Rengasrikko

Internetistä löytyy yllättävän paljon ohjeita polkupyörän kumien paikkaamiseen. YouTubessa on korjausohjeet oikein videon kanssa. Ja usein porukkapyörälenkkien ilmoituksessa sanotaan, että "kypärä pakollinen, ota mukaan paikkaustarvikkeet".

Jotenkin asia alkoi kiinnostamaan... Ensimmäistä kertaa nimittäin pyörää ajaessani takakumi tyhjeni. Ajoin pyörää huollosta kotiin ja onneksi se haveri tapahtui vasta melko lähellä kotia. Talutin pyörän sitten loppumatkan marraskuun iltapäivän pimeässä.  Ja vielä takakumi - HP nosti kätensä pystyyn ja ilmoitti että ammattimiehen hommaa. Eikun pyörä takaisin huoltoon.

Ihan pienen hetken ajattelin opettelevani itse korjaamaan pyörän kumit, mutta se ajatus haihtui samantien. Kai se olisi opittavissa, mutta kun näillä kymmenillä oppiminen on hiukan hitaampaa ja meneillään on muita oppimisprojekteja ja suoraan sanottuna paljon mielenkiintoisempia. Mamma vaan polkee eikä remontoi.

Taito olisi tietenkin hyödyllinen kun lenkit on pitkiä ja metsien takana, vaan laiskana pyöräilijänä varmistan aina liikkeelle lähtiessä, että HP on puhelimen päässä ja hakee minut ja pyörän sitten autolla kotio jos jotain sattuu. Kyllä kännykkä on hyödyllisempi kuin pyörän kumin paikkaustaito.

Syyshuolto ja korviketta

Pyörä on nyt huollossa http://www.koskimies.fi/palvelut/pyorien-huolto  . Vuosia sitten vein pyöräni sinne Pasille huoltoon ja kun olin silloin tyytyväinen palveluun, niin olen käyttänyt samaa huoltoa tosi pitkään. Nythän minulla on suht uusi pyörä ja moitteettomasti se on toiminut koko kesän, mutta hyvä kun asiantuntija katsastaa kunnon, niin voin ihan huoleti aloittaa taas keväällä polkemisen.

Mamma polkee

Korvikepyöräily talven ajaksi on löytynyt:  http://www.lehmus.fi/sisapyoraily/virtuaalitunnit-icgn-myrider . 
Tosi hauskaa on polkea sisällä spinning-pyörällä kun seinällä videossa mennään rantabulevardilla, alpeilla, metsässä. Alppiosuuksilla meinaa matkapahoinvointi yllättää kun pyörä ei kallistu tien ja maaston mukaan, mutta toisaalta kaatumaankaan ei pääse. Virtuaalipyöräily on tosi hauskaa!

Eiköhän korvikkeen ja kesän pyöräretkien muistoilla mennä talven yli.  

Valokuvaaja Konrad Into Nyström

Valokuvaaja I.K.Inha (1865-1930) teki tutkimusmatkoja Karjalaan ja Lappiin ja Saksaan ja hänen valokuviaan oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä v.1900. Mitään varsinaista menestystä hän ei kokenut ikätoveriensa Jean Sibeliuksen tai Pekka Halosen tavoin, vaikka hänen kuvansa olivat ja ovat todellisia taideteoksia. Inha tunsi itsensä kulkuriksi ja koki jäävänsä aina toisten varjoon. Raha-asiat olivat hunningolla eikä onnea ollut rakkaudessakaan.
Silinteripäiseen Sibeliukseen verrattuna Inhalla oli seikkailijan ja tutkimusmatkailijan rohkeus kulkea retkillään polkupyörällä ja hän teki pyöräretkiään Saksaan asti.

Onkohan  pyöräilijät ylipäänsä rahattomia, ojanvarsien kulkureita vai rohkeita, uutta suuntaa näyttäviä taiteilijoita?

Marraskuun ensimmäinen päivä

Taipalsaaren Haikkaanlahden kylä on viehättävä mutkaisine teineen ja rantoineen ja lehmineen. Alakuvassa kesän vihreydessä otettu kuva ja oikealla sama paikka marraskuun ensimmäisenä päivänä napattu kuva. Värit alkaa olla utuisia ja jotenkin hienostuneempia kuin alkukesän räjähtävässä vihreydessä.

Haikkaanlahden karvaiset "lehmät" kauniilla laitumella.

Fatbike-haaveilua

Sain kokeilla läskipyörää! Turussa Kaksivuotiaan ja Neljävuotiaan naapurissa asuu ystävällinen läskipyörän omistaja, joka antoi kokeilla hienoa pyöräänsä. Pikkuriikkisen kokeilun jälkeen olen vakuuttunut sen hauskuudesta. Asfaltilla ajaminen oli tylsää eikä juurikaan eroa ajamisesta huonosti huolletulla normipyörällä, mutta hiekalla ja märässä heinikossa ajaminen tuntui uskomattoman ihanalta! Kuin se olisi jotain ihan muuta kuin pyöräilyä - mönkijällä ajaminen metsässä on ehkä jotain samaa, en tiedä. Voin vain kuvitella miten hyvä sillä olisi ajaa hiekkateillä ja metsäpoluilla, omistaja sanoi pyörän olevan parhaimmillaan lumessa ja jäällä.

Menin heti Turun Skanssiin XXL-liikkeeseen   xxl.fi   katsomaan hintoja ja oli siellä oikea unelmien täyttymys - oranssi kaunotar - läskipyörä vailla vertaa!

Kun järkevästi ajattelee, niin polkemiseni on sitä maantiellä menoa hiljaisella, hyvin hiljaisella, vauhdilla, ja oma hybridini riittää mainiosti tälle mammalle. Mutta saahan sitä haaveilla.

Mamma polkee

Kultaiset pellot

Syksyn viileät kelit ovat nyt tulleet, mutta auringossa on kuitenkin ihan mahtavaa pyöräillä! Tutulla reitillä maisemat on muuttuneet toisennäköiseksi kuin kesällä, eikä ollenkaan huonompaan suuntaan. Kuvan pelto loisti auringossa kultaisena ja lähellä kymmenen joutsenta suunnittelivat porukkamatkaa etelän suuntaan. Söivät ja odottelivat lisää matkakumppaneita.
Syksyssä on omanlainen haikeutensa. Hyvästelen kylätiet ja tutut mutkat ja tuntuu kuin kevääseen olisi erikoisen pitkä aika, vaikka uudet pyöräretket ovat jo viiden kuukauden päästä!

Tuttu reitti tänäänkin. Maaveden ympäriajo - 32 kilometriä.  Suur-Saimaantietä on päällystetty uudelleen pahimpien monttujen kohdalta ja Kopinsalmen sillan syvät onkalot asfaltissa on paikattu sen näköisesti, että perusteellisempi siltaremontti on suunnitteilla.

Turvallisuutta ennen ja tänään

Ihastelen sellaista kätevää kärriä millä lapsia kuljetetaan polkupyörällä. Pyörän perään kiinnitettävässä kärryssä lapsilla on mainio paikka nähdä ympärilleen ja kokea sitä mukavaa oloa minkä saa vain pyöräillessä.   Puhumattakaan kätevästä tavasta kuljettaa isompaakin tavaraa pyörän etu- tai takaosassa. Lappeenrantalaistaustainen Teppo Moisio on kehittänyt enemmänkin tätä alaa, kurkistapa tavarafillari.fi     

Toista oli 50- ja 60-luvulla kun lapset kulkivat pyörän sarviin pujotetussa onnettomassa istuimessa ja tarakalla istuvaa kaksi- kolmevuotiasta kehotettiin vähän väliä nostamaan jalkojaan etteivät jalkaterät ja nilkat  mene pinnojen väliin. Oli todella pelottavaa kun takana istuen tiesi, että ainoastaan omat käsivoimat pitivät kyydissä mukana! Kun kädet ei oikein edes yltäneet äidin vyötärön ympäri.

Aikuisenkin helmat hulmusivat pinnojen ja ketjujen lähellä ja joskus sotkeentuivat pahastikin. Kuinkahan meistä viiskytluvun lapsista koskaan tulikaan kelvollisia aikuisia näiden karmeiden kokemusten jälkeen.

Tänään ei kukaan kuljeta lapsia tällä tavoin - onneksi. Moni asia oli ennen paremmin, mutta kyllä pyöräilyn turvallisuus on ehdottomasti parantunut.