Lappeenrannassa oli sunnuntaina kyläpyöräilytapahtuma. Taipalsaarella oli varjokyläpyöräilytapahtuma. Mehuasemia ei ollut, eikä oheisohjelmaa, mutta oli yksi mammapyöräilijä , joka nautti olostaan ja maisemista. Yksi toinen pyöräilijä kyllä ohitti asfaltilla, mutta hänellä oli ihan seitinkapeat renkaat eikä varmaan niillä hiekkateille mennyt.
Haikkaanlahden kylän kapeat mutkaiset tiet on hurmaavia. Näkee hevosia ja sorsia ja kummallisia karvaisia lehmiä (?) ja hanhia. Ja tuomi on kukassa.
Silmälasi/aurinkolasipulma on selvinnyt. Piti tehdä kompromissi. Niihin luksusurheiluaurinkolaseihin ei saanut minulle sopivia vahvuuksia ja ostin sitten toiseksi parhaat eli lasien päälle laitettaviin aurinkolasikuoriin laitettiin vahvuudet, käytän siis ajaessa vain niitä kuoria. Ei paras mutta ihan kelvollinen ratkaisu. Ei ole kiva vanhettua kun pitää tehdä kompromisseja.
Anthony de Mellon tekstiä mukaillen:
Pieni Pyöräilijä ajoi mutkaisella kylätiellä. Hän kysyi Isolta Pyöräilijältä, että missä se on se Suuri maailma, voitko opastaa minut Suureen maailmaan? Iso Pyöräilijä sanoi Suuren maailman olevan juuri tässä. Pieni Pyöräilijä ihmetteli että "tässäkö? Tässähän on vain hiekkatie."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti