli maastoa ja ehkäpä riimitteli runojaan. Pyöräilijän ajatusmaailmaan sopii hyvin hänen kuuluisa "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki".

Tänä päivänä Aaro varmaan polkisi läskipyörällä pitkin metsiä ja hankia!




Taipalsaaren kirjasto on oikea kulttuurikeskus: kirjat, flyygeli ja polkupyörä. 



Olisiko pyöräily ollut teemana runossa Kosmos:

Mit´ ei nähty, nähnyt olen.
Tietä viitatonta polen
taivas alla, tähti päällä.
Yhtä yö ja päivä täällä.


Vauhdissa- runossa Aaro kirjoittaa:

Vauhdissa, valitettavasti,
paljon tapahtuu:
poissa on turha painolasti
mutta on auki suu:
sanoja sattuu, joitten luonne
käryää pahasti tänne ja tuonne.

Vauhdissa itsessään ei vikaa,
missähän sitten lie
kun voi sattua, äkkipikaa
että on kapea tie:
joku jäi alle, tai muuten se reitti
ryskähtäin kuperkeikan heitti.

Vauhdissa ympäri planeettamme
sinkoiltaessa näin
joskus omia kasvojamme
rompsahtanemme päin.
Mustelmat silloin ei aina riitä.
Rusahti luut. Se siitä.

Aaro Hellaakosken runot ovat helmiä. Suosittelen!






torstai 4. tammikuuta 2018

Pyöräily hermolääkkeenä





Pyöräily hermolääkkeenä




 

Tanskalainen lääkäri Frode Sadolin kirjoitti sata vuotta sitten tärkeää asiaa hermojen terveydestä.

Tänään teema olisi kai mielenterveys, mutta hänen kirjansa nimi oli nimenomaan "Hermojen terveys". Sata vuotta sitten polkupyöräily teki läpimurtoaan ja aikaansa seuraavalla piti olla pyörä ja sillä kaiketi kaupungin puistoissa viiletettiin. Tänään samanlainen buumi lienee kuntosaliharjoittelussa tai muussa muotiliikunnassa.

"Ihmisen tulee raataa kuin yankee, olla tyytyväinen kuin kiinalainen, hienostunut kuin parisilainen; hänen tulee käyttää aikansa ruuan pureksimiseen ja kaikkeen mahdolliseen muuhun; tulee istua kotona lieden ääressä päivätyön jälkeen ja olla ulkona seitsemän kertaa viikossa, tulee olla rauhanystävä ja vegetariaani ja polkupyöräilijä ja amatöörivalokuvaaja ja esitelmäinpitäjä ja yksi maan hiljaisista."

Näin siis sata vuotta sitten.

Ihan mahdoton vaatimus. Kaikki tämä jännittää hermoja. Sadolinin sata vuotta sitten laatima ohjelista hermojen hoidosta on ihan tätä päivää.
Olkoon se uudenvuodentoiveena vuonna 2018!

Mutta pyöräilyä en jätä. 





Lähteenä käytetty HS:n 24.12.2017 julkaistua juttua.