Lappeenrannasta Taipalsaarelle

Lappeenrannasta Taipalsaarelle

Matka Lappeenrannasta Taipalsaarelle on viitisentoista kilometriä.
Ajoin sen maaliskuun nollakelissä auringonpaisteessa ja taas ihastelin reitin kauneutta. Pyörätie on loistokunnossa koko matkan ja käytännössä siinä ajetaan rannassa koko ajan.
Pysähdyin matkalla seitsemän kertaa ottamaan kuvan tien oikealta ja vasemmalta puolelta ja, niin kuin näkyy, niin järveä piisaa.
Tekstin lopussa on linkki videoon mikä on kuvattu samalla reitillä pari vuotta sitten.

Lappeenrannan Pallon kaupunginosa oikealta ja vasemmalta.

Tyysterniemi tien vasemmalta ja oikealta puolelta. 

Lappeenrannan ja Taipalsaaren rajalla on Kivisalmen pumppulaitos ja jää jo sulana pitkältä matkalta.

Ketveleen kanavalla tien oikealta ja vasemmalta puolelta.

Saimaanharju tien molemmin puolin.

Huhmarkallion kohdalla tien molemmat puolet.

Taipalsaaren kirkko - tietenkin keskellä kylää.

https://www.youtube.com/watch?v=EyIUZuvvhWA    

Että jos etsit kesän pyöräilyretkiisi kaunista seutua, niin tule Etelä-Karjalaan! 

Pyöräilykausi 2017 alkakoon!

Pyöräilykausi 2017 alkakoon!

Tällä Tunturilla viiletin kevään ensi reissun. Satula liian matalalla, ohjaustanko liian lähellä ja leveällä, eikä jarrutkaan toimineet. Uskalsin polkea tasamaata ja lievää nousua ja muuten talutin, mutta sain sen vietyä viisitoista kilometriä omistajalleen.

Nämä tienviitat houkuttelevat liikkeelle. Imatralle pääsee koko matkan pyöräteitä pitkin.

"Polkupyörän lainasimme, sillä näin me ajellaan
Mutta minne? Vaikka sinne, missä tie vie mummolaan
Minä poljen, sinä ohjaat
Niin kuin tanssimatka käy
Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy
Eväspussin äiti meille mukaan muisti ojentaa
Syötyämme, levähdämme, sillä siitä voimaa saa
Kun on tehty pyöräretki mummon luokse mummolaan
pyörän laitan taakse aitan seinän viereen nukkumaan"

Voi mitä nostalgiaa onkaan tuossa vanhassa laulussa!

https://www.youtube.com/watch?v=2LCY8UpqRow&t=42s      Ei aina tarvitse olla mikään hieno menopeli - perusnaistenpyörä on hyvä!

Ennenvanhaan kaikki oli paremmin, vai oliko?

Ennenvanhaan kaikki oli paremmin, vai oliko?

"Oliko ensin mummo, dinosaurukset vai Jeesus?",  pohdiskeli  pieni lapsenlapsi mummolassa. 

Niin, kuka lie ollut ensin.

Vähän samanlainen olo on kun yrittää pysyä tässä nykymaailmassa mukana.

Välillä meinaa hukkua ajatus, että ennenkin elettiin ja paljon ihan hyvää elämää, vaikka perunat ja ruskeakastike oli perusruokaa ja mausteena käytettiin suolaa ja  maustepippuria. Nyt mammakin opettelee raastamaan mausteeksi inkivääriä ja vallan luomuöljyä käyttää voin sijaan.

Hienoa kun nykyisin lapset saa opetella pyöräilyä sopivan kokoisilla pyörillä apupyörineen ja kypärän käyttö alkaa jo pienellä polkijalla. Hauskaa on kyllä muistella omaa pyöräilijän uran alkua 50-60-luvun vaihteessa. Laudankappale polkupyörän keskihaarukkaan ja siinä istuen potkuja ja pikkuhiljaa nousu satulalle. Hurjimmat opettelivat miestenpyörän tangon alta polkien, siis polkija ja pyörä aivan vinossa että tasapaino säilyi. Muistatko? Meno oli hurjaa.

Meilläkin laskettiin Otsolan Käkikujaa mäkea alas ja kaatuminen oli varmaa mäen alla risteyksessä. Muuten ei osattu pysähtyä.

Sieltäköhän se on perua tämä lamaannuttava kaatumisen pelko nyt kuuskymppisenä?

Joskus vielä teen oikean läskisoossin ja keitän kuoriperunat mukaan. Mausteena reippaasti suolaa ja kokonaiset maustepippurit. Plus etikkapunajuuria.

Willimiesajot 2017

Willimiesajot 2017

Ensi kesän Lappeenrannan Willimiesajoista alkaa olla jo vähän tietoa intterneetissä. Tiedossa on kortteliajo kaupungissa ja maantieajo lähikuntien maaseututeillä.
Kannattaa ehdottomasti  katsoa YouTube-video viime keväänä ajetulta maantiereitin koeajolta.  Kaunista eteläkarjalaista maisemaa kymmeniä, kymmeniä kilometrejä ja videota katsoessa ihan hengästyttää ylämäkien nousut loppumatkassa. 

Ajelen samoilla teillä kesän aikana, mutta tuota koko lenkkiä en pysty yhtenä päivänä suorittamaan. Iän mukana on vaan suostuttava kaikessa vähempään. Voivoi.     

http://www.willimiesajot.com/2017/
https://www.youtube.com/watch?v=mOcBKX39yCs

http://www.gosaimaa.com/events/Willimiesajot-22-237/gwb54z02/31d5d0fe-db94-4d45-b520-cb98858597ad

Maantiekisan reitti v. 2016

Voi kun jo pääsisi liikkeelle

Voi kun jo pääsisi liikkeelle

Syksyllä pyörät pääsivät lämpimään kammariin talvea viettämään, mutta jossain vaiheessa ne ulkoistettiin rapulle. Kylmässä ovat raukat värjötelleet jo pitkään. Ei ihme, että helmikuun auringon paisteessa pressujen alta kuuluu selvästi hermostunutta hirnuntaa.

Kunhan lumi ja jää sulaa teitten varsilta, niin sitten mennään!

Ottaisinko ekalle ajelulle manuaalin vai sähköavusteisen?

Talvi on ollut pitkä myös mamman toipumisessa. Se yli puoli vuotta sitten tapahtunut polvivamma paranee kovin hitaasti. Itse asiassa se ei edes ollut eturistisiteen venähdys vaan ilmeisemmin sivusiteen repeämä. Ja kaikki vain roskan poimimisesta lattialta.

Toki nivelrikko pahensi tilannetta ja lienee hidastanut toipumistakin.

Kävely on ollut se mahdottomin juttu kuntoutumisessa, mutta sekin jo alkaa sujumaan. Nilkkaa myöten upottavassa lumessa sain työnnettyä potkukelkkaa muutaman kilometrin, joten pidän itseäni siltä osin nyt parantuneena.

Tilannekomiikka on parasta. Sain olla mukana tilanteessa, missä pieni ja uupunut joukko lopetteli mukavan juhlan valmistelua. Päivä oli ollut hyvin mieluinen, iloinen, mutta tekijöille myös hyvin raskas fyysisesti. Kysyin, mikä olisikaan sopiva laulu päättää tämä erikoinen päivä ja  väsynyt nivelrikkoinen ystävä alkoi heti tapailemaan vanhaa kansanrallatusta: "Jos mie saisin jouten olla.... jos mie saisin voita syyvä..."

Samoissa toiveissa mammakin.

Jos mie saisin jouten olla
jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven. 
Kesäkauven voita syyvä
kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä 

Karhulalaista menoa

Karhulalaista menoa

Joku erikoinen elämänvaihe on alkamassa. Mieli palaa lapsuuteen ja kouluvuosiin. Vanhat valokuvat kiinnostavat ja vanhojen luokkakavereiden nimiä muistelee - joitain muistaakin.
Internetistä on todella iloa ja hyötyä kun haluaa ihmetellä mitä oli silloin kansakouluaikaan.

Facebookin ryhmät ovat hyviä foorumeita jakaa muistoja ikätovereiden kanssa, ja vanhat kuvat ja kommentit tuovat muistojen helmiä mieleen ihan tulvimalla. Muistot ovat ihan aarreaitta!

Osattiin sitä ennenkin pyöräillä. Karhulan viiskytluvun mallissa liehuvahelmaiseen takkiin pukeutunut pyöräilijä kuljetti ihan sujuvasti kahta leikki-ikäistä pyörän päällä. Turvallisuudesta ei tiedetty takapyörän helmaverkkoa enempää ja me viiskytluvun lapset muistamme istuimen metallin kylmyyden ja tarakalla istuen putoamisenpelon. Mutta selvittiin siitäkin!

Haaveilen pyörälenkkiä sinne lapsuuden Karhulaan. Pyöräilen torille ja ostan possokahvit.

Nivelrikko ja potkukelkkailu

Nivelrikko ja potkukelkkailu

Kun jostain pitää luopua, vaikka väliaikaisesti, niin itselleen voi perustella asioita järkisyillä.

Polven nivelrikon ja viime kesän polvivamman vuoksi olen surrut taaksejääneitä kävely- ja lumikenkälenkkejä. Kävely ei kivun vuoksi vaan onnistu vaikka jokseenkin kaikki muu onnistuu.

Nyt potkukelkkailu on se järkisyy.

Onko parempaa liikuntamuotoa olemassakaan kuin potkutella menemään pitkin järven jäätä? Ei ole. Reisilihakset vahvistuu, se on tärkeää polville, ja meno on hetkittäin ihan vauhdikasta, kuin pyöräilisi!

Eikä potkukelkkailu todellakaan ole mitään "mummotouhua" - lajissa löytyy SM ja MM kisaakin.

Joskus telkkarimainoksessa mummo kelkkaili vauhdilla ja huusi jotenkin, että "jahvat tuloo!". Hikilenkki potkukelkalla ja appelsiinit kuuluvat yhteen.

https://www.esla.fi/lisaa-potkukelkkailusta/


Oikeaa pyöräilyä voi katsoa vaikka YouTubesta. Seuraava video on kuvattu tuttuakin tutulla seudulla. On meillä kaunista! Aina paistaa aurinko!

https://www.youtube.com/watch?v=jmGDvOcueL0