Läheltä piti
Ajoin autolla kaupungissa ja käännyin vasemmalle yli vastaantulevan kaistan ja yli vasemmalla olevan jalkakäytävän. Katsoin jalkakäytävän kohdalla vasemmalle taakse ja ajoin eteenpäin. Yhtäkkiä auton edessä oli pyöräilijä näyttämässä kansainvälistä käsimerkkiä ja hölmästyneenä en ymmärtänyt mitään. Pyöräilijä jatkoi matkaansa ja hetken päästä tajusin, että ilmeisesti hän oli juuri ja juuri saanut pyörän pysähtymään ettei törmännyt autooni. Olin ilmeisesti ajanut autolla suoraan hänen eteensä. Enkä huomannut mitään. En nähnyt pyöräilijää.
Pyöräilyaate menee vauhdilla eteenpäin.
On hienoa olla mukana tässä nosteessa kun pyöräilyn hyvää tekeviä vaikutuksia hehkutetaan joka suunnalla. Italiassa tehty tutkimus on osoittanut onnellisuuden liittyvän pyöräilyyn. Itsensä onnelliseksi tuntevia ihmisiä yhdistää pyöräily. Voi se olla vähän niinkin.
http://www.etlehti.fi/blogit/geron/parasta-olisi-kuolla
Pitkään olen miettinyt saattohoitoon liittyvän blogin aloittamista. Nyt se on totta.
Kirjoitan omaan kokemukseeni pohjautuvaa tekstiä saattohoidosta ja surusta. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa saattohoidon kehittymiseen ja surevien parempaan kohtaamiseen.
mammapolkee.fi jatkuu.
Uusi blogi on saatto.fi
Vaikka autoilija onkin väistämisvelvollinen niin harmittavan usein pyöräilijän asenne on kaikkivoipainen ja riskihakuinen: risteystä ei lähestytä varovaisuudella vaan päättömästi, sillä "minulla on etuajo-oikeus". Tähän olen itsekin syyllistynyt ja vieläkin vaatii opettelua, että liikenteessä vaaditaan joustoa ja joskus omista etuajo-oikeuksista luopumusta niin, ettei siitä tarvitse pilata sekä omaa että toisen päivää.
VastaaPoistaJuuri näin. Eniten taisin säikähtää etten todella "nähnyt" mitään. Niitä kuolleita kulmia on oikeasti ja varmaan moni onnettomuus tapahtuu juuri näin - täysin ennalta arvaamatta. Me ikäihmiset tulemme kovin aroiksi liikkumaan ihmisten ilmoilla.
VastaaPoista