torstai 29. joulukuuta 2016

Vuosi vaihtuu ja mamma ikävöi kesää


Mamma ikävöi kesää





Laatuhyvä polkupyörä



Joulun ja vuodenvaihteen tienoo on haastavaa aikaa. Kesäpäivien pyöräilyretket  on jossain käsittämättömän kaukana eikä ulkona kävelykään onnistu vesisateen, liukkauden ja polvien ränttänöinnin vuoksi. Siis kaikenlaisia korvikkeita on keksittävä, että nämä ankeat harmaat viikot saisi kulumaan.

Kirkonkylän koulun kuntosalissa olen käynyt soutelemassa ja jalkaprässissä istuskelemassa, tosin sinnekin pitää mennä autolla vaikka matkaa ei ole nimeksikään. 

Käsityöharrastuskin toimii korvikkeena. Neuleohjeita opetellessa unohtuu ympäröivä maailma.

Kuvassa neulelehden ohjeen kuva palmikosta ja toinen kuva valmiista tekeleestä. Tulikin huumorivillatakki vaikka ihan tarkasti tein ohjeen mukaan.

Neuleohjeen kuva palmikosta

Omin kätösin ohjeen mukaan neulottu palmikko



Uusi kalenterikin piti hankkia. Vähän haikeana muistelin niitä perinteisiä almanakkoja ja kyllähän niitä edelleen myydään, mutta päädyin kuitenkin ihan tylsään pieneen kalenteriin. Eiköhän siihen mahdu tulevan eläkeläisen hammaslääkäri- ja terveyskeskusajat.
Aika monta vuotta työnantaja on kustantanut kunnollisen kalenterin, mutta tästä lähtien saa hommata ihan mieleisensä.




 Vielä tähän loppuun todennäköisesti työelämäni viimeinen työhuone, tai sen pieni ryhmähuone. Tätä jää ikävä.








perjantai 16. joulukuuta 2016

Oivallus

Oivallus

Tänään tuli oivallus: polvikipu ei anna kävellä ulkona eikä kauppakeskuksissa. Mutta kuntosalilla kävelen lähes normaalisti lattialla ja juoksumatolla. Siis pehmeällä alustalla voi kävellä melkein kivuttomasti. Mahtavaa! Nyt jatkan elämää uuden tiedon varassa.






lauantai 10. joulukuuta 2016

Tehot irti



Tehot irti

Joulunalusviikot on mielenkiintoista aikaa. Työkseen saa järjestää vaikka kuinka monet joulujuhlat toisille ja saa laulaa Kauneimpia joululauluja kerta toisensa jälkeen.
Ensimmäisestä adventista alkaen juhlan odotus  tiivistyy.

Usein seurakunnan järjestämä joulujuhla on seurakuntalaiselle se ainoa tilanne kun kynttilät loistaa, lauletaan ja pidetään esillä vielä sitä aitoa joulun sanomaa. Taitaa monella varsinainen juhlapäivä olla aika arkinen television katseluineen. Ei ole lahjoja, ei iloa läheisistä.
Omassa työssäni saan olla vaativalla paikalla kun yritän luoda joulun tunnelmaa toisille ja haluan välittää luottamusta ja rauhaa kaikkeen levottomuuteen ja keskeneräisyyteen.
Joulu tulee vaikka mikään ei ehtisi valmiiksi. Sydämen sotkuinen seimi saa vastaanottaa Vapahtajan.

Työntekijälle nämä viikot on kyllä haasteellisia. Eräs ystävä kertoi laulaneensa ensimmäisenä adventtina Hoosiannaa yhdeksän kertaa - kiersi kuoron kanssa laulamassa isohkon sairaalan osastoilla. Ja työtoveri tuumasi, että otetaan nyt näillä viikoilla "tehot irti" kun suunniteltiin seuraavan viikon askelmerkkejä. Hauska sanonta tuo "tehot irti" kun tuntee itsensä laiskanletkeeksi, mukavuudenhaluiseksi ja vähän flegmaatikoksi. Joulun sanoma etenee kai siitäkin huolimatta.



Tämän päivän Hesarissa pyöräilyä harrastava Matti Kinnunen sanoo, että
"pyöräilyn ehdoton suola ovat ylämäet...  Suurin osa pyöräilijöistä tykkää enemmän ylämäistä. Se on se itsensä voittaminen ja rasituksesta tulevat endorfiinit. Mutta omalla tahdilla pitää aina ylämäet polkea. Sopivalla sykkeellä se on kivaa ja meditatiivista, suorastaan uskomattoman hienoa. Mutta jos polkee vähänkään liian lujaa, se on painajaismaista."

Kyllä mie niin vartun kevättä ja ylämäki-  ja alamäkipyöräilyä.






sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Vanhenemisen juhlaa



Vanhenemisen juhlaa

Vanhenemisessa on kyllä hyvätkin puolensa. Paitsi ettei tarvitse enää jäkittää mitään eikä ketään, niin saa jopa viettää juhlaa yhdessä kämppiksen kanssa. Sama kämppis jo neljänkymmenen vuoden ajan on juhlimisen aihe.
Nuoret ei tiedä mitään siitä kun eletään yhdessä kymmeniä vuosia arkipäivät ja juhlapäivät. Kun se sama kämppis on siinä meillä kotona joka päivä, sen kanssa pohditaan kaikenmoista, hoidetaan lapsia, suunnitellaan miten rahat riittäisi seuraavaan palkkapäivään, rakennetaan ja remontoidaan,  yms yms. Ja vauhdikkaiden vuosien jälkeen saa elää hiljaista elämää kahdestaan.
On ihan ihmeellisen kaunista kun saa vanheta yhdessä sen saman kämppiksen kanssa - on yhteistä historiaa. Voi sanoa toiselle "muistatko, muistatko?"    Vielä molemmat muistaa.







sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kuvakokoelmaa


Kuvakokoelmaa


Lahden pyöräteitten varsilta löytyy hauska kuva kulkijoiden iloksi. Kiva kun tylsiä alikulkutunneleita somistetaan.

Maaveden jäätä viime talvelta. Hiljaisella jäällä hiihtäjät ja lumikenkäilijät saavat kulkea joskus pitkiäkin aikoja ilman vastaantulijoita.

 Kesän Ahvenanmaamuistoja. Vuokra-Ainotar palveli kohtuullisesti, mutta kyllä se oli aika raskas pyörä pidemmällä matkalla.

Taipalsaaren kyläteillä pyöräilijää vastaan voi tulla vaikka laamoja.

Mammamuotia vuodelta 2016

Metsätaipaleilla näkee muurahaispesiä. Tämä oli yli metrin korkuinen.

Eväspullaa ensi kesän pyöräretkille.






lauantai 19. marraskuuta 2016

Suomen Turku


Turku on kiva kaupunki

Pienessä pitäjässä asuminen on rauhallista ja mukavaa. Metsään pääsee suoraan pihalta, eikä liikenne häiritse ja satunnaiset vastaantulijat ovat naapureita,  entisiä työkavereita tai lasten vanhojen koulukavereiden vielä vanhempia vanhempia. Uusia kasvoja näkee harvoin.
Kesällä sentään vilkastuu kun mökkiläiset tulevat kirkonkylän Siwaan ostoksille. Tosin sekin kauppa lopettaa.
Maaseudun rauha syvenee entisestään.

Vaan toista on Turussa.
Silloin tällöin mamma ja HP istahtavat junaan ja neljän viiden tunnin matkustamisen jälkeen päästään perille isoon kaupunkiin. On valoja ja vauhtia. Liikennevaloja, kuppiloita, kauppoja, Aurajoki ja erikoinen murre. Ja ihmisiä.
Itä-Suomesta katsottuna Turku on melkein ulkomaata. Pari päivää Turussa on minulle kuin pidempikin ulkomaanmatka. On tosi virkistävää nähdä vanhoja rakennuksia ja virtaavaa Aurajokea ja kuljeskella isoissa kaupoissa.
Haaveilen vielä joskus viettäväni siellä pidemmän ajan vaikka pyöräillen ympäriinsä. Tai kävelykin olisi mukavaa, mutta polvi ei anna kävellä muutamaa sataa metriä pidemmälle.

Isossa kaupungissa on mukava käydä ja sitten on taas hyvä palata kotiin. Ikkunoista näkyy pelkkää pimeää.





tiistai 8. marraskuuta 2016

Haaveena "Hullun Polkasu"


Haaveena "Hullun Polkasu"


Viime kesän onnistunut pyöräilyretki Ahvenanmaalle jätti kaipuun uudelle pidemmälle polkemisreissulle. Ahvenanmaan kokemus antoi vähän eväitä tuleviin koitoksiin.
Ykkösasia on, että polkupyörää ei kannata retkipaikalta vuokrata, jos aikoo polkea enemmän kuin kymmenen kilometriä. Oma pyörä kannattaa kuljettaa mukana vaikka kuljettaminen olisi hankalaakin. Tosin Ahvenanmaan maltilliset päivämatkat olivat melko sopivia vuokrapyörällä, vaikka kyllä minä omaani ikävöin. Ajoasennolla, satulalla ja käsien otteella on todella merkitystä. "Vääränlainen" ajoasento kipeyttää selän ja joka paikan.

Nyt pyörät ovat talviteloilla ja haaveilut ensi kesän retkistä ovat alkaneet.
Välillä kuvittelen, että olen nämä lähiseudut kolunnut ihan tarkkaan, mutta nyt huomaan  miten Luumäen suunta on aika vierasta ja kartan mukaan siellä riittää pikkuteitä. Eikun pyörä ensi kesänä  auton telineeseen ja suunta Luumäelle ja siitä kyläteille päiväretkelle. Eväspullat vaikka Satun Makiasta mukaan. http://www.satunmakiat.fi/

Lapissa Ylläksellä on parina vuotena järjestetty "Hullun Polkasu", jossa siis poljetaan Äkäslompolosta Altaan Jäämeren rannalle - uimaan! Kolmena päivänä ajetaan koko 340 kilometrin urakka. Päivämatkat on aika pitkiä ja maisemat mielettömän komeita. Olisi hienoa päästä kokemaan semmoinen reissu Lapissa! Mukana ollut tuttava kertoi "Hullunpolkasusta" innostuneena ja vakuutti ettei sillä retkellä hullukaan eksy. Huolto on hyvin järjestetty ja yöpaikat kohtuuhintaisia ja -tasoisia. Netistä löytyi kuvia viime kesän polkasusta ja onnellisia polkijoita näyttää olevan mukana. Vaikka porukkaa on reilusti yli sadan, niin maantiellä näköjään mennään maltillisesti harvakseltaan.


http://www.jouninkauppa.com/tapahtumat/hullun-polkasu-2.html
https://www.youtube.com/watch?v=9B--JYVlEY4



Mamman pyörät saa olla talven kammarissa






tiistai 1. marraskuuta 2016

Mikä auttaisi nivelrikkoon?

Mikä auttaisi nivelrikkoon?


Ränttänäpolvet ränttänöi.
Jotenkin surullista että muutama kuukausi sitten tein helposti yli kymmenen kilometrin lenkkejä ja nyt muutaman sadan metrin kävely on vaikeaa. Nivelrikko ja alkukesällä tapahtunut eturistisiteen venähdys on ikävä yhdistelmä. Toiveissa on vielä kivun helpotus.
Venähdyksen parantuminen saattaa siis kestää tosi pitkään. On vaan kurjaa kun lyhytkin kävely säkenöi kipua polvessa. Rappuset on pahimmat.

Jotain arkikonsteja käytän helpotukseksi ja jotain on kokeilussa.
Tärkeää on oikeansorttiset kengät. Nyt kahdenkin sentin korko on liikaa. Mamman kengät on siis täysin ilman korkoja.  Pienikin korko kengänkannassa on liikaa ja lisää kävelykipua tuntuvasti. Lattakengillä mennään loppuelämä.

Glukosamiini ja  omegakolmoset  on käytössä, niitä suositellaan virallisestikin. Ja parasetamoli. Nyt kokeilen myös ruokavaliota. Internetin maailmasta löytyi, että maito, vehnä, punainen liha, paprika, munankeltuainen ja tomaatti vaikuttaa niveliin haitallisesti. Ajattelin kokeilla edes kaksi viikkoa olisiko siitä mitään apua jos olisi jonkinlaisella maidottomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla.

Ristisiteen venähdys parantunee ajallaan ja nivelrikko jää matkakumppaniksi. Ehkä tässä on syytä tarkentaa omaa suhtautumistaan koko vaivaan. Kurja kaveri, mutta en anna sen pomottaa.


http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00673



maanantai 24. lokakuuta 2016

Kesäpyöräilijän talvitauko


Kesäpyöräilijän talvitauko alkaa

Kylmä syksytuuli ja sääennusteen räntälupaus ajaa kesäpyöräilijät sisätiloihin.
Tietenkin polkeminen kylmällä ilmalla on vain pukeutumiskysymys, mutta tämmöinen retkieväspyöräilijä ei nauti termoskahveista lumisohjossa. Pyörät siirretään talviteloille ja termospullo keittiön kaapin ylähyllylle odottamaan ensi kevättä.

Vein tuttuun tapaan vanhan Focukseni Urheilu-Koskimiehen pyörähuoltoon http://www.koskimies.fi/palvelut/pyorahuolto/   ja sitä hakiessa vein uuden sähköpyörän ensihuoltoon. Vielä siis odottaa yksi kuudentoista kilometrin ajo kun haen Crescent Eloiseni huollosta kotiin.

Sitten jäädään odottamaan huhtikuuta ja kuivaa asfalttia.

Vanheneminen etenee vääjäämättä. Blogin kirjoittelu jatkuu talven ajan, jos Herra suo.



sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Liikkuminen on kivaa



Liikkuminen on kivaa

Kiitollisena ihmettelen kuinka tästä mammasta on tullut tämmöinen liikuntanautiskelija.

Kuuskytluvun koulun liikuntatunneista muistan paukuttavan tamburiinin, painajaismaisen telinevoimistelun ja pesäpallopelin, jonka säännöistä en ymmärtänyt hölkkäsen pölähtämää. Oppikoulun jälkeen oli iso helpotus kun liikuntatunnit sai unohtaa. Jäi vain painajaisunet, että olen viimeinen joka lajissa. 

Sitten tanakassa keski-iässä tapahtui jonkunlainen liikuntaherääminen ja huomasin kuinka ihanaa on hengästyä ja hikoilla ja jaksaa pyöräillä vaikka sata kilometriä. Mahtavaa!


Lappeenrannan ja Taipalsaaren välillä on tienpätkä ilman katuvaloja. Pimeässä on pitänyt polkea, vaan kuvassa näkyvä valkoinen pötkylä näyttäisi vihjaavan valojen asennukseen. Sähköä vedetään itärajalla.

Näkyvyyttä on näissä väreissä!






tiistai 11. lokakuuta 2016

Nyt on aikaa pyöräillä



Nyt on aikaa pyöräillä


Sähköpyöräily on mukavaa. Pitkänkin lenkin heittää ilman, että pitäisi nousta satulasta. Tosin pitää miettiä uudelleen peffan pehmustus. Topatut shortsit ei tunnu riittävän kun istuu tuntikaupalla satulassa.

Aiemmin ylämäkien jaloittelu verrytti peffan tienoon ja koko kropan, mutta nyt pitänee välillä ihan erikseen nousta satulasta ettei reissatessa puudu ihan pökkelöksi. Vai hommaisiko niitä superlonpalasia joilla voisi pehmustaa tarvittaessa eri paikkoja, niin kuin pitkällä vaelluksella helpotetaan rinkan hihnojen hiertämisvaivoja. Peffa vaan ylös satulasta ja superlonin paikan vaihto?


Katsopa tämä hurjapäätä videossa. Ihmeellistä tasapainoilua. https://www.youtube.com/watch?v=L3kZFiE8iDE&feature=youtu.be

Joskus olen katsonut niitä vuorilla pyöräilijöitä joilla on ollut kamera kypärässä. Niitä katsoessa katselijakin pääsee huimiin maisemiin! Esim. https://www.youtube.com/watch?v=Wa3bCrhHoVs




Uudenlainen elämisen aika antaa mahdollisuuden miettiä ajan käyttöä uudella tavalla.
Aamuista töihin lähtöä ei ole, eikä pitkää automatkaa aamulla eikä illalla. Senkin puoleen aikaa on lisää - aiemmin työmatkoihin kului vähintään kaksi tuntia päivässä - nyt se kaksi tuntia menee keposeen lukiessa ja ihmetellessä, että mitähän tekisi seuraavaksi.
En ole edes tiennyt kuinka paljon metsäneläviä käy ikkunan luona, tikka, palokärki, orava, siili, ja niitä pikkulintuja joiden nimiä en tiedä.

Opettelen olemaan jouten.






torstai 6. lokakuuta 2016

Iloa uudesta pyörästä



Iloa uudesta pyörästä

Crescent Eloise on kyllä mukava sähköpyörä. Parin pienen ajelun jälkeen olen vakuuttunut, että tein ihan hyvä ostoksen. Pääsen jyrkätkin mäet hyvin polkien ylös eikä tällä ränttänäpolvella mitenkään käveltäisi muutamaa kymmentä metriä pidempään. Invapyörä.

Tänään näytin Eloiselle vähän maailmaa.
Hää kun ei oo nähny ku polkupyörätehtaan ja myymälän. Mie hänt ajelutin kaupunkii Myllymäe Intersporttii ja siel sit Kaukaa uuel K-marketil. Siit myö mentii Luukkaansalme silla yli Vehkataipaleesee ja sit Toija silla yli kirkol. Kyl hää ihmettel isoi siltoi - iha ku Puumalas konsanaa. Mie taian viiä hänet ens kesän Puumalaa kattomaa tosi isoo siltaa.

Kilometrei tul viiskymment, hää ois iha ehottomast halunt mennä viel vaik Savitaipaleesee, mut mie sanoi et miuta polttelee ku koton hyvä kirja o kesen. Hannu Mäkelä o kirjottatant "Muistan Vapaus" - alku o oikee mielenkiintone.



Pyörän moottori on keskellä polkimissa ja se vaikuttaa polkiessa aika luontevalta.

Mittarista näkee nopeuden lisäksi ajetun matkan, kokonaismatkan, keskinopeuden, ajan ja jäljellä olevan akun latauksen.

Viidenkymmenen kilometrin jälkeen voisi vielä ecolla ajaa 58 km. Ja tietenkin ilman akun käyttöä vaikka Kilpisjärvelle.

Hantaakien levennys vaikuttaa mukavalta ja etujousituksen saa päälle ja pois pikkunappulasta.


Harmillinen takaisku - ajolasien sanka on poikki. Vien lasit vaikka sinne "Pärnäsen korjaamolle", mutta luulen että uusien hankinta on edessä ennen ensi kevättä.






sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kouluaine


Kouluaine: Millainen on hyvä polkupyörä


Keskimmäisenpojan kouluaine markka-aikana antaa selkeän selvityksen maasto- ja alamäkipyörän ominaisuuksista. Tässä siitä aineesta muutama lainaus.
Nyt kirjoittaja on jo aikuinen mies ja hauskaa, että tietynlainen tarkkuus ja hintatietoisuus oli jo silloin näkyvissä. Ja pyöräily maistuu edelleen!


"...Maastopyörien ostossa tärkein kriteeri on varmasti luotettavuus... 
Jos maastopyörällä lähdetään todella vaativaan maastoon, jarrujen sekä jousituksen tärkeellisyys nousee entistä paremmin esiin. Jos maastossa on hyvin paljon korkeuseroja, tarvitaan myös nopeat vaihtajat sekä kestävät vaihteet.
Mutta koko pyörän rakentaminen lähtee rungosta. Maastopyörien rungot ovat paksuja, kestäviä ja ennenkaikkea kevyitä. Halvimmissa pyörissä runko valmistetaan alumiinista. Mutta jos aletaan puhua kymmenien tuhansien markkojen pyöristä, niin rungon perusmateriaali on usein erilaiset titaaniseokset.
Seuraavaksi pyörään laitetaan vaihteet. Tankoon kiinnitetään vaihtajavivut, runkoon vaihtajat ja renkaiden napoihin rattaat. Luotettavuuden kannalta ketjun tulee vaihtua nopeasti ja varmasti oikeaan paikkaan. Vaihtajien oikeaan asentoon virittämiseen menee usein todella kauan aikaa.
Jarrut ovat tärkeässä roolissa pysähtymisen kannalta. Jarruvivut asennetaan tankoon. Niistä lähtevät vaijerit jarrupalojen pidikkeisiin, eräänlaisiin leukoihin. Nykyisin maastopyöriin valmistetaan V-jarruja. Ne ovat tehokkaammat kuin vanhat kolmipistejarrut. Jos jarrutukseen halutaan lisää tehoa, kannattaa hankkia levyjarrut. tosin kalliimpiin pyöriin nämäkin ovat jo vakiovarusteina... 
Alamäkipyörät ovat maastopyörien kaltaisia, tosin tekniikka on huomattavasti kehittyneempää ja hinta usein muutamaa kymmenen kerran kalliimpi.
Kaikista alamäkipyöristä löytyy täysjousitus, eli sekä edessä että takana on jouset, levyjarrut sekä usein titaanirunko.
Harrastelija saa alamäkipyörän jo 30 000 markalla, mutta siirryttäessä kilpailutasolle, hinta kaksinkertaistuu...
Kehitystyötä tehdään edelleen sekä runkojen että osien osalta miljoonien markkojen edestä. Harmi vain, että alamäkipyöräily ei ole Suomessa saanut suurta suosiota.
Sanomattakin on selvää, että hyvän pyörän ominaisuuksiin kuuluu myös puhtaus. Pyörän likaantuessa korroosio jyllää ja osat heikkenevät sekä hajoavat. Tällöin myös pyörän luotettavuus häviää, joka oli yksi tärkeimmistä "hyvän pyörän" ominaisuuksista."


Aineesta tuli 9-  ja opettajan punakynäarvio oli: "Erittäin hyvä ja kuvaileva selitys, koska asiasta tietämätönkin henkilö saa hyvin selvää ja kokonaisvaltaisen kuvan."

Mammakin on nyt viisaampi pyöräasioissa.




lauantai 24. syyskuuta 2016

Crescent Eloise


Crescent Eloise - mamman uusi sähköpyörä


"Aijaijaijaijaajaa-aa, näin jalat rennosti heilahtaa..." Onkohan semmoinen laulu olemassa?
Oli ainakin mamman päässä kun ajelin UUDEN SÄHKÖPYÖRÄN KOTIIN. Se ostos sitten toteutui ja olen sähköpyörän onnellinen omistaja. Saimaanharjun mäkikin meni ihan kevyesti.
Tavallisesti sen mäen nousu hipoo jaksamisen rajaa ja usein sen olen taluttanutkin, mutta nyt meni ylöspäin yli kaksikymmentä kilometriä tunnissa. Järkyttävän helppoa.
Sähköpyörän omistavat ystäväni ovat varoitelleet, että on vähän noloa ohittaa joku "nuori ja notkea" ylämäessä, mutta kyllä minua ei nolottanut yhtään! Ohi vaan!

Urheilu-Koskimiehessä on asiantuntevaa palvelua

Onnellinen mamma - uuden sähköpyörän omistaja





lauantai 17. syyskuuta 2016

Mistä sen sitten tietää olevansa vanha?


Mistä sen sitten tietää olevansa vanha?


"Ikä on vain numero."    "Sitä on juuri sen ikäinen kuin tuntee olevansa."     
Tämä mamma on kyllä eri mieltä vaikkei iän puoleen varsinainen vanhuus ole vielä alkanutkaan. Kolotuksia on ja varmoja merkkejä eletyistä vuosista.
Ennen vanhuus kai alkoi kuusvitosena, mutta en tiedä onko tänä päivänä sille olemassa joku määrävuosi?

Kai se jotain alkavaa vanhuutta on kun
  1. Aamulla tietää elävänsä kun kolottaa. Taivaassa lienee herääminen iloon ja terveyteen.
  2. Hellyys ja haikeus valtaa mielen kun kuuntelee parikymppisten arkisia elämänhaasteita.
  3. Vaikka kuinka miettii, niin ei löydä mitään mikä olisi vielä ehdottomasti nähtävä tai koettava.
  4. Ylämäkeen polkiessa tulee mieleen onko pyöräily ihan hölmö harrastus.
  5. Eläkkeelle jääminen alkaa vaikuttamaan  houkuttelevalta.
  6. Elämän Todella Tärkeitten Asioiden lista lyhenee.
"Kaikella on aikansa", sanoo Saarnaajakin.



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Syksy tulee


Kesä meni, syksy tuli


Kesä mennä hurahti melkein huomaamatta. Ennen kesät kesti tolkuttoman kauan ja nykyään ei ehdi edes uimassa käymään kesän aikana. Eikä mitään muistikuvaa ole edes kesäkuukausien ilmoista?

Sen vain huomaan, että ränttänäpolvet hallitsivat koko kesän. Ja se polven eturistisiteen venähdys.

Kipu on todella elämää hallitseva juttu. Nivelrikko plus venähdys on niin hankala asia, että mieluusti kokeilee kaikkea mahdollista apua. Puhumattakaan jos kipu liittyisi johonkin vakavaan sairauteen.

Olen kokeillut särkylääkkeet, polvituet, idealsiteet, jumpat ja venyttelyt, kaikenmaailman linimentit - ja nyt viimeiseksi ostin ompelukonekaupasta urheiluvoidetta. Purkin kyljessä lukee, että "sopii myös hevosille". Tähän siis on tultu.
Ihan totta, urheiluvoide oli siellä kaupassa lankojen ja muiden käsityötarvikkeiden kanssa sulassa sovussa. Ihan kuin kuuskytluvun kaupoissa kun saappaat ja sokerit oli samoilla hyllyillä.

Vaan sähköavusteisen polkupyörän hankinta etenee. Menen ensi viikolla koeajamaan Lappeenrannan Urheilu-Koskimiehen sähköpyörät. Aika kiva juttu.




keskiviikko 24. elokuuta 2016

Pyöräilykummi


Pyöräilykummi

Nonni. Nyt se on keksitty - pyöräilykummi. Kummi, joka vie pyöräilyn ilosanomaa kouluihin ja muihin lapsiryhmiin. Tosi hyvä juttu.
Pyöräliitto kouluttaa paikallisten pyöräilytoimijoiden kanssa heitä, jotka voivat esimerkiksi käydä kouluissa rohkaisemassa lapsia ja aikuisiakin tekemään koulumatkat liikkuen, vaikka pyöräillen.

Onhan se kummallista kun lapsia viedään autolla kouluun lyhyetkin matkat ja sitten koulupäivän jälkeen samat lapset saattavat kruisailla pyörillä koulun pihalla. Jopa maaseudulla, missä koulutie on suhteellisen turvallinen, aamun ja iltapäivän autoralli pyörii koulun portilla tuomassa ja hakemassa lapsia.

En kaipaa sitä oman äitini tekemää kuuden kilometrin kävelyä kirkolle kun ei ollut katuvaloja eikä edes polkupyöriä, mutta kyllä maalaisjärjen käyttö on luvallista kun mietitään lasten normaalia arkiliikuntaa.

Mammasta ei taida enää kummiksi olla, mutta yritän huomata lasten pyöräilyharrastusta ja tiedän Seitsemänvuotiaan jaksavan polkea jo vaikka kuinka monta kilometriä.

Katsopa Pyöräliiton sivuja - saatat itsekin innostua! pyoraliitto.fi 



torstai 18. elokuuta 2016

Pyöräretki kirjastoon


Pyöräretki kirjastoon


Kirjastosta löytyi tänä vuonna ilmestynyt maastopyöräkirja. Kimmo Kananen ja Jussi Veikkanen ovat kirjoittaneet "Aja kovempaa maastossa: maastopyöräilijän käsikirja". Tosi hyvä ja innostava pyöräilykirja! Onhan se tietenkin suunnattu niille "nuorille ja notkeille", mutta kyllä syke nousee lukiessakin. Kirjaan on koottu kaikki oleellinen maastopyöräilyyn ja kovastihan se innoitti poluille. Mammakin joskus poikkeaa hiekkatielle ja hyville poluille - olkoon sekin maastopyöräilyä. On ihan mukava lukea, että SM-tason kilpapyöräilijätkin painottavat pyöräilyn hauskuutta ensisijaisesti. 




Jukka Vesterisen "Aikakirjasta"





perjantai 12. elokuuta 2016

Mammasta bloggaaja

Mammasta tuli bloggaaja

Kansakoulun "Raittiuskilpakirjoitukset" taisi olla ensimmäinen juttu kun sain jotain palautetta pienistä teksteistäni. Kirjapalkinto pienelle koululaiselle oli tärkeä kannustin -  muutaman rivin satuni joku oikeasti oli lukenut  ja todennut palkinnon arvoiseksi. Tai ehkä kaikki osallistujat saivat palkinnon?

Päiväkirjavuosien jälkeen merkkailin joskus muistiin omien lasteni sanomisia ja heidän murrosikäaikoinaan kirjoittelin lyhyitä tilannehetkiä muistiin ruutuvihkoon.
Kirjoittamiseni ei ole koskaan ollut mitäänkään paljoa tai määrätietoista, mutta nyt tässä kohtaa elämää huomaan sen olleen aina tärkeä keino saada omia ajatuksiaan jäsennettyä ja usein on ollut lohduttavaa lukea jälkikäteen lauseitaan ja huomata, että tuostakin elämänvaiheesta olen selvinnyt.

Jotenkin sitä on teksteissään näkyvä vaikkei kukaan niitä lukisikaan. Ajatukset "näkyvät" siinä paperilla.

mammapolkee.fi alkoi innostuksesta pyöräilyyn. Ihan se klassinen tarve saada toisetkin innostumaan itselle tärkeästä asiasta. Jos joku on innostunut pyöräilystä blogini innoittamana, niin hyvä, ja jos ei kukaan, niin ei se mitään. Olenpahan saanut kirjoittaa ja olla pikkuisen enemmän näkyvä.

Pyöräilyharrastus jatkuu, jos Herra suo, ja bloginkin kirjoittaminen.
Mutta olen miettinyt aloittavani toisenkin blogin.

Olen saanut tavata paljon ihmisiä vakavissa elämäntilanteissa. Olen hoitanut vakavasti sairastuneita, kuolemaansa valmistautuvia ihmisiä, olen ollut paikalla kun ihmisen elämä tässä ajassa on päättynyt, olen kohdannut surevia ja ahdistuneita, olen saanut olla keskustelukumppanina Jumala-suhdettaan pohtivien kanssa, olen kuullut monia kertoja kysymyksen "mihin minä joudun kun kuolen?".
Nämä kohtaamiset ovat antaneet paljon miettimisen aihetta ja omia pohdintojani haluaisin laittaa uuteen blogiin.

Siis blogi, jossa on saattohoitoa, surua, sielunhoitoa. Alkaisinko?




lauantai 6. elokuuta 2016

Ja sitten syödään

Ja sitten syödään

Polkeminen nälättää. Ahvenanmaalla oltiin vähän toisenlaisissa eväissä kuin kotipoluilla. Aamiainen syötiin yöpaikassa ennen päiväosuudelle lähtöä ja joka päivä nautittiin matkan varrella kunnollinen lounas ja illallakin vahva iltapala. Plus jätskit ja keksit ja pähkinät.





Tienvarsilla näkyi välillä vaatimattomia kylttejä pieniin viehättäviin kahvipaikkoihin. Kannattaa poiketa! Hevosten, kanojen, kanien yms. lomassa oli siisti pihakahvila ja mansikkamehu oli erikoisen hyvää. Ulkohuussit ja kaikki!


Isomman tien varrella oli urbaanimpi taukopaikka. "Esson baarin" tiloissa valmistettiin thairuokaa - me tyydyimme jäätelöön.


http://www.soltuna.ax/fi   Geta-vuorella on Soltuna-lounaspaikka ja hyvät maisemat. "Vuori" on paljon sanottu tuosta mäestä, mutta lämmin tuli kun mummokelaa työnsi mäen päälle. Ruoka oli ihan hyvää, salaattipöytä aika vaatimaton, mutta ehdottomasti kannatti mennä katsomaan upeita kallioita ja silmätkin saivat levätä kaukaisuudessa.





Ahvenanmaan pannukakkua oli tarjolla joka paikassa. Mannaryyneihin tai riisipuuroon tehty kakku ja päälle luumukiisseli plus kermavaahto. Nälkäisille pyöräilijöillehän se maistui - menetetyt kalorit sai kerralla takaisin!




Kumppani oli saanut pari kokeilupalaa zipvittiä. Aamulla hörpättiin ne ja voi olla että päivän polkeminen sujui helpommin?




Välillä oli niin nälkä ettei kuvaa ehtinyt ottaa ennen kuin jälkeenpäin. Lohta saimme Bomans Gästhemmissä lounaaksi ja se tarjottiin jopa vain kahdella "satunnaiselle kulkijalle". Poljimme nälkäisinä pihaan ja vartin päästä oli lohi pöydässä.













Viimeisenä iltana Maarianhaminan hotellissa  http://www.cikada.aland.fi/espen_ny.html  syötiin paikalla savustettua kampelaa. Erikoista herkkua ainakin mammalle. Vatsat pulleena menimme vielä huuhtomaan ajopäivien väsymykset hotellin lämmitettyyn ulkoaltaaseen. Ja viikon ainoa sade alkoi silloin.




maanantai 1. elokuuta 2016

Sähköllä vai ilman

Sähköllä vai ilman?

Mamma on saanut kokeilla sähköpyörää. Pää on pyörällä.

Myönnän olleeni takavuosina tässä "sähköllä polkeminen ei ole oikeaa pyöräilyä"-asenteessa, mutta kyllä vanhalla on varaa tuulettaa asenteitaan.

Ahvenanmaan pyöräretkellä Kumppanilla oli laadukas sähköpyörä ja minä yritin sotkea eteenpäin vuokratulla perusmummokelalla. Olihan se kela kunnollinen ja luotettava, mutta ei sitä voi missään mittareissa verrata Kumppanin pyörään. Taisi olla Bosch?

Kumppani antoi ystävällisesti minun polkea pyörällään useita kymmeniä kilometrejä, joten sain siihen hyvän peffatuntuman. Ja hyväksi havaitsin. Polkea sitäkin pitää, tietenkin, mutta pitkät hivuttavat ylämäet meni sähköavustuksella kevyesti ja liikkeelle lähdöt onnistui ränttänäpolvillakin ylämäkeen.

Nyt ei puutu kuin pari-kolmetuhatta euroa.




Tässä pari linkkiä sähköpyöräilystä:
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/05/sahkopyora.html

Me viiskytluvulla syntyneet olemme saaneet elää erikoista aikaa tässä elämän helpottamisessa.
Ennen mikään ei ollut "oikeaa" ellei sitä tehty ankaralla kärsimyksellä. Vaatteet puhdistui vain juuriharjalla  avannossa kunnolla ja marjapuurokin vatkattiin omatekemällä mustikanvarpuvispilällä käsin.

Sitten tuli sähkö ja elämä helpottui. Pulsaattorikoneet, sähkövatkaimet ja ruuvinvääntimet. Ja ihana painepesuri. Työtehoseura ja emäntäkoulu opettivat seiskytluvulla, että kaikki mahdollinen pitää tehdä istuen. Nuorelle emäntäkoulun oppilaallekin opettaja kiikutti jakkaraa vaatteiden silittämisen ajaksi, vaikka se silloin antoi vähintäänkin laiskan silittäjän maineen.

Ja nyt yhtäkkiä istuminen onkin vaarallista - jossain luki peräti, että "istuminen tappaa". Höpö höpö. Istutaan me mammat kun siltä tuntuu ja pyöräillään kun siltä tuntuu ja käytetään vaikka sähköä, jos siltä tuntuu.



keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Ahvenanmaalle pyöräilemään - hyvä reitti ja yöpymismahdollisuuksia

Pyöräilyreitti Ahvenanmaalla ja hyviä yöpymispaikkoja

Neljässä päivässä 220 kilometriä


Suunniteltu reitti Ahvenanmaalla piti suunnilleen paikkansa. Lähdettiin Maarianhaminan satamasta heti laivan saavuttua ja lähtöinnostuksessa poikettiin ensin ruokakaupan takapihalle ennen kuin löytyi tie Eckeröön.


Ensimmäinen yö nukuttiin Eckerössä Hotelli Elvirassa http://www.elvira.ax/?lang=fi ja siellä ehdottomasti parasta oli maisema hotellin ikkunoista. Siistiä, mukava sänky ja aamiainen ihan ok.


Eckeröstä jatkettiin Skarpnotöhön ja siitä pyörälautalla Getaan. Skarpnotötä etsiessä löydettiin soramontut ja jätelaitokset, joten vain kerran päivässä kulkevalle lautalle meinasi tulla kiire. Oltiin kuitenkin täsmällisesti laiturilla kolme minuuttia vaille!


Saltvikin B&B-paikka oli entinen emäntäkoulu. Tilat on kauniisti remontoitu ja palvelu toimii suomenkielellä. http://tinas.hemsida24.se/saltvik-b-b-16118812  Aamiaisella keskusteltiin vilkkaasti sähköpyörän eduista ja haitoista ja vertailtiin polvileikkausten etuja.



Seuraava yöpaikka oli Vårdössä entisellä maitotilalla. Päästiin saunalliseen pihamökkiin ja suomenkieliseltä emännältä kuultiin pala paikallista historiaa. www.bomansgasthem.info  Kunnassa on oma kunnanjohtaja 450 asukasta varten, eikä kuntaliitoksista kuulemma ole vielä edes oikein alettu keskustelemaan.


Vårdöstä ajelimme lautalle ja Simskälaan ja etsimme Anni Blomqvistin talon. Paikka oli ränsistynyt, mutta kuvassa näkyvää maisemaa suuri kirjailija on katsellut.


Viimeinen yö nukuttiin Maarianhaminassa Hotel Esplanadissa http://www.cikada.aland.fi/espen_ny.html
ja tämän uskollisesti palvelleen, mutta täysin virheellisen valinnan, vuokrapyörän sain jättää pyörävuokraamoon. Ei enää ikinä "mummokelaa" yli kahdensadan kilometrin matkalle.


Mammalle tämä reissu oli helppo toteuttaa kun Kumppani oli suunnitellut reitin ja varannut yösijat valmiiksi. Reissu oli onnistunut - nyt on haaveissa uusi pyöräilyretki Ahvenanmaalle.