Taipalsaarelainen kyläpyöräily

Taipalsaarelainen kyläpyöräily

http://www.maaseutuseurat.fi/wp-content/uploads/2016/05/Taipalsaaren-kosteikkopy%C3%B6r%C3%A4ilyn-esite-valmis.pdf

Pyörällä vapauteen!

Pyörällä vapauteen!

Hauskaa kun vanhoille ilmiöille annetaan uusia, moderneja nimiä. Niin kuin se, että "hyppää pois oravanpyörästä" - entisestä, hankalaksi koetusta elämästä -  uuteen itselle mielekkäämpään olemiseen ja elämiseen, on nyt sitten downshiftaamista. Jossain se oli käännetty "kohtuullistamiseksi".

Ilmiötä on tutkittukin. Parin vuoden takainen gradu (Niko Salmela, Jyväskylän sosiologian ja filosofian laitos, 2014) selvitti kulutuskulttuurin ja aikakäsityksen kyseenalaistamista blogeissa. Mielenkiintoista luettavaa ja sellainenkin  termi siellä on kuin "upshiftaaminen".

Kohtuullistamista on hyvä miettiä myös kritiikillä, kaikillahan ei siihen ole mahdollisuutta eikä tämä yhteiskunta pyörisi entisellä tavalla jos kaikki vaan downshiftaisivat. Niin, vai pyörisikö inhimillisemmin?

Gradussa on myös luettelo Bronnie Warenilta, jossa luetteloidaan ne asiat, joita parantumattomasti sairaat ihmiset elämässään katuvat.

• ettei ollut rohkeutta elää omaa elämäänsä
• että tuli oltua niin paljon töissä
• ettei uskaltanut näyttää omia tunteitaan
• ettei tullut oltua yhteydessä ystäviin
• ettei ollut rohkeutta olla onnellinen                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    

"Listaus kääntää meidät hetkeksi ymmärtämään elämämme rajallisuuden ja sen, että miksi emme valitsisi toisin, kun vielä voimme. Oivalluksemme kuitenkin usein katoaa yhtä nopeasti kuin medianostot. Unohdamme."

Olen daunsiftannut (olosuhteiden pakosta) pari kertaa. Ensimmäinen kerta toi seesteisyyden ja rauhan sydämeen ja tämä toinen kerta ihan uudenlaisen vapauden. Mutta olen myös oppinut arkidaunsiftaamisen - se sellainen lyhyt irtiotto arkipäivässä, jonka jälkeen saa ikään kuin taas aloittaa alusta. Hetkeksi saa unohtaa ajan ja kuluttaa vain omia voimiaan ja kaloreitaan. 

Ja yllätys yllätys! Tietenkin se on pyöräilyharrastus, huvina tai hyötynä,  jolloin kulutus- ja aikakäsitys on erilainen kuin "normaaliarjessa". 

ps  Mahdollisia yhteydenottoja varten mammalla on nyt uusi email:  mamma@mammapolkee.fi

Kyläpyöräilyä

Kyläpyöräilyä Haikkaanlahdessa  etelä-karjalaiseen malliin

Haikkaanlahden kansakoulun rauniot puskee nyt nokkosta ja vattua

Nivelrikko

Nivelrikko

Elämässä tulee eteen asioita, joita ei ole tilattu ja jotkut niistä hankaloittavat oloa. Nivelrikko polvissa ei ole niitä raskaimpia asioita, mutta kyllä sekin muistuttaa rajallisuudesta.

Usein nivelrikon alkuvaihe on vuosien, jopa vuosikymmenien, takana, mutta tässä eläkkeellelähdön tuntumissa oireet hankaloituu niin paljon, että tulee oikein lääkäriltä diagnoosi. Tosin joka kolmannella polvinivelrikkoisella ei ole mitään oireita!

Hiljalleen alkaa ymmärtämään miten vanhat mummot ovat aina kulkeneet vaivalloisesti ja kaikenmoisia linimenttejä voidelleet jalkoihinsa. Parantavaa hoitoa ei ollut ennen eikä nykyäänkään. Linimenttejä sentään on edelleen ja itse asiassa monenlaista hoitoa kotikonsteiksi. Liikkuminen on suositeltavaa ja alkuvaiheessa parasetamoli riittää lääkkeeksi. Akupunktiosta lienee myös apua - olisi kiva kuulla onko kenellä siitä kokemusta?

Liikkuminen on tärkeää hoitoa - pyöräily ja uinti varmaan ihan parhaita. Kokemuksesta tiedän että jos vaan polvikivultaan pääsee polkupyörän päälle, niin polkeminen onnistuu vallan mainiosti.

Ja se tärkein hoito - painonhallinta. Ylipaino pahentaa kipuja. Voivoi.

http://www.kaypahoito.fi
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01081

Vaihtoehtoja

Vaihtoehtoja

Lappeenrannassa oli keväinen tapahtuma kaupungilla ja pyöräilyväki oli mukana tapaamassa kaikenikäisiä pyöräilyn harrastajia.  

Tarjottiin karkit ja mehut ja tietoa porukkapyörälenkeistä.

Lasten/tavarankuljetusmahdollisuuksia löytyy. Näihin mahtuu kaksi-kolme lasta tai tosi paljon tavaraa. Ajotuntuma on erikoinen ja varsinkin oikeanpuoleinen kaksipyöräinen vaatii enemmän harjoittelua. Näiden lisäksi pääsi kokeilemaan tavallisempiakin sähköavusteisia pyöriä.

Pienet pyörät ja sähköavustus ja monenlaisia vipstaakeja. Erikoinen polkupyörä.

Museotie

Museotie Imatran Niskapietilässä

On erikoisen mukavaa tehdä pyöräretki uusissa maisemissa. Autoon hommattu pyörän kuljetusteline tekee mahdolliseksi, että pääsen välillä polkemaan vähän kauempana.

Ajoin Imatran ja Rautjärven maisemissa vanhalla museotiellä. Imatran Huhtasenkylästä Rautjärven Miettilään asti on erikoisen mutkittelevaa ja mäkistäkin asfalttitietä todella kauniissa maalaismaisemassa. Pari alamäkeä on niin huimia, että mamma meni jarrutellen!

Museotie on lähes kahdenkymmenen kilometrin pituinen ja kun Miettilästä jatkaa Rautjärven ja kuutostien pätkän verran Vuoksenniskalle niin mukava, lähes viidenkymmenen kilometrin lenkki, on tehty. Kuutostielläkin on siinä kohdalla reilusti reunusta etteivät rekat imaise polkijaa mennessään.

Hauskaa että museotiellä on vanhat kilometripylväät. Ennen "navigaattorit" oli näitä kivipaaseja ja hyvin riitti kilometritiedot molempiin suuntiin.

Etelä-Karjalan erikoisuus lienee vastaantulevat pyöräilevät venäläisporukat. Samanlainen euforinen hurma oli kasvoilla kuin meikäläisilläkin ja varusteet oli vimosen päälle. Harmi on kun ei ollut yhteistä kieltä.

Eväät on tärkeät

Kannattaa katsoa icyclelpr.fi  ,  siellä on ylihuomenna käynnistyvän pyöräilyviikon ohjelma Lappeenrannan osalta.

Eväät on tärkeät

Kuulin, että Turun seudulta lähdetään Lappeenrantaan pelkästään torilla myytävän vedyn vuoksi. Ja kuulemma Turkuun paras vieminen täältä on vety. Outoa se on kun en itse syö vetyä vaikka saisin sitä joka päivä.   Itse käydessäni Varsinais-Suomen suunnalla syön aina saaristolaisleipää, koska se on ihan mahtavan hyvää. Tumma saaristolaisleipä ja reipas voikökö päällä on tosi herkkua. Ja nyt olen opetellut tekemään sitä namia itse. Kaapista löytyi melkoisen vanhoja kaljamaltaita ja hyvinhän ne taipui leipätaikinaan. Nyt on pakastimessa retkievästarpeet useallekin pyöräretkelle.

Kyllä tämä tietokoneen opettelu on konstikasta. Vanhalla älypuhelimella osasin laittaa sen punaisen käkkyrän, mikä näytti kartalla poljetun matkan, tähän blogin tekstiin. Mutta. Nyt on iPhone ja sportstracker, enkä saa sitä punaista kartalla olevaa käkkyrää tähän. Ei riitä äly. Mammalla.

Eilen Lappeenranta-Lauritsala-Vehkataipale-Rehula-Taipalsaari-Lappeenranta.  Hitaita kilometrejä 49.