sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Liikkuminen on kivaa



Liikkuminen on kivaa

Kiitollisena ihmettelen kuinka tästä mammasta on tullut tämmöinen liikuntanautiskelija.

Kuuskytluvun koulun liikuntatunneista muistan paukuttavan tamburiinin, painajaismaisen telinevoimistelun ja pesäpallopelin, jonka säännöistä en ymmärtänyt hölkkäsen pölähtämää. Oppikoulun jälkeen oli iso helpotus kun liikuntatunnit sai unohtaa. Jäi vain painajaisunet, että olen viimeinen joka lajissa. 

Sitten tanakassa keski-iässä tapahtui jonkunlainen liikuntaherääminen ja huomasin kuinka ihanaa on hengästyä ja hikoilla ja jaksaa pyöräillä vaikka sata kilometriä. Mahtavaa!


Lappeenrannan ja Taipalsaaren välillä on tienpätkä ilman katuvaloja. Pimeässä on pitänyt polkea, vaan kuvassa näkyvä valkoinen pötkylä näyttäisi vihjaavan valojen asennukseen. Sähköä vedetään itärajalla.

Näkyvyyttä on näissä väreissä!






2 kommenttia:

  1. Olisiko se ollut siihen aikaan kuitenkin tamburiini? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahhah! Just niin! Haaveissa on ollut myös tramboliinipomppiminen, mutta se jää haaveeksi. Kokeillut olen. Pomppiiko kissat?

      Poista