Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Etelä-Karjalassa on sata kosteikkoa, jotka siis puhdistavat Pien-Saimaata. Pelloilta valuva ravinnepitoinen vesi johdetaan kosteikkoon ja siitä vesi jatkaa matkaansa järveen. Se mömmö jää siihen kosteikkoon.
Näin sen ymmärsin kun osallistuin paikalliseen erikoisuuteen - kosteikkopyöräilyyn. Näitä kosteikkoja on Taipalsaarella jo useita kymmeniä.

Uskalsin lähteä mukaan porukkapyöräilyyn. Tosi mukava kokemus polkea kolmenkymmenen muun mamman ja papan kanssa!

Kosteikkopyöräilytapahtuma liittyi Avoimet Kylät tapahtumaan. Maaseudulla ollaan ihan elossa.

Välillä viskattiin pyörät pöpelikköön ja jatkettiin jalan kosteikolle.

Tässä Karhun kosteikko Laukniemessä. Kosteikot ovat lintujen paratiiseja keväisin. 

Tämmöinen mömmö jää kosteikkoon eikä mene pidemmälle järveen.

Jänkäsalon saareen päästiin lossilla.

Jänkäsalossa on kirjasto. Se lienee maakunnan pienin kirjasto.

Jänkäsalossa on myös itsepalvelukioski. Tapahtumapäivänä oli palveluakin, mutta muina aikoina voit ostaa omatoimisesti. Kioski toimii hyvin!

Pyöräilijöiden mukana kulki lämmitetty sauna. Jänkäsalon saaressa pääsi saunaan ja uimaan. Vihtakin löytyi.

http://www.piensaimaa.fi/kunnostus/kosteikot    Oheisesta linkistä löytyy lisää kosteikkoasiaa.

Läheltä piti

Läheltä piti

Ajoin autolla kaupungissa ja käännyin vasemmalle yli vastaantulevan kaistan ja yli vasemmalla olevan jalkakäytävän. Katsoin jalkakäytävän kohdalla vasemmalle taakse ja ajoin eteenpäin. Yhtäkkiä auton edessä oli pyöräilijä näyttämässä kansainvälistä käsimerkkiä ja hölmästyneenä en ymmärtänyt mitään. Pyöräilijä jatkoi matkaansa ja hetken päästä tajusin, että ilmeisesti hän oli juuri ja juuri saanut pyörän pysähtymään ettei törmännyt autooni. Olin ilmeisesti ajanut autolla suoraan hänen eteensä. Enkä huomannut mitään. En nähnyt pyöräilijää.

Pyöräilyaate menee vauhdilla eteenpäin.

On hienoa olla mukana tässä nosteessa kun pyöräilyn hyvää tekeviä vaikutuksia hehkutetaan joka suunnalla. Italiassa tehty tutkimus on osoittanut onnellisuuden liittyvän pyöräilyyn. Itsensä onnelliseksi tuntevia ihmisiä yhdistää pyöräily. Voi se olla vähän niinkin.

Luen blogeja ja löysin oheisen blogin vanhenemisesta ja masennuksesta. Masennus on vakava asia. Ehkäistään me mammat sitä ulkoilulla luonnossa.
http://www.etlehti.fi/blogit/geron/parasta-olisi-kuolla

Pitkään olen miettinyt saattohoitoon liittyvän blogin aloittamista. Nyt se on totta.

Kirjoitan omaan kokemukseeni pohjautuvaa tekstiä saattohoidosta ja surusta. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa saattohoidon kehittymiseen ja surevien parempaan kohtaamiseen.

mammapolkee.fi  jatkuu.

Uusi blogi on saatto.fi    

Pyörälaukut

Pyörälaukut

Polkupyörän tarakkaan kiinnitettävät laukut on hieno keksintö.

Itse olen sellaisen eri versioita käyttänyt vaikka kuinka monta vuotta ja hyväksi olen havainnut. Ajaessa tasapaino on hallussa kun paino on alhaalla.

Laukuissa kulkee kirjaston kirjat, maitolitrat, vehnäjauhot, tien vierestä löytyneet tölkit ja eväät. Ajamista laukut eivät haittaa, joten minulla ne ovat pyörässä kiinni koko ajan. Tyhjänäkin.  

Sähköpyörässä on isommat laukut, koska sillähän minä ajelen pidemmät reissut.  Kaksi tilavaa laukkua molemmin puolin ja päällä keskellä vetoketjuilla kiinni irrotettava reppu. Reppu on ihan kätevä napata mukaan vaikka kauppaan. Samanlainen laukku minulla oli vuosia sitten, mutta vetoketjut sitten pettivät ja piti ostaa uusi.

Manuaalipyörässä on yksi laukku ja siihen mahtuu pienen reissun suuret eväät.

Prisman pyöräparkissa tapasin sähköpyöräpyöräilijän ja vaihdettiin siinä kokemuksia. Hän sanoi ottavansa akun aina irti kauppaan mennessään ja laittaa akun sitten säilytyslokeroon asioinnin ajaksi. Turhaa on jättää akkua pyörään merkiksi että on arvokkaasta pyörästä kysymys.

Ihan hyvä idea. On se vähän hermostuttavaa jättää sähköpyörää kaupan eteen. Itse olen ratkaissut niin, että kauppareissut teen yleensä manuaalilla.

Eukkoja ja vetyjä

Eukkoja ja vetyjä

Vuosia sitten kuollut äitini on alkanut käydä meillä.

Hän ilmestyy aamuisin vessan peiliin ja näyttää tosi säikähtäneeltä. Välillä hän tulee liikkeisiini ja sanomisiini. Itse asiassa hän tulee mielipiteisiinikin. Hän viittaa kintaalla tärkeisiin asioihin ja sanoo minulle, että "tee mitä lustaat".

En tiedä miten pitkälle äitini vaikuttaminen minussa voikaan mennä. 

Sain puhelun Ruokolahdelta. Ruokolahti on itäsuomalainen kunta, jossa asuu eukkoja. http://www.ruokolahti.fi/suomeksi      Ennen nämä eukot olivat vanhoja mummoja, mutta nykyisin ne ovat nuoria likkoja - kuten kuvasta näkyy.

Pyöräilin Savitaipaleelle kahville. Ensin meinasin mennä aapeeseelle, mutta onneksi koukkasinkin torin varrelle Torikahvilaan. https://www.facebook.com/Savitaipaleen-torikahvila-165446680277053/     Sieltä sai vetyjä. Parempaa kahvileipää ei ole.

Vety on lihapiirakka, jossa on sisällä kinkkuviipale ja keitetty kananmuna. Lisänä sipulisilppua, kurkkusalaattia, sinappia ja ketsuppia. Tuhti syötävä - ei ole kevyttä.

Aamulenkin saldo 30 senttiä.

Kivisalmen tunneli

Kivisalmen tunneli

Etelä-Karjalan teillä on hienoa pyöräillä. On tilaa ja komeita järvimaisemia. Muutamat hankalat ison tien varret on kierrettävissä eikä kaupunkien keskustatkaan ole liian ahtaita. Enimmäkseen siis olosuhteet kunnossa.

Mutta mutta. Lappeenrannan Kivisalmessa on liian ahdas alikulkutunneli. Tie menee siinä erittäin hienossa maisemassa tien levyisellä kannaksella, ja järvi molemmin puolin, mutta alikulkuun tullaan molemmin puolin alamäkeen ja näkyvyys on huono. Jalankulkijoille tila riittää, mutta mammapolkijaa pelottaa kurvata tunneliin.

En tiedä miten sitä voisi parantaa tai jotenkin väljentää. Olen ratkaissut tien alituksen joko kilkattamalla kuuluvasti pirikelloa, tai sitten ylitän tien, vaikkei siinä mitään suojatietä ole.

Kävin Helsingissä ja totesin etten ajaisi siellä keskustassa polkupyörää metriäkään. 

Kyllä maalla on sentään mukavaa.

                                                                                                                                                                                             

Kyläpyöräilyä Etelä-Karjalassa

Kyläpyöräilyä Etelä-Karjalassa

Lappeenrannan kyliä kiertää tänään pyöräilijöitä. Ajavat rasteilta rasteille ja varmaan nauttivat päivästä! Mutta onhan niitä kyliä kierrettävänä naapurikunnissakin, vaikkei mehuasemia olekaan. Eikä ruuhkaa.

Alkanut pyöräilyviikko saa hyvin näkyvyyttä mediassa. Pyöräily on nyt ihan muotia!

Taipalsaaren Saimaanharjun taidetta

Vaihtoehtoja riittää

Välipalapaikkoja on maaseudullakin

Onnellinen polkija

Tien numero 408 nähtävyys

Joku karkki muistuu mieleen

Tämä tie ei vie Roomaan

Paikallinen perinneruoka

Proteiinia

Proteiinia

Mitäs mieltä olet urheilujuomista ja proteiinipatukoista?

Kauppoihin on ilmestynyt valtavasti monenlaisia urheiluravinteita ja niitä nimenomaan kaupataan meille tavallisille tallaajille. Joka marketissa on valikoimat jauheita ja geelejä ja patukoita. Kyllä miä oon pikkusen hämmennyksissä.

Ja sitten vielä kun katsoin oheisen videon ravinteiden käytöstä niin pää meni pyörälle.

https://www.youtube.com/watch?v=dn3UIDJei7I&feature=em-subs_digest

Jos pyöräilyharrastus on jotain tosissaan polkemista, niin kai se geeli on helppo ja nopea sujauttaa suuhun, mutta tämmöinen retkipyöräilijä kyllä arvostaa kunnon evästaukoa ja metvurstileipiä kahvin kanssa. Toisaalta jos niistä purkeista saisi jotain erikoista puhtia polkemiseen, niin kyllä mammallekin kelpaisi. Luulen vain, että liipaisisin huuleen proteiinipatukat plus ranskanleivät.

Niin. Kai näillä kymmenillä saa syödä mitä haluaa? Pyöräretkilläkin.

Huomenna sähköpyörällä viitisenkymmentä kilometriä.