maanantai 1. elokuuta 2016

Sähköllä vai ilman

Sähköllä vai ilman?

Mamma on saanut kokeilla sähköpyörää. Pää on pyörällä.

Myönnän olleeni takavuosina tässä "sähköllä polkeminen ei ole oikeaa pyöräilyä"-asenteessa, mutta kyllä vanhalla on varaa tuulettaa asenteitaan.

Ahvenanmaan pyöräretkellä Kumppanilla oli laadukas sähköpyörä ja minä yritin sotkea eteenpäin vuokratulla perusmummokelalla. Olihan se kela kunnollinen ja luotettava, mutta ei sitä voi missään mittareissa verrata Kumppanin pyörään. Taisi olla Bosch?

Kumppani antoi ystävällisesti minun polkea pyörällään useita kymmeniä kilometrejä, joten sain siihen hyvän peffatuntuman. Ja hyväksi havaitsin. Polkea sitäkin pitää, tietenkin, mutta pitkät hivuttavat ylämäet meni sähköavustuksella kevyesti ja liikkeelle lähdöt onnistui ränttänäpolvillakin ylämäkeen.

Nyt ei puutu kuin pari-kolmetuhatta euroa.




Tässä pari linkkiä sähköpyöräilystä:
http://penttimurole.blogspot.fi/2013/05/sahkopyora.html

Me viiskytluvulla syntyneet olemme saaneet elää erikoista aikaa tässä elämän helpottamisessa.
Ennen mikään ei ollut "oikeaa" ellei sitä tehty ankaralla kärsimyksellä. Vaatteet puhdistui vain juuriharjalla  avannossa kunnolla ja marjapuurokin vatkattiin omatekemällä mustikanvarpuvispilällä käsin.

Sitten tuli sähkö ja elämä helpottui. Pulsaattorikoneet, sähkövatkaimet ja ruuvinvääntimet. Ja ihana painepesuri. Työtehoseura ja emäntäkoulu opettivat seiskytluvulla, että kaikki mahdollinen pitää tehdä istuen. Nuorelle emäntäkoulun oppilaallekin opettaja kiikutti jakkaraa vaatteiden silittämisen ajaksi, vaikka se silloin antoi vähintäänkin laiskan silittäjän maineen.

Ja nyt yhtäkkiä istuminen onkin vaarallista - jossain luki peräti, että "istuminen tappaa". Höpö höpö. Istutaan me mammat kun siltä tuntuu ja pyöräillään kun siltä tuntuu ja käytetään vaikka sähköä, jos siltä tuntuu.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti