Ränttänät polvet ihan hymyilee pitkän päivälenkin jälkeen. Pyöräily on todella nivelystävällistä liikuntaa - kun kävely on känkkäröintiä niin pyörän päällä ei tunnu missään. Toki pyörän päälle nousu ja pysähtyminen muistuttaa kropan kalenteri-iästä, eikä seisaallaan polkeminen onnistu kun ränttänöille ei voi varata koko painoa, mutta satulassa istuen polkiessa tuntuu nuorelta ja terveeltä! Kyllä ilman pyörää maailma supistuisi melko pieneksi, vaan pyörällä pääsee Taipalsaarelta Pulsaan ja Taniin ja Korkea-ahoon asti. Mittari ilmoitti 73 kilometriä, vaikka polvet sanoivat eilen että "stop". Vaan mamma ei stoppaa.
Eihän polkeminen mikään autuaaksitekevä juttu ole - minulle se on tärkeää - vaan ylipäänsä on hyvä kun ihmisellä on asia mistä on innostunut ja mikä tuottaa iloa ja eräänlaista kohotusta arkipäivästä. Eihän se polkeminen sellaisenaan oikein mitään ole, vaan se liike ja maisemat ja vapaus ajatteluun ja tärkeintä tietenkin eväät. Tänään ruisleipää plus juustoa. Skyr-rahkapurkin ajelutin koko lenkin ja palautin takaisin jääkaappiin.
Helsingissä tapahtui surullinen auton ja pyöräilijän kolari. On todella harmillista kun ilmastoystävällinen ja kaikin puolin järkevä kulkeminen on vaarallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti