Liikkuminen on kivaa
Kiitollisena ihmettelen kuinka tästä mammasta on tullut tämmöinen liikuntanautiskelija.
Kuuskytluvun koulun liikuntatunneista muistan paukuttavan tamburiinin, painajaismaisen telinevoimistelun ja pesäpallopelin, jonka säännöistä en ymmärtänyt hölkkäsen pölähtämää. Oppikoulun jälkeen oli iso helpotus kun liikuntatunnit sai unohtaa. Jäi vain painajaisunet, että olen viimeinen joka lajissa.
Sitten tanakassa keski-iässä tapahtui jonkunlainen liikuntaherääminen ja huomasin kuinka ihanaa on hengästyä ja hikoilla ja jaksaa pyöräillä vaikka sata kilometriä. Mahtavaa!
Näkyvyyttä on näissä väreissä!
|
Olisiko se ollut siihen aikaan kuitenkin tamburiini? :)
VastaaPoistahahhah! Just niin! Haaveissa on ollut myös tramboliinipomppiminen, mutta se jää haaveeksi. Kokeillut olen. Pomppiiko kissat?
Poista