Lapsena on opittu mm. pyörällä ajo ja muut motoriset taidot ja koulujutut ja että kanakeitto on pahaa. Sitten myöhemmin on opittu makaroonilaatikon teko ja jopa mustikanpoiminta.
Iän mukana olen oppinut jotain omasta ja hiukan toistenkin mielen maisemista ja on ollut myös luopumisen oppimista. Pakon edessä.
Ikääntyessä on opittu myös kehon rajallisuus - aiemman päiväpyörämatkan pituus 170 km on lyhentynyt maksimissaan sataan, kun kroppa ei suostu enää enempään.
Sitä suuremmalla syyllä iloitsen kun opin vieläkin uutta! En enää niinkään mitään fyysistä, mutta kännykkä ja tietokone antavat valtavat oppimismarkkinat. Viisitoista vuotta sitten ilmoitin etten ikinä tule tarvitsemaan kännykkää, mutta kohta niitä oli jo kaksi, ja sama tietokoneen kanssa. Nyt olisi vaikeaa pärjätä ilman ja oikeasti on kivaa kun pieniä juttuja hoksaa. Vaikka kyllä oppiminen on tosi hidasta.
Nyt oppimisen alla on pyöräilyreittien saaminen kartalle ja vielä liitetyksi tähän blogiin. Älykännykästä on löytynyt GPS (?) ja se lienee avain siihen.Parin viikon perehtymisen jälkeen luulin jo oppineeni sen, mutta tyydyn nyt kuitenkin laittamaan tähän Taipalsaaren Leväsen kylän lehmien kuvan.Ne eivät kaipaa älykännykkää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti