torstai 21. tammikuuta 2016

Kohtaamisia


Iloinen kohtaaminen

Monenlaisten ilmiöiden tulemisia ja menemisiä on hauska seurata. Joku sana tai termi on aikansa pinnalla ja in (tai "pop" sanottiin joskus) ja sitten taas tulee uudet jutut muotiin. Ehkä olen jo ihan ulkona jos sanon "kohtaamisen" olevan nyt muotia. Kohtaamisesta puhutaan joka puolella - "kohdataanko" meitä kaupoissa, lääkärissä, kirkossa?

Terveydenhuollossa oli takavuosina buumi, että jokaisen potilaan pitää saada oma hoitaja, jolla on vastuu hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta ja johon potilas voisi luottaa ja saada kaiken tarvittavan tiedon. Mamma muistaa istuneensa useilla "yksilövastuisen hoitotyön kurssilla", joissa - nyt ajateltuna - puhuttiin jotenkin ihan itsestään selvyyksiä mitä tulee terveydenhuoltoon ja hoitamiseen tänä päivänä. Kehotus "seistä rohkeasti potilaan rinnalla" liippasi aitoon kohtaamiseen, mikä toteutuu myös toimintana.   Saattohoidossa on huomattu, että terveydenhuollon ammattilaisen antama kiireetön ja riittävän pitkä aika vakavasti sairastuneelle vähentää myöhempiä yhteydenottoja. Myös vanhusten kohdalla pitkä, rauhallinen, kuunteleva kohtaaminen vähentää mahdollisia myöhempiä ensiapupoliklinikkakäyntejä.

Monenlaisia ilmiöitä. Joskus sokeri oli vaarallista terveydelle ja seuraavassa hetkessä sitä markkinoitiin "puhtaana luonnontuotteena".

Miten tämä liittyy pyöräilemiseen? Ei yhtään mitenkään.



4 kommenttia:

  1. Kohtaaminen on niin tärkeä asia, että ei lie koskaan vanhanaikaista nostaa asiaa esiin. Mutta kuten sanoit, tulee jatkuvasti uusia ilmiöitä ja käsitteitä hoito- ja kuntoutuspuolelle. Olin pari päivää juuri Lahdessa koulutuksessa ja siellä törmäsin itselleni uuteen ja mielenkiintoa herättävään käsitteeseen "konsultatiivinen työote".
    Joku tuumi, että tuohan on dialogisuutta. En ole vielä tutustunut tarkemmin konsultatiiviseen työotteeseen, imuroin ainoastaan hyvän, asiaa käsittelevän materiaalin netistä. On antoisaa lukea sellaista tekstiä, joka on suoraan käytäntöön ja omiin toimintatapoihin sovellettavissa. Teorioitakin toki tarvitaan, mutta olen joskus huokaissut, miksi oman opiskelun aikaan moni asia oli kovin teoreettisella tasolla. Jos tuolloin jo olisi opetettu monia asioita käytännön läheisesti- kuten tuota kohtaamistakin - potilaat ja kuntoutujat olisivat saaneet kohtaamisista enemmän.
    Lapsilla on luontaisesti kyky kohdata kanssaihmisensä, meiltä joiltakin aikuisilta se on kadoksissa tai vaatisi freesausta.

    Hyvä aihe jälleen, kiitos! T. Pisces

    VastaaPoista
  2. "Konsultatiivinen työote" lienee sitä, että "kysytää toisilt" ? Itse olen nuorena toiminut paljon mallioppimisen kautta enkä koe sitä yhtään huonona tapana kun kokemusta ei ole. Nyt mammana painaa aikamoinen vastuu että osaisi olla mallina nuoremmille ja voisi viedä viestiä että pohjimmiltaan oleminen riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Mamma. Voin koko Kisumummoni elämäniän (ja sitä on aika paljon) kokemuksella sanoa, että olet ihan paras malli oppimiseen.Olemme aina ihailleet sitä, miten rauhallisesti saat asioita aikaiseksi tuosta noin vain! Jo läsnäolosi rauhoittaa mielen ja kehon. Voisiko sitä opiskella? Milloin pidät siitä kurssin? :)

      Poista
    2. Kurssi olemisesta? Lähde, Mr. Vaino Pupu, polkemaan pyörää niin mieli ja keho rauhoittuu. ;)

      Poista