Huom! Nyt ei olla hiirulaisia!

Pyöräilijän on oltava näkyvä liikenteessä. Nyt unohdetaan turha vaatimattomuus ja varmistetaan, että autoilijat näkevät joka mamman pyörän päällä. Syksy on tietenkin se hankalin vuodenaika, mutta myös kevään ja kesän kirkkaassa auringonpaisteessa saattaa tien reunan polkija jäädä auringonsäteisiin. Että nyt luovuutta kehiin ja meidät on huomattava kun viiletämme teillä ja toreilla! 

Edellisessä pyörässä  minulla oli tarakalla se sellainen oranssi muoviviiri millaisia oli kymmeniä vuosia sitten lasten pyörissä. Silloin 80-luvulla ymmärrettiin että pyörällä ajamista opetteleva lapsi on nähtävä kunnolla, mutta viis aikuisista. Onneksi kehitys on kehittynyt ja kaikenlaiset huomioliivit, myös aikuisilla, on tänään suorastaan muodikkaita.

Oranssi viiri sojottamassa autotien puolelle oli kyllä tehokas juttu - joka auto kiersi kaukaa kun eivät halunneet naarmuja peltiin.

Väreillä on merkitystä näkyvyyteen. Harmaa on kaunis juhlavaatteen värinä, mutta pyöräillessä käytetään räväkämpiä vermeitä!

Voi voi kun myö vanhennutaan

Kun on kuuskymmentä+ -ikäinen, niin jotenkin ”silmä ottaa” helposti kaikki ne jutut missä iällä on tilaa. Niin kuin torstaina 21.4. Hesarin, jossa geriatrian professori Jaakko Valvanne puolusti ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta ja on ihan kirjan kirjoittanut ikääntymisaiheesta. Hienoa, että tämä asiantuntija myöntää, ettei itse nuorena lääkärinä koko itsemääräämisasiaa edes miettinyt ja sehän se lienee meille ihmisille ihan tavallista, ettei vanheneminen kiinnosta tipan vertaa ennen kuin itse kropassaan tuntee nuoruuden ja vetreyden johonkin pudonneen.  Se polvien joustokin hävisi jotenkin ihan yht`äkkiä eikä ennen osannut edes arvata kuinka ränttänäpolvet on hankalat.  

On tärkeää, että tehdään hoitotahtoja yms. ja mietitään kuinka toivomme meitä hoidettavan jos elämän viimeajat on toisten hoivan varassa, mutta uskon että parempi olisi, tavalla tai toisella, yrittää vaikuttaa koko hoitokulttuurin tilaan ja asenteisiin miten vanhat ihmiset kohdataan.  Luovuutta hoitotyöhön kaivattaisiin ehkä enemmän kuin kalliita laitteita,  ja elävän ihmisen läsnäoloa ei korvaa mikään – ei robottikaan. Luulen että moni vanhuksen levottomuustilanne  hoituisi jos joku oikeasti kuulisi hädän syyn. Että olisi ihmisellä aikaa ja halua olla luona. 

Lohduttavaa on kuulla, että pieni ylipaino on eduksi yli kuusvitosilla ja stressi vaivaa vähemmän kuin nuorena. Niin se stressi - en edes oikein muista mitä se oli, tai kiire - ei ole enää kiirettäkään. Ihanaa!  

Liikunnan ja hyvän ravinnon puolesta liputtaa Jaakko Valvannekin ja toteaa ohjeeksi ”itse pitää kävelylle mennä ja painoja nostella.”  Niin ja kannattaa vaikka polkea pyörää jos ei polvet tykkää kävelemisestä.

Ikääntynyt vai vanha?

Lappeenrannan pyöräilyviikko

Tosi kiva juttu kun pyöräilyn ilosanoma leviää. Toukokuun alussa on Lappeenrannassa pyöräilyviikko ja muutama oikein aktiivinen kaveri on saanut hyvin tapahtumarikkaan viikon aikaiseksi. On valokuvakilpailusta käytetyn pyörän oston opastukseen ja katuajokoulutuksesta kirkkojen kiertoon.

http://www.icyclelpr.fi/pyöräilyviikko

Tiesitkö, että pyöräillen voi suunnistaa? Pyöräilyviikolla rasteja on hyvin erilaisissa paikoissa ja viiden rastin löytäjät osallistuvat arvontaan.  Viikolla on myös pyöräparaati, jossa kannustetaan ihan kaikkia ja kaikenikäisiä liikkumaan pyörällä. Just näin - mammat ja papat mukaan! On lasten taitoajorataa ja aloitetaan ohjattua junnupyöräilytoimintaa. Yhtenä aamuna työmatkapyöräilijät saavat aamukahvit ja ketjuihin öljyt. Vauhtilenkillä saa ajaa porukassa 40 km/h. Ei taida mammoja olla mukana… On Unelmien Liikuntapäivää ja kirkkojen kiertoa ja se on tarkoitettu myös lapsiperheille, joten vauhti lienee leppoisa. Pyöräilyviikolla on myös se Etelä-Karjalan erikoisuus eli Viipuripyöräilyn startti ja paluu seuraavana päivänä.  

http://www.venajaseura.com/aluetoiminta/etela-suomi/tapahtumakalenteri/yst-vyyspy-r-ily-lappeenranta-viipuri 

Minua kiinnostaa erityisesti kun yhtenä päivänä saa tutustua erilaisiin pyöriin ja kokeillakin  niitä. Se mahdollisuus on lauantaina toukokuun 14.päivä  Kansalaistorilla. Luulen että kokeilen läskipyörää ja toivon, että siellä olisi myös aikuisten kolmipyörä. On hyvä ennakoida pyöräilytulevaisuuttaan kun tämä tasapaino ei ainakaan parane iän myötä ja kolmipyörä saattaisi olla vanhana ihan ok vaihtoehto.  
Toivottavasti pyöräilyviikolla pääsisi tutustumaan myös taittopyörään.

           

·

Nuori kylteri Copyright Tiina Lavikka, lisenssi CC-By

·

Henkilökohtainen pyöränkuljettaja Copyright Sirkka Rutanen, lisenssi CC-By

·

Näkökulma maantielle Copyright Matti Oksanen, lisenssi CC-By

·

Neulaspolku kutsuu Copyright Marko Lankinen, lisenssi CC-By

Kalakauppaa pyörällä

Eteläsuomalaisen tehdaskaupungin laitamilla eräs kalakauppias ajeli, ja välillä talutti, polkupyörää, jossa oli laakea puulaatikko tarakalla. Laatikko oli sidottu narulla tarakkaan kiinni ja laatikossa oli kaloja, tuoreuttaan sätkiviä, ja kauppias huusi kulkiessaan "HAILII, HAILII, OSTAKAA HAILII". Pyörän päällä kulki myös sanomalehtiä kalojen kääreeksi ja puntarikin. Ja kauppa kävi. Vähän väliä ostajat pysäyttivät kauppiaan ja hailit kääräistiin näppärästi sanomalehtipakettiin.
En ole sen jälkeen saanut niin hyviä kaloja kuin ne olivat ruisjauhoissa pyöräytettynä ja voissa rautapannulla paistettuna.

Psykiatrisen sairaalan henkilökunnan kahvihuoneessa, joskus 70-luvulla, kuuli lausahduksen "hulluus pöllyttää". Kai se oli huumoriksi tarkoitettu, mutta oli siinä ikävä vivahde erotteluun "he" ja "me". Silloin kokemattomana ja ymmärtämättömänä sitä kuvitteli tulevansa fiksummaksi toisia tallomalla. Eihän se niin ole. Iän myötä löytyy oma paikka ja yllättäin se taitaakin olla sillä "he"-puolella. Jaottelu hämärtyy ja oman ajattelun, tai joskus toiminnankin, hulluus tuntuukin vapauttavalta. Hullu-sanan merkitys muuttuu. Sairaudet on tietenkin asia erikseen ja sairauden väheksyminen ja nimittely osoittaa huonoa käytöstä ja suurta typeryyttä.
Mutta jos se hulluus on omassa itsessä eikä vahingoita toisia, niin jotain iloista ja kevyttä siinä on. Saan iloisesti hullutella vaikka pyöräilemällä ilman päämäärää ja poimia  tyhjän oluttölkin tienposkesta kierrätykseen.

Mikä se sitten on hyvä pyörä?

Ensimmäistä kertaa elämässäni luin Tekniikan Maailma-lehteä. Houkutuksena oli kansikuvassa mainittu kohtuuhintaisten hybridipyörien vertailutesti ja vertailussa mukana näytti olleen myös lähes sama pyörä kuin minulla. Onnekseen se pärjäsi Lanzaroten teillä hyvin ja saan olla ihan tyytyväinen vuoden takaiseen ostokseeni. Jos olisin tuon testin lukenut aiemmin, niin ilmeisesti olisin päätynyt samaan pyörään. Vaikka testin tekstin mukaan ajelen nyt "ratakiskosta väännetyllä" mallilla.
Siinä testissä oli noin 700 euron pyörät, joten ymmärtääkseni tonnin lisällä saisi jo ihan toisen luokan kulkupelin.
http://tekniikanmaailma.fi/muu-tekniikka/vertailu-750-euron-jaykkakeulaiset-hybridit/

Kyllä pyörän ostaminen on vähän sattumaa kun se kokeilu jää muutamaan ajometriin pyöräkaupan parkkipaikan autojen seassa puikkelehtien. Eikä edes oikein osaa sanoa mitä toivoo pyörältä. Sen ymmärrän ettei ihan halvalla saa hyvää ja kestävää pyörää, joten seitsemänsataa lienee jo kohtuukestävän pyörän hinta? Edellisellä vastaavalla ajelin kymmenisen vuotta ja edelleen se toimii Keskimmäinentytöllä kauppareissuilla.

Oletkos kuullut kauluskypärästä? http://www.hs.fi/blogi/veloelo/a1305947477418 Tässä huimassa vekotuksessa on jotain turvatyynyn oloista. Saa nähdä tuleeko siitä joskus oikein muotia.

Ja ehdottomasti kannattaa seurata icyclelpr.fi-sivuja! Pyöräilyviikko on tulossa Lappeenrantaan!
http://www.icyclelpr.fi/pyöräilyviikko  Viikon aikana on vaikka mitä pyöräilyohjelmaa!

Tänään hitaita kilometrejä kolmekymmentäyhdeksän.

Huhtikuun alkua

Pyöräilyreviiri laajenee. Nyt autoon hommattiin semmoinen teline mihin mamma saa pyörän kiinnitettyä ja voi ajaa autolla uusiin maisemiin polkemaan. Vähäisillä käsivoimillakin saan pyörän kiinnitettyä ja nostettua taas alas.

Kertakaikkiaan mainio juttu!
Ajoin Savitaipaleen ABC:lle ja siitä sitten pyörällä Partakoskelle. Hiekkateille ei vielä voi mennä, kun ei ole sitä läskipyörää, mutta kyllähän näitä asfaltteja on riittämiin.

Kärnäkosken  ja Partakosken maisemat on erikoisen kauniit. Kunhan ilmat lämpenee eväskelpoisiksi niin sitten kierrän koko Kuolimojärven.

http://www.partakoskenkylat.fi/fi/etusivu

Tänään hitaita kilometrejä kakskytkahdeksan.