Ikääntyminen plus polkupyörä?

Ikääntyminen vai vanheneminen vai "elämänkokemusta omaava"? Mikähän se sana olisi paras kun tulee ikää niin paljon, että kroppakin siitä jo ilmoittaa? Senior-sana on ihan ok, vaikka siinä sanassa on jotenkin maskuliininen vivahde. Kuntosaleilla saa alennusta kun on senior-ikäinen ja hanakasti ilmoitan siellä olevani sen ikäinen kuin olen. Ehkä tässä ollaan siinä kohdassa kuin nuori, joka ei oikein ole lapsi eikä vielä aikuinenkaan, nyt ollaan toki aikuisia mutta vanhaksi ei itseään vielä miellä, jonkunlainen muutosvaihde meneillään.  Vaikka Kuusivuotias ja Yhdeksänvuotias jo kyselivätkin mamman elämän pituutta...

Joka tapauksessa vanhenemisessa usein tapahtuu monenlaista raihnaistumista, joskus ihan kulumista nivelissä. Nivelvaivat taitavat olla ihan tavallinen asia meille senioreille.
Pyöräilyyn vihkiytymätön ikätoveri sanoo polvikivun johtuvan liian pitkistä pyöräilylenkeistä, mutta se ei pidä paikkaansa.  Vaikka polvikipu estää kävelyn, niin polkeminen onnistuu kuitenkin, ja tasainen  pyörivä liike suorastaan hoitaa ja voitelee niveliä.

On ihan lohduttavaa, että nykyinen pyöräni ei välttämättä ole ollenkaan viimeiseni. Kun ikää tulee vielä lisää ja vointi huonontuu, niin valinnanvaraa menovehkeissä riittää - löytyy mm. aikuisten kolmipyöriä ja niitä potkittavia potkulautoja, onko ne Kickbike? Olisi kiva joskus kokeilla sellaista!

Toistaiseksi pyöräilen keväällä ostetulla peruspyörällä ja aion osallistua sunnuntaina Lappeenrannan kyläpyöräilyyn.