Pyhiinvaelluspyöräilyä

Pyhiinvaelluspyöräilyä

Tavallisella vaelluksella ja pyhiinvaelluksella on vissi ero.

Tavallinen vaellus on maastossa ja muutenkin elämässä kuljeskelua ilman sen kummempaa päämäärää. Kuljeskellaan ja haahuillaan sinne tänne ja kilometrejä ja vuosia kertyy.

Pyhiinvaellus on hengellinen matka pyhään paikkaan fyysisesti, ja hengellisesti omaan itseen, päästä "perille". 

Espanjassa on se kuuluisa Santiago de Compostelan katedraali joka siellä on pyhiinvaeltajien tavoitteena, mutta kyllä pyhiinvaellus on toteutettavissa ihan näillä kotikulmillakin.

Ja pyöräillenkin voi vaeltaa. Polkupyörällä verkkaisesti poljeskellen naapuriseurakunnan kirkkoon ja hautausmaalle - nekin ovat niitä tämän maailman "pyhiä paikkoja".

Perillepääsy pyhään paikkaan  antaa pienen aavistuksen siitä mitä onkaan sitten tämän elämänvaelluksen jälkeen päästä perille. Nyt kuitenkin tärkeintä on matkanteko. Matkalla voi ihan tietoisesti mietiskellä omaa itseä ihmisenä ja Jumalan luotuna ja mielessään voi esittää kysymyksiä omaan sisimpäänsä.

Kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä ja perillä voin olla tutumpi itselleni.  

Linkkejä:

http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/pyhiinvaellus-pyoralla-halki-euroopan/15844/

http://www.pyhatpolut.fi/

http://www.savitaipaleenseurakunta.fi/kirkko

http://www.luostariyhteiso.fi/

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Polkupyörän haarukat ja rattaat

Tämän kuvan löysin Polkupyöräwikistä. http://www.polkupyoraily.net/wiki/Etusivu 

Halusin selvittää minkä niminen on se pyörän osa jonka yli tämmöiset mammat nostavat jalan päästäkseen liikkeelle. Aiemmin sanoin sitä "keskihaarukaksi" ja luulen lukijan ymmärtävän mikä se on, mutta ilmeisesti sillä osalla ei ole nimeä. Miesten pyörässä se on vaakaputki, mutta naisten pyörässä vastaava on hyvin viistosti alhaalla.

Oli mikä oli. Omassa pyörässäni se kohta on vaikeasti jalalla ylitettävissä. Mutta periksi en anna - kallistan pyörää enemmän ja enemmän.

Näillä kymmenillä tuttavapiirissä tapahtuu kuolemantapauksia.

Ajatukset liikkuvat surevien läheisten luona ja poismennyttä muistelee haikeana. 

Miten tämä liittyy pyöräilyyn? Pyöräillessä ajatukset liikkuvat vapaammin ja surullisetkin asiat asettuvat elämän kulkuun. Siksi kannattaa pyöräillä.

Lisää surusta ja kuolemasta blogissani saatto.fi   Päivitän sitä seuraavan kerran elokuussa.

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Polkupyörän keskihaarukan korkeus

Iän mukana tulee sellainen hankaluus ettei jalkaa saa nostettua kovin ylös.

Nuorena olisi vaikka aitajuoksijaksi alkanut, mutta nyt jalan nosto polkupyörän keskihaarukan yli on melkoisen vaikeaa.

Polkupyöräliikkeessä kerran pohdiskelin saanko jalan nostettua miten helposti keskihaarukan yli ja kolmekymmentä vuotta nuorempi ja kolmekymmentä senttiä pidempi myyjä oikein näytti miten jalka heilahtaa helposti takakautta yli satulan polkimelle.

Hän piti itsestään selvänä että mammaltakin se onnistuu. Mutta ei onnistu. Kun aina on nostanut jalan keskihaarukan yli niin edelleen niin tekee. Nyt vaan pyörää pitää kallistaa aikalailla päästäkseen liikkeelle.

Sähköpyörässäni keskihaarukka on kuudenkymmenen sentin korkeudella.

Erinomainen lenkki lähellä Venäjän rajaa!

Uutinen Turun Sanomissa 50-luvun alussa. Lapsi satutti hampaansa ja hänet toimitettiin kotiin toipumaan?

Lukkopoljin - ei kiitos!

Lukkopoljin - ei kiitos!

Polkupyörän lukkopoljinasia on ollut aina välillä mielessä. Siis sellainen poljin jossa on eräänlainen lukko ja sen vastakappale on kengänpohjassa. Kenkä pysyy napakasti kiinni polkimessa ja polkeminen tapahtuu paitsi alas painamalla niin myös ylös nostamalla. Tehokasta.

Lukkoja on monenlaisia mutta periaate kaikilla kai sama, että lukon irrottamiseen pitää jalkaa kääntää ulospäin ja niin se irtoaa. Opetteluvaiheeseen kuuluu muutama nurinmeno, sanoi Vanhimmainenpoika.

Olen lukkopolkimia katsellut ihan vakavalla mielellä, mutta nyt unohdan koko asian.

Kyllä mammapolkijalle riittää peruspolkimet ja meno on entisenlaista leppeää ja verkkaista.

Ei enää tarvitse olla niin tehokas.

Kiva päiväreissu aurinkoisessa säässä. Välillä otin pienet torkutkin Savitaipaleella Kuolimon rannalla.

Taipalsaaren, Savitaipaleen, Lemin ja Suomenniemen yhteinen paikallislehti Yhteissanomat kannusti porukkapyöräilyyn vuonna 1981.

Taipalsaari - pyöräilijän paratiisi

Taipalsaari - pyöräilijän paratiisi

Taipalsaaren kirkonkylä on valittu Etelä-Karjalan Vuoden Kyläksi. Yhtenä valinnan syynä on kirkonkylän kaupan tilanne - Siwa lopetti talvella ja muutama viikko oltiin ilman kauppaa. Kirkonkylässä asuu paljon ikäihmisiä joille neljän kilometrin päässä olevat puodit on liian etäällä.

Sitten taipalsaarelainen pariskunta yllätti aloittamalla kauppiaina entisissä Siwan tiloissa. Hienoa!

https://www.facebook.com/M-Market-Taipalsaari-1813413872230644/

Uudessa kaupassa voi myös vuokrata polkupyörän. Ihan mainiota palvelua!

Taipalsaarella järjestetään trialthonia ja  Lappeenrannan Willimies -ajojen maatieajo- osuus menee taipalsaarelaisissa maisemissa.

https://www.karjalatriathlon.fi/taipalsaari-triathlon/  

   http://willimiesajot.com/2017/fi/index.html#kuntoajoInfo

Pyöräilijä voi huoltaa pohkeitaan kirkonkylän  kuntosalissa erittäin hienolla pohkeitten venytyslaitteella. Paikallista kekseliäisyyttä ja käsityötaidetta.

Että tervetuloa polkemaan Taipalsaarelle! Lähden mielelläni oppaaksi jos haluat tutustua elokuvan "Kaunis Veera" kuvausmaisemiin tai idyllisiin maalaiskyliin.

Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Kosteikkopyöräilyä Taipalsaarella

Etelä-Karjalassa on sata kosteikkoa, jotka siis puhdistavat Pien-Saimaata. Pelloilta valuva ravinnepitoinen vesi johdetaan kosteikkoon ja siitä vesi jatkaa matkaansa järveen. Se mömmö jää siihen kosteikkoon.
Näin sen ymmärsin kun osallistuin paikalliseen erikoisuuteen - kosteikkopyöräilyyn. Näitä kosteikkoja on Taipalsaarella jo useita kymmeniä.

Uskalsin lähteä mukaan porukkapyöräilyyn. Tosi mukava kokemus polkea kolmenkymmenen muun mamman ja papan kanssa!

Kosteikkopyöräilytapahtuma liittyi Avoimet Kylät tapahtumaan. Maaseudulla ollaan ihan elossa.

Välillä viskattiin pyörät pöpelikköön ja jatkettiin jalan kosteikolle.

Tässä Karhun kosteikko Laukniemessä. Kosteikot ovat lintujen paratiiseja keväisin. 

Tämmöinen mömmö jää kosteikkoon eikä mene pidemmälle järveen.

Jänkäsalon saareen päästiin lossilla.

Jänkäsalossa on kirjasto. Se lienee maakunnan pienin kirjasto.

Jänkäsalossa on myös itsepalvelukioski. Tapahtumapäivänä oli palveluakin, mutta muina aikoina voit ostaa omatoimisesti. Kioski toimii hyvin!

Pyöräilijöiden mukana kulki lämmitetty sauna. Jänkäsalon saaressa pääsi saunaan ja uimaan. Vihtakin löytyi.

http://www.piensaimaa.fi/kunnostus/kosteikot    Oheisesta linkistä löytyy lisää kosteikkoasiaa.

Läheltä piti

Läheltä piti

Ajoin autolla kaupungissa ja käännyin vasemmalle yli vastaantulevan kaistan ja yli vasemmalla olevan jalkakäytävän. Katsoin jalkakäytävän kohdalla vasemmalle taakse ja ajoin eteenpäin. Yhtäkkiä auton edessä oli pyöräilijä näyttämässä kansainvälistä käsimerkkiä ja hölmästyneenä en ymmärtänyt mitään. Pyöräilijä jatkoi matkaansa ja hetken päästä tajusin, että ilmeisesti hän oli juuri ja juuri saanut pyörän pysähtymään ettei törmännyt autooni. Olin ilmeisesti ajanut autolla suoraan hänen eteensä. Enkä huomannut mitään. En nähnyt pyöräilijää.

Pyöräilyaate menee vauhdilla eteenpäin.

On hienoa olla mukana tässä nosteessa kun pyöräilyn hyvää tekeviä vaikutuksia hehkutetaan joka suunnalla. Italiassa tehty tutkimus on osoittanut onnellisuuden liittyvän pyöräilyyn. Itsensä onnelliseksi tuntevia ihmisiä yhdistää pyöräily. Voi se olla vähän niinkin.

Luen blogeja ja löysin oheisen blogin vanhenemisesta ja masennuksesta. Masennus on vakava asia. Ehkäistään me mammat sitä ulkoilulla luonnossa.
http://www.etlehti.fi/blogit/geron/parasta-olisi-kuolla

Pitkään olen miettinyt saattohoitoon liittyvän blogin aloittamista. Nyt se on totta.

Kirjoitan omaan kokemukseeni pohjautuvaa tekstiä saattohoidosta ja surusta. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa saattohoidon kehittymiseen ja surevien parempaan kohtaamiseen.

mammapolkee.fi  jatkuu.

Uusi blogi on saatto.fi