Mamma bloggaa

Mamma bloggaa

Polkupyörästä on iloa ja hyötyä. Tänään hyödynsin sen pajujen hankintareissulla. 

Tein reilun kymmenen kilometrin lenkin tihkusateessa ja pysähtelin välillä ojiin napsaamaan pajuja poikki ja pyörän laukussa kuljetin pajuvarvut kotiin. Löysin jopa punapajua! Se on kaunis punavartinen ja siitähän voi taivutella esimerkiksi korin olohuoneen pöydälle. Jos osaa.

En minä mitään osaa tehdä mutta onhan se näyttävän näköistä polkea nippu pajuja laukussa.

Saattaa siinä joku luulla mammaa vaikka pajutaiteilijaksi.

Viime vuonna kirjoitin tähän blogiin seuraavaa:

mammapolkee.fi alkoi innostuksesta pyöräilyyn. Ihan se klassinen tarve saada toisetkin innostumaan itselle tärkeästä asiasta. Jos joku on innostunut pyöräilystä blogini innoittamana, niin hyvä, ja jos ei kukaan, niin ei se mitään. Olenpahan saanut kirjoittaa ja olla pikkuisen enemmän näkyvä.

Pyöräilyharrastus jatkuu, jos Herra suo, ja bloginkin kirjoittaminen.
Mutta olen miettinyt aloittavani toisenkin blogin.

Olen saanut tavata paljon ihmisiä vakavissa elämäntilanteissa. Olen hoitanut vakavasti sairastuneita, kuolemaansa valmistautuvia ihmisiä, olen ollut paikalla kun ihmisen elämä tässä ajassa on päättynyt, olen kohdannut surevia ja ahdistuneita, olen saanut olla keskustelukumppanina Jumala-suhdettaan pohtivien kanssa, olen kuullut monia kertoja kysymyksen "mihin minä joudun kun kuolen?".

Nämä kohtaamiset ovat antaneet paljon miettimisen aihetta ja omia pohdintojani haluaisin laittaa uuteen blogiin.

Siis blogi, jossa on saattohoitoa, surua, sielunhoitoa. Alkaisinko?


Nyt toinen blogini on todellisuutta. Aloitin muutama kuukausi sitten kirjoittamaan saatto.fi  -blogia. Se jatkuu ja jatkuu tämä mammapolkeekin. Todennäköisesti kirjoittelen pyöräilystä vähän entistä harvemmin ja saatto.fi -blogia  viiden kuuden viikon välein.