Pyöräily on muotia

Pyöräily on muotia!

Pyöräilyaate tulee vastaan ihan joka paikassa. Sanomalehdissä on lähes päivittäin asiaa pyöräilyn eduista ja hyvistä terveysvaikutuksista ja telkkarin liikuntaohjelmat ylistävät pyöräilyä planeetan fiksuimmaksi kulkemisen muodoksi.

Eihän sitä ole kieltäminen.

Itsensä liikuttaminen omilla jalkavoimilla on fiksua. Se on halpaa, ystävällistä luonnolle,  terveyttä edistävää ja hauskaa. Terveysvaikutukset ovat kiistattomat: hapenottokyky paranee, jalkojen lihakset vahvistuu, nivelet eivät rasitu, kipeälläkin selällä voi hyvin pyöräillä yms. Erikoisen hyvää tapahtuu pään sisällä - ajatukset rauhoittuu ja raikastuu.

Mitenhän raihnainen minäkin olisin jos en polkisi?

Pyöräilijöitä tulee vastaan maantien laidassa ja pyöräteillä ja metsässäkin. Jopa tunturissa.

Ollaan myö mammat muodissa mukana!

Toisten pelloilla ei saa pyöräillä Pietarsaarellakaan.

Hurmaava käsityö! Koko pyörä on päällystetty villalankavirkkauksin. Tämä kaunokainen löytyy Kristiinankaupungista.

Villalangalla päällystetyssä pyörässä jopa polkimet on somistettu kauniiksi.

Kohtaaminen pyörätiellä

Kohtaaminen pyörätiellä

Olipa mukava hetki kun tapasin uusia tuttavia pyörätiellä!

Ajelin kotiinpäin ja yhtäkkiä viereen tuli pyöräilevä pariskunta ja Rouva Pyöräilijä avasi keskustelun sähköavusteisista pyöristä. Heillä oli molemmilla sähköavusteiset ja siinä sitten vertailtiin kokemuksia. Herra Pyöräilijä ajoi edellä ja me siinä sitten hiljakseen perässä.

Pyöräilijäpariskunta oli tullut kauempaa pyöräilemään Etelä-Karjalaan ja nyt sitten ajelivat ihan ensimmäistä kertaa Taipalsaarelle. Kyllä oli kiva rupatella! Ehdimme muutaman kilometrin matkalla puhua polkupyörät ja nivelvaivat ja vaikka mitä. Oli melkein haikeaa kun erosimme kotiristeyksessä. Minä jatkoin kotiin ja he jatkoivat tutustumaan kirkonkylään.  Ehdin kuitenkin mainostaa heille vielä Etelä-Karjalan suurimpia  jäätelöpalloja ja niitä saa Taipalsaaren kirkonkylän jäätelökioskilta.

Että terveisiä Rouva ja Herra Pyöräilijälle! Sain kohtaamisesta iloa pitkäksi aikaa!

Suosittelen kaikille pyöräilyä vaikka Saimaan ympäri tai edes Lappeenrannasta Taipalsaarelle.

http://www.outdoorsfinland.fi/reitti/suur-saimaan-kierros/

Sähköpyörä Crescent Eloise

Sähköpyörä Crescent Eloise

Sähköpyöräni on siis kertakaikkiaan mukava menopeli. Ostin sen viime syksynä ja vajaan vuoden kokemuksella tiedän hankkineeni hyvän pyörän. Varsinkin pidemmillä pyöräretkillä voi luottaa jaksavansa kotiin asti eikä reittiä tarvitse kilometrin tarkasti etukäteen suunnitella.

"Manuaalipyörällä" oma jaksamiseni raja on kuuden- seitsemänkymmenen kilometrin hujakoilla, mutta nyt sähköpyörällä menee lähes sata kilometriä.

Akku kestää. Ajoin 92 kilometriä ja akku olisi avustanut vielä kolmisenkymmentä kilometriä. Tietenkin pyörä toimii myös tavallisena pyöränä jos akku loppuu tai sitä sähköavustusta ei käytä.

Pari miinusmerkkiä sähköavusteisella pyörällä on. Se on painava painavan akun vuoksi.  Oma polkupyöräni painaa reilusti yli kaksikymmentä kiloa joten ei sitä lystikseen nostele.

Renkaat ovat ehkä hiukan liian kapeat ja sileät. Ajan paljon hiekkateillä ja jyrkässä alamäessä irtosoralla tulee vähän epävarma olo pystyssä pysymisen suhteen.Tai räväkät "nimismiehenkiharat" tiessä laittavat kypärän ja rillit tärisemään.  Syksyn huollossa aion kysellä renkaitten vaihdon tarpeellisuutta.

Pitkällä lenkillä häntäluu kipeytyy. Koska toisella pyörällä ei tätä ilmiötä ole niin luulen satulan vaihdon auttavan. Satula on kapea mutta siinä ei ole halkiota - helpottaisiko halkio häntäluun tilannetta?

Häntäluu kipeytyy pitkillä lenkeillä - onko syy satulassa?

Hieno eväspaikka Taipalsaaren Haikolan kylässä.

Lappeenrannan Lensulan kylä Vilkjärven ranta.

pulsanasema.fi     Kannattaa poiketa kahville!

Polven sivusiteen repeämä

Polven sivusiteen repeämä

Reilu vuosi sitten tein pienen mitättömän liikkeen. Poimin pienen roskan lattialta.

Kumarrusasennossa oikea polvi vääntyi ulospäin ja aikamoinen kipu iski niin ettei oikea jalka pitänyt yhtään päällä. Onneksi huutomatkan päässä oli avulias ihminen jonka avulla könkkasin rappusia alas ja autoon ja ensiapuun. Siellä sitten kuvaus ja kyynärsauvat ja tieto että muutaman viikon päästä polvi on parantunut.

Viikot kuluivat, polvi oli kipeä ja mietin jo pysyvää kävelyn apuvälinettä loppuelämäksi. Kuntosaliharjoittelun aloitin ihan heti revähdyksen jälkeen vaikka alkuun se tarkoitti tuskallista nousua kuntosalipaikan rapuissa ja viiden minuutin kuntopyöräpolkemista.  Hiljakseen keskityin reisilihasten vahvistamiseen ja polven taivuttamiseen. Oikean polkupyörän päälle nousu oli tosi kivuliasta mutta sitten satulassa istuen kyllä kilometrejäkin kertyi.

Puolen vuodenkaan päästä en vielä voinut kuljeskella kaupungilla tai metsässä.  Kuntouttaminen oli lähes päätyötä usean kuukauden ajan.  

Ja sitten alkoi helpottamaan. Tapaturman yksivuotispäivänä huomasin olevani jokseenkin kivuton, normaalisti liikkuva ja pyöräilystä nauttiva mamma. Polven sivusiteen repeämän paranemiseen meni vuosi. Ehkä jotkut selviävät siitä kolmessa viikossa mutta ilmeisesti oikeat urheilijatkin potevat tätä vaivaa joskus jopa puoli vuotta.

Elämän vaivoissa tämä omani on pieni mutta aina itselle se oma vaiva on hankala.  Luulen pyöräilyharrastukseni olleen  oleellinen tekijä kuntoutumiseen ja hyvin kiitollisena poljeskelen "maita mantuja" ja ihan vaivattomasti noukkaan metsäreissuilla mansikan ja mustikan suuhuni.

Ja mitä opin? Roskat jääköön lattialle.

Pyhiinvaelluspyöräilyä

Pyhiinvaelluspyöräilyä

Tavallisella vaelluksella ja pyhiinvaelluksella on vissi ero.

Tavallinen vaellus on maastossa ja muutenkin elämässä kuljeskelua ilman sen kummempaa päämäärää. Kuljeskellaan ja haahuillaan sinne tänne ja kilometrejä ja vuosia kertyy.

Pyhiinvaellus on hengellinen matka pyhään paikkaan fyysisesti, ja hengellisesti omaan itseen, päästä "perille". 

Espanjassa on se kuuluisa Santiago de Compostelan katedraali joka siellä on pyhiinvaeltajien tavoitteena, mutta kyllä pyhiinvaellus on toteutettavissa ihan näillä kotikulmillakin.

Ja pyöräillenkin voi vaeltaa. Polkupyörällä verkkaisesti poljeskellen naapuriseurakunnan kirkkoon ja hautausmaalle - nekin ovat niitä tämän maailman "pyhiä paikkoja".

Perillepääsy pyhään paikkaan  antaa pienen aavistuksen siitä mitä onkaan sitten tämän elämänvaelluksen jälkeen päästä perille. Nyt kuitenkin tärkeintä on matkanteko. Matkalla voi ihan tietoisesti mietiskellä omaa itseä ihmisenä ja Jumalan luotuna ja mielessään voi esittää kysymyksiä omaan sisimpäänsä.

Kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä ja perillä voin olla tutumpi itselleni.  

Linkkejä:

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/pyhiinvaellus-pyoralla-halki-euroopan/15844/

http://www.pyhatpolut.fi/

http://www.savitaipaleenseurakunta.fi/kirkko

http://www.luostariyhteiso.fi/

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Tämän kuvan löysin Polkupyöräwikistä. http://www.polkupyoraily.net/wiki/Etusivu 

Halusin selvittää minkä niminen on se pyörän osa jonka yli tämmöiset mammat nostavat jalan päästäkseen liikkeelle. Aiemmin sanoin sitä "keskihaarukaksi" ja luulen lukijan ymmärtävän mikä se on, mutta ilmeisesti sillä osalla ei ole nimeä. Miesten pyörässä se on vaakaputki, mutta naisten pyörässä vastaava on hyvin viistosti alhaalla.

Oli mikä oli. Omassa pyörässäni se kohta on vaikeasti jalalla ylitettävissä. Mutta periksi en anna - kallistan pyörää enemmän ja enemmän.

Näillä kymmenillä tuttavapiirissä tapahtuu kuolemantapauksia.

Ajatukset liikkuvat surevien läheisten luona ja poismennyttä muistelee haikeana. 

Miten tämä liittyy pyöräilyyn? Pyöräillessä ajatukset liikkuvat vapaammin ja surullisetkin asiat asettuvat elämän kulkuun. Siksi kannattaa pyöräillä.

Lisää surusta ja kuolemasta blogissani saatto.fi   Päivitän sitä seuraavan kerran elokuussa.

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Iän mukana tulee sellainen hankaluus ettei jalkaa saa nostettua kovin ylös.

Nuorena olisi vaikka aitajuoksijaksi alkanut, mutta nyt jalan nosto polkupyörän keskihaarukan yli on melkoisen vaikeaa.

Polkupyöräliikkeessä kerran pohdiskelin saanko jalan nostettua miten helposti keskihaarukan yli ja kolmekymmentä vuotta nuorempi ja kolmekymmentä senttiä pidempi myyjä oikein näytti miten jalka heilahtaa helposti takakautta yli satulan polkimelle.

Hän piti itsestään selvänä että mammaltakin se onnistuu. Mutta ei onnistu. Kun aina on nostanut jalan keskihaarukan yli niin edelleen niin tekee. Nyt vaan pyörää pitää kallistaa aikalailla päästäkseen liikkeelle.

Sähköpyörässäni keskihaarukka on kuudenkymmenen sentin korkeudella.

Erinomainen lenkki lähellä Venäjän rajaa!

Uutinen Turun Sanomissa 50-luvun alussa. Lapsi satutti hampaansa ja hänet toimitettiin kotiin toipumaan?