Voi voi kun myö vanhennutaan

Kun on kuuskymmentä+ -ikäinen, niin jotenkin ”silmä ottaa” helposti kaikki ne jutut missä iällä on tilaa. Niin kuin torstaina 21.4. Hesarin, jossa geriatrian professori Jaakko Valvanne puolusti ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta ja on ihan kirjan kirjoittanut ikääntymisaiheesta. Hienoa, että tämä asiantuntija myöntää, ettei itse nuorena lääkärinä koko itsemääräämisasiaa edes miettinyt ja sehän se lienee meille ihmisille ihan tavallista, ettei vanheneminen kiinnosta tipan vertaa ennen kuin itse kropassaan tuntee nuoruuden ja vetreyden johonkin pudonneen.  Se polvien joustokin hävisi jotenkin ihan yht`äkkiä eikä ennen osannut edes arvata kuinka ränttänäpolvet on hankalat.  

On tärkeää, että tehdään hoitotahtoja yms. ja mietitään kuinka toivomme meitä hoidettavan jos elämän viimeajat on toisten hoivan varassa, mutta uskon että parempi olisi, tavalla tai toisella, yrittää vaikuttaa koko hoitokulttuurin tilaan ja asenteisiin miten vanhat ihmiset kohdataan.  Luovuutta hoitotyöhön kaivattaisiin ehkä enemmän kuin kalliita laitteita,  ja elävän ihmisen läsnäoloa ei korvaa mikään – ei robottikaan. Luulen että moni vanhuksen levottomuustilanne  hoituisi jos joku oikeasti kuulisi hädän syyn. Että olisi ihmisellä aikaa ja halua olla luona. 

Lohduttavaa on kuulla, että pieni ylipaino on eduksi yli kuusvitosilla ja stressi vaivaa vähemmän kuin nuorena. Niin se stressi - en edes oikein muista mitä se oli, tai kiire - ei ole enää kiirettäkään. Ihanaa!  

Liikunnan ja hyvän ravinnon puolesta liputtaa Jaakko Valvannekin ja toteaa ohjeeksi ”itse pitää kävelylle mennä ja painoja nostella.”  Niin ja kannattaa vaikka polkea pyörää jos ei polvet tykkää kävelemisestä.

Ikääntynyt vai vanha?