perjantai 16. helmikuuta 2018

Lumikenkäkävelyä



Lumikenkäkävely onnistuu ränttänäpolvillakin


Kevään pyöräilykauden odotusta hiukan helpottaa kun pääsee lumikengillä jäälle.

Sain ensimmäiset lumikenkäni kolmetoista vuotta sitten. Toivoin niitä syntymäpäivälahjaksi ja sitten syntymäpäivänä juhannusviikolla   pistelin lumikengillä menemään pitkin nurmikkoa.

Ne ensimmäiset lumikenkäni olivat aika yksinkertaiset. Yhtenäinen kiinnitysremmi piti kengän kärkiosan ja kantapään jotenkin kiinni lumikenkien pohjaosassa. Kantapää ei ollut remmiä kummemmin kiinni joten ennen pitkää kenkä lipesi sivusuunnassa ja kompastumisen vaara vaani kulkijaa.
Ihmeen kestävät ne kuitenkin olivat ja nyt niitä käyttää turkkilainen vaihto-opiskelija Rovaniemellä. Hän pääsee kokeilemaan lajia ja hommannee sitten kunnolliset jos innostuu enemmän hankikävelystä. 

Nykyiset lumikenkäni ovat jo paljon kehittyneemmät.

Kärkiosa ja kantapää kiinnitetään erikseen eri hihnoilla ja kantapää on napakasti tuettuna sivusuunnassa. Pohjan piikit ovat pitävät kovallakin jäällä ja kantapään saa pidettyä joko irtonaisena, jolloin kävely on ihan tavallista kävelyä, tai kantapään saa kiinni lumikenkään. Ylämäkeen noustessa kantaosan voi lukita yläasentoon ja jyrkkäkin mäki nousee kuin rappuja nousisi.

Ne ovat oikein hyvät lumikengät mutta kyllä nykyisissä uusissa malleissa on ihan uusia hienouksia. Kaipaisin vähän helpompaa kiinnitystä. Paljain käsin hihnojen kiristys on hiukan hankalaa kun polvissa ei ole oikein taipuisuutta eikä joustoa. Vanhuus vissiin tulee. 



Näillä TSL 810 lumikengillä olen kulkenut seitsemän  talvea ja edelleen ne ovat hyvät. Malli on melko kapea joten kävely on lähes kuin tavallista kävelyä. 



Kantapään saa kiinnitettyä lumikenkään joten upottavassa hangessa se helpottaa menoa. Itse pidän kantapään aina irtonaisena kun nivelrikkoiset polvet eivät oikein taivu säätämään kiinnityksiä kesken matkan. 



Kantapään saa lukittua yläasentoon ja jyrkän mäen nousu helpottuu. 



Lumikenkäsafari Taipalsaaren Maavedellä. Matka oli viisi kuusi kilometriä enkä nähnyt ketään ihmistä. Jälkiä oli kuitenkin: auton, moottorikelkan, mönkijän, läskipyörän, hevosen, hirven, jäniksen ja suksien jälkiä oli runsaasti. Kaakaot hörppäsin jonkun mökin laiturilla. 








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti