Fatbike-haaveilua

Sain kokeilla läskipyörää! Turussa Kaksivuotiaan ja Neljävuotiaan naapurissa asuu ystävällinen läskipyörän omistaja, joka antoi kokeilla hienoa pyöräänsä. Pikkuriikkisen kokeilun jälkeen olen vakuuttunut sen hauskuudesta. Asfaltilla ajaminen oli tylsää eikä juurikaan eroa ajamisesta huonosti huolletulla normipyörällä, mutta hiekalla ja märässä heinikossa ajaminen tuntui uskomattoman ihanalta! Kuin se olisi jotain ihan muuta kuin pyöräilyä - mönkijällä ajaminen metsässä on ehkä jotain samaa, en tiedä. Voin vain kuvitella miten hyvä sillä olisi ajaa hiekkateillä ja metsäpoluilla, omistaja sanoi pyörän olevan parhaimmillaan lumessa ja jäällä.

Menin heti Turun Skanssiin XXL-liikkeeseen   xxl.fi   katsomaan hintoja ja oli siellä oikea unelmien täyttymys - oranssi kaunotar - läskipyörä vailla vertaa!

Kun järkevästi ajattelee, niin polkemiseni on sitä maantiellä menoa hiljaisella, hyvin hiljaisella, vauhdilla, ja oma hybridini riittää mainiosti tälle mammalle. Mutta saahan sitä haaveilla.

Mamma polkee

Kultaiset pellot

Syksyn viileät kelit ovat nyt tulleet, mutta auringossa on kuitenkin ihan mahtavaa pyöräillä! Tutulla reitillä maisemat on muuttuneet toisennäköiseksi kuin kesällä, eikä ollenkaan huonompaan suuntaan. Kuvan pelto loisti auringossa kultaisena ja lähellä kymmenen joutsenta suunnittelivat porukkamatkaa etelän suuntaan. Söivät ja odottelivat lisää matkakumppaneita.
Syksyssä on omanlainen haikeutensa. Hyvästelen kylätiet ja tutut mutkat ja tuntuu kuin kevääseen olisi erikoisen pitkä aika, vaikka uudet pyöräretket ovat jo viiden kuukauden päästä!

Tuttu reitti tänäänkin. Maaveden ympäriajo - 32 kilometriä.  Suur-Saimaantietä on päällystetty uudelleen pahimpien monttujen kohdalta ja Kopinsalmen sillan syvät onkalot asfaltissa on paikattu sen näköisesti, että perusteellisempi siltaremontti on suunnitteilla.

Turvallisuutta ennen ja tänään

Ihastelen sellaista kätevää kärriä millä lapsia kuljetetaan polkupyörällä. Pyörän perään kiinnitettävässä kärryssä lapsilla on mainio paikka nähdä ympärilleen ja kokea sitä mukavaa oloa minkä saa vain pyöräillessä.   Puhumattakaan kätevästä tavasta kuljettaa isompaakin tavaraa pyörän etu- tai takaosassa. Lappeenrantalaistaustainen Teppo Moisio on kehittänyt enemmänkin tätä alaa, kurkistapa tavarafillari.fi     

Toista oli 50- ja 60-luvulla kun lapset kulkivat pyörän sarviin pujotetussa onnettomassa istuimessa ja tarakalla istuvaa kaksi- kolmevuotiasta kehotettiin vähän väliä nostamaan jalkojaan etteivät jalkaterät ja nilkat  mene pinnojen väliin. Oli todella pelottavaa kun takana istuen tiesi, että ainoastaan omat käsivoimat pitivät kyydissä mukana! Kun kädet ei oikein edes yltäneet äidin vyötärön ympäri.

Aikuisenkin helmat hulmusivat pinnojen ja ketjujen lähellä ja joskus sotkeentuivat pahastikin. Kuinkahan meistä viiskytluvun lapsista koskaan tulikaan kelvollisia aikuisia näiden karmeiden kokemusten jälkeen.

Tänään ei kukaan kuljeta lapsia tällä tavoin - onneksi. Moni asia oli ennen paremmin, mutta kyllä pyöräilyn turvallisuus on ehdottomasti parantunut.

Energiaa polkien

Ilmat viilenee ja pyöräreissut vähenee. Työmatkapyöräily ehkä jatkuisikin, jos matka olisi edes kohtuullinen. Kyllä polkiessa saa kropan lämpimäksi jos pukeutuu viisaasti ja kovallakin pakkasella voi polkea kun pyörän saa sisätilaan suojaan. Muuten se on niin jäykkä polkea että hauskuus on kaukana.

Nuorempana lähemmässä työssä ollessani pyöräilin läpi talven - joskus kaksi pipoa plus huppu päässä - ja aika monet pöksyt jalassa. Hiki tuli kolmenkymmenen asteen pakkasessakin.

Mammana olen mukavuudenhaluinen ja huvimatkapolkijana ajattelen, että pyörä saa levätä talven yli. Mamma liikkuu talven autolla ja ulkoilee sauvakävellen ja lumikenkäillen, sitten kun on sen aika. Ja käyn salilla polkemassa sellaista polkulaitetta joka ohjaa jalat alas ja sivuun. Se on erinomainen polvienvahvistuslaite. Niin ja tietenkin MyRide-tunnilla spinningissä.

Mr.Vaino Pupu kommentissaan ehdotti talven ajaksi kuntopyörää ja vesipyörää. Kuntopyörien satulat on karmeita - kuin traktoreissa - ja vesipyörästä en tiedä mitään. Onko se sellainen mitä näkee etelän lomamainoksissa, missä lapset istuvat jollan näköisessä venhossa ja polkevat päästäkseen eteenpäin?


Tällä hauskalla pyörällä saa polkien  ladattua kännykkänsä.
Dynamo-aikaan polkien saatiin valot pyörään.

Pyöräilyjumppaa

Ränttänäpolvilla kävelty pitkä lenkki enteilee kävelyn hankaluutta seuraavana aamuna. Pitkän sauvakävelylenkin jälkeen jalat on kuin tönkkösuolatut - ei silakat - vaan valaat. Ei kantavuutta, ei taipuisuutta polvissa. Eikä liioin naurata.

Mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen taipuvainen mieli sanoo, että päivä tai kaksi täydellistä lepoa auttaa jalkojen tönkköisyyteen, ja järki sanoo, että heti liikkeelle! "Se lähtee sillä millä on tullutkin" sanottiin joskus jonkun muun asian yhteydessä ja sama pätee liikuntaankin. Liikunnassa tullut lihasten kipeys ja jäykkyys lähtee liikkumisella. Joten vaikka kävely ei onnistu, niin pyöräily onnistuu. Se tuntuu uskomattomalta miten kävelettömät jalat taipuu polkemiseen. Kun vain selviää polkimille ja satulaan, niin taas mennään kuin tanssimatkassa ikään. Paino on enimmäkseen satulalla ja polvinivelet ihan hymyilee saadessaan polkea ja voidella niveliä.  Pyörälenkin jälkeen jalat on taas soukat niinkuin silakat.

 

Kävin Kurhilan ja Solkein kylissä. Maanviljelijät tekevät syystöitä pelloilla ja haisu on väkevä. Lenkki oli 40 kilometriä eikä eväitä ollut ollenkaan.

Muutama päivänkakkara, lupiini ja siankärsämö vielä jaksaa kukkia. 

Lukeeko tätä kukaan?

Ymmärrykseni mukaan joku joskus käy lukemassa tätä blogiani. Asia tuntuu jotenkin kutkuttavan hämmentävältä! Mamma kirjoittaa siinä toivossa, että joku lukisi, mutta sitten kun joku lukee, niin tuntuu kummalliselta. Sitä melkein säikähtää ja ruttuiset posket ihan punastuu.
Saan välillä tietooni hankaluudesta kommentoida blogia. Kommentit ovat tervetulleita ja jos sinulla on sähköposti mikä loppuu "gmail.com", niin voit kommentoida blogiani valitsemalla Google-tilin  kohdasta "Valitse tili". 

Sunnuntaipyöräilijöiden kausi alkaa hiljakseen päättyä tältä vuodelta. Mamman polkeminen alkaa olla satunnaista eikä eväitä enää rakennella tarakkalaukkuun. Jonkun kaupunkireissun tai Maaveden ympäriajon teen vielä ennen lumia, mutta varsinaiset pyöräretket jäävät odottamaan ensi kevättä.
Mietinnässä on pyörän talvisäilytyspaikka. Ja pitäisikö se käyttää huollossa ennen talvea vai kesällä. Voi voi miten suuria ja vaikeita kysymyksiä!

Iloinen yllätys löytyi viilipurkista! Pyöräilijä viilettää hiukset tai kaulaliina hulmuten viilipurkin kannessa.