Kiusattu vai kiusaaja?

Kiusattu vai kiusaaja?

Koulukiusaaminen ja seksuaalinen häirintä ovat nyt keskustelun aiheena hyvin laajalla foorumilla. Lehdissä, televisiossa, somessa ja muissa keskusteluissa ihmetellään, kauhistellaan ja kiitetäänkin että tämä  raskas  asia on otettu  puheeksi.

Hyvä että nämä teemat tulevat näkyviksi ja kiusaamisen tai muun häiriköinnin kohteet saavat oikeutta.

Moni julkisuuden henkilö on kertonut olleensa koulussa kiusattu oppilas ja monille on jäänyt vakavia traumoja vuosiksi eteenpäin. Seksuaalinen häirintä liittyy myös kouluikäisten pariin eikä lapsilla tai nuorilla ole välttämättä sanoja tai käsitteitä asian käsittelemiseen. 

#Metoo -kampanja on ollut hyvä juttu!

Vielä kuitenkin vaietaan että  jos joku on kiusattu ja seksuaalisesti häiritty niin jossain lienee myös hän, joka on kiusaaja ja seksuaalisesti häiriköivä?

Pinnan alla kuohuu. Pintaan ovat tulleet kiusatut kokemukset, entä milloin tulevat kiusaajan kokemukset? Ehkä moni muistaa olleensa kouluikäisenä se nimittelevä kähmijä tai työpaikassaan kelvotonta huumoria viljellyt häirikkö?

Kirjassa Minttu Vettenterä: Jonakin päivänä kaduttaa kirjan minä-kertoja muistaa olleensa koulukiusaaja. Hän on syyllisyydentuntoinen ja ahdistunut, ja etsii keinoja miten voisi hyvittää entisille koulutovereilleen lapsena tekemänsä hölmöydet. Kirjailija on tavoittanut jotain oleellista syyllisen mielenlaadusta. Näitä tarinoita odotan lisää. 

Odotan asiallista ja tervettä keskustelua miten kiusaaja ja seksuaalisesti häiriköivä voisi muuttaa asennoitumistaan terveemmäksi ja vapautua syyllisyydestään. Vain avoin keskustelu muuttaa asenteita kodeissa, kouluissa, työpaikoilla.

Syksystä talveen

Syksystä talveen

Sateiset kelit ovat saaneet mamman siirtymään sisäpyöräilyyn ja sen voi aloittaa vaikka Kahdeksanvuotiaan lelulaatikosta löytyneillä legoilla.

Totisempaa sisäpyöräilyä löytyy isommilta kuntosaleilta spinningin parissa. Videobloggaaja  Velogi esittelee lajia mukavasti. https://www.youtube.com/watch?v=F8Xzmo5ziuc

Mamma bloggaa

Mamma bloggaa

Polkupyörästä on iloa ja hyötyä. Tänään hyödynsin sen pajujen hankintareissulla. 

Tein reilun kymmenen kilometrin lenkin tihkusateessa ja pysähtelin välillä ojiin napsaamaan pajuja poikki ja pyörän laukussa kuljetin pajuvarvut kotiin. Löysin jopa punapajua! Se on kaunis punavartinen ja siitähän voi taivutella esimerkiksi korin olohuoneen pöydälle. Jos osaa.

En minä mitään osaa tehdä mutta onhan se näyttävän näköistä polkea nippu pajuja laukussa.

Saattaa siinä joku luulla mammaa vaikka pajutaiteilijaksi.

Viime vuonna kirjoitin tähän blogiin seuraavaa:

mammapolkee.fi alkoi innostuksesta pyöräilyyn. Ihan se klassinen tarve saada toisetkin innostumaan itselle tärkeästä asiasta. Jos joku on innostunut pyöräilystä blogini innoittamana, niin hyvä, ja jos ei kukaan, niin ei se mitään. Olenpahan saanut kirjoittaa ja olla pikkuisen enemmän näkyvä.

Pyöräilyharrastus jatkuu, jos Herra suo, ja bloginkin kirjoittaminen.
Mutta olen miettinyt aloittavani toisenkin blogin.

Olen saanut tavata paljon ihmisiä vakavissa elämäntilanteissa. Olen hoitanut vakavasti sairastuneita, kuolemaansa valmistautuvia ihmisiä, olen ollut paikalla kun ihmisen elämä tässä ajassa on päättynyt, olen kohdannut surevia ja ahdistuneita, olen saanut olla keskustelukumppanina Jumala-suhdettaan pohtivien kanssa, olen kuullut monia kertoja kysymyksen "mihin minä joudun kun kuolen?".

Nämä kohtaamiset ovat antaneet paljon miettimisen aihetta ja omia pohdintojani haluaisin laittaa uuteen blogiin.

Siis blogi, jossa on saattohoitoa, surua, sielunhoitoa. Alkaisinko?


Nyt toinen blogini on todellisuutta. Aloitin muutama kuukausi sitten kirjoittamaan saatto.fi  -blogia. Se jatkuu ja jatkuu tämä mammapolkeekin. Todennäköisesti kirjoittelen pyöräilystä vähän entistä harvemmin ja saatto.fi -blogia  viiden kuuden viikon välein.

Pyöräilykausi on päättymässä

Pyöräilykausi on päättymässä

Lokakuu on jo pitkällä.

Pyöräilyä ajatellen kelit ovat olleet aika hankalat, ainakin meilläpäin on satanut viikkotolkulla ja koko kesä oli viileä. Tietenkin huono sää on vain veruke jäädä kotiin, mutta se eväsretken nautinto on kaukana jos vettä vihmoo ja varpaita palelee.

Pyöräilin lyhyemmät pyörämatkat "manuaalilla" ja pidemmät sähköavustuksella enkä tiedä tarkemmin ajettua kilometrimäärää koska välillä matkamittari unohtui kotiin. Ehkä tämän vuoden poljetut kilometrit olivat lähellä kahtatuhatta?  

Kyllä B.Virtanen tietää miten hienoa on pyöräillä työmatkat ja miten haaveillaan tulevan kevään pyöräretkistä. Onhan tässä sarjiksessa hiukan samaa makua kuin siinä laihdutuskuurissa mikä alkaa huomenna... Tuttu juttu kaikille mammoille.

Pohjoissuomalaisen kaupungin opiskelijatalon pihalta löytyi oma vanha pyöräni. Tunnistin sen jo kaukaa kulahtaneesta heijastin/turvaviiristä. Hyvin on pyörä pidetty ja siinä oli oikein lappu että joku käyttää sitä koulumatkoihinsa.

Tuhansia kilometrejä palvellut Giant löytyi hyväkuntoisena ja puhtaana.

Keppihevostelua

Keppihevostelua

Ilolla olen huomannut miten keppihevosharrastus innostuttaa lapsia ja nuoria ja aikuisiakin. Keppihevosia tehdään itse ja kaikki tykötarpeet kuuluvat asiaan, riimut ja muut.

Keppihevosille perustetaan talleja ja järjestetään leirejä ja kilpailuja. On maastoratsastusta ja esteratsastusta ja kouluratsastustakin. Jopa keppihevospyöräilyä on nähty!

Keppihevosen piteleminen ja samalla juokseminen jäljitellen hevosen askeleita on aika vaikea juttu - varsinkin esteitten hyppääminen.

Netistä löytyy blogejakin keppihevostelusta.

http://tahtiseina.simplesite.com/435784024    Keppihevostalli Tähtiseinässä "Nekku" kertoo mukavasti harrastuksestaan ja sitä lukemalla tämmöinen mamma pääsee vähän tutustumaan nuoren tytön maailmaan.

Rohkenisinko keppihevospyöräilemään kylille?

Sähköpyörään vaihdettiin paremmat renkaat. Entiset olivat  sileät ja ne olivat  oikein oivalliset kuivalla asfaltilla. Kuvioidut on kuitenkin paremmat hiekkateillä ja pehmeässä hiekassa ja soralla. 

Kanavalenkki

Kanavalenkki

Näin kerran pyörälenkillä tien nimen "Kanavanraitti" ja se kuulosti aika houkuttelevalta. Kävin sen nyt katsomassa ja se kulkee Lappeenrannan Konnunsuon tietämiltä Saimaan kanavan laitaan. Raitti on parisen kilometriä pitkä hiekkatie peltojen välissä - todella kauniissa maisemassa!

Saimaan kanavan laitaa pääsee pyörällä Lauritsalaan asti. Itäpuolella tie kulkee ihan kanavan reunalla ja läntisellä puolella enimmäkseen puistomaisessa maisemassa. Rannassa tie on merkitty osin huoltotieksi mutta kyllä siellä saa pyöräillä. Ainakin luulen niin.

Kanavan katsominen kannattaa sekä pyörän päältä että risteilyaluksilla. Kanavan sulut ovat mielenkiintoisia. Suomen puolella sulkuja on kolme, Mälkiä, Mustola ja Soskua - ohitin ne kaikki pyörälenkillä. Soskua on jo hurjan lähellä Venäjää.

Soskuan sulku

Vanhan kanavan päässä on ilmeisesti ylivuotoallas?

Mustolan sulku

Sähköpyöräkokemuksia

Sähköpyöräkokemuksia

Vuoden sähköpyöräkokemuksella voin suositella sähköavusteista polkupyörää joka mammalle.

Olin tosi ennakkoluuloinen aiemmin, pidin sähköavusteista pyörää mopona jolla ei saa sitä pienen vaivannäön tuomaa hyvää oloa ja että se on jotenkin turhaa hienostelua. Onneksi sain viime vuoden kesällä kokeilla sähköavusteista pyörää Ahvenanmaan retkellä useita kymmeniä kilometrejä. Hieno kokemus!

Polkeminen on sähköavustuksella ihan tavallista polkemista sillä erotuksella että sillä saa ajaa kuin myötätuulessa koko ajan.

Nyt ajelen mustalla Crescent Eloisella pidemmät pyöräretket ja "manuaalilla" lyhyemmät alle kolmenkymmenen kilometrin matkat.

Sähköavusteisen pyörän plussat:

1. Ylämäkien polkeminen kevenee oleellisesti
2. Matkat pitenevät kun tietää että kauempaakin jaksaa vielä polkea kotiin
3. Sähkön käyttöä voi säätää ja pyörällä voi ajaa myös ilman sähköavustusta, kuin tavallisella pyörällä.

Sähköavusteisen pyörän miinukset:

1. Sähköpyörä on kallis.
2. Pyöräretkelle pitää varautua ajoissa akun lataamisella ja lataaminen kestää muutaman tunnin. Akku lukittuu pyörään ja se irrotetaan lukosta avaimella joten pientä valmistelua on lähtiessä ja pysähtyessä.
3. Sähköpyörä on painava.