Lukkopoljin - ei kiitos!
Polkupyörän lukkopoljinasia on ollut aina välillä mielessä. Siis sellainen poljin jossa on eräänlainen lukko ja sen vastakappale on kengänpohjassa. Kenkä pysyy napakasti kiinni polkimessa ja polkeminen tapahtuu paitsi alas painamalla niin myös ylös nostamalla. Tehokasta.
Lukkoja on monenlaisia mutta periaate kaikilla kai sama, että lukon irrottamiseen pitää jalkaa kääntää ulospäin ja niin se irtoaa. Opetteluvaiheeseen kuuluu muutama nurinmeno, sanoi Vanhimmainenpoika.
Olen lukkopolkimia katsellut ihan vakavalla mielellä, mutta nyt unohdan koko asian.
Kyllä mammapolkijalle riittää peruspolkimet ja meno on entisenlaista leppeää ja verkkaista.
Ei enää tarvitse olla niin tehokas.
 |
Kiva päiväreissu aurinkoisessa säässä. Välillä otin pienet torkutkin Savitaipaleella Kuolimon rannalla.
|
 |
| Taipalsaaren, Savitaipaleen, Lemin ja Suomenniemen yhteinen paikallislehti Yhteissanomat kannusti porukkapyöräilyyn vuonna 1981. |
Nyt sain aikaiseksi etsiä tämä blogisi, mielessä olet ollut monet kerrat❤ . Huimia lenkkejä sinä näytät polkevan! Minä olen koettanut lisätä näitä kävelylenkkejä ohjelmaani, jos saisi tuota henk.koht. uimarengasta vähän pienemmäksi - eihän nyt ole ollut uintikelejäkään... Mukavia pyöräilyreissuja sinulle ja hyvää kesää! T. Virpi
VastaaPoistahei Virpi! ja kiitos kommentistasi! Käveleminenhän on ihan paras keino kohottaa kuntoa, laskea verenpainetta ja haaveilla tulevia. Minulla polvi panee hanttiin pitkillä kävelylenkeillä, mutta pyöräily onnistuu. Oikein hyvää kesää sinullekin! Jonain päivänä vielä pyöräilen Luumäen kylillä. M-L
Poista