Vuosi vaihtuu ja mamma ikävöi kesää

Mamma ikävöi kesää

Laatuhyvä polkupyörä

Joulun ja vuodenvaihteen tienoo on haastavaa aikaa. Kesäpäivien pyöräilyretket  on jossain käsittämättömän kaukana eikä ulkona kävelykään onnistu vesisateen, liukkauden ja polvien ränttänöinnin vuoksi. Siis kaikenlaisia korvikkeita on keksittävä, että nämä ankeat harmaat viikot saisi kulumaan.

Kirkonkylän koulun kuntosalissa olen käynyt soutelemassa ja jalkaprässissä istuskelemassa, tosin sinnekin pitää mennä autolla vaikka matkaa ei ole nimeksikään. 

Käsityöharrastuskin toimii korvikkeena. Neuleohjeita opetellessa unohtuu ympäröivä maailma.

Kuvassa neulelehden ohjeen kuva palmikosta ja toinen kuva valmiista tekeleestä. Tulikin huumorivillatakki vaikka ihan tarkasti tein ohjeen mukaan.

Neuleohjeen kuva palmikosta

Omin kätösin ohjeen mukaan neulottu palmikko

Uusi kalenterikin piti hankkia. Vähän haikeana muistelin niitä perinteisiä almanakkoja ja kyllähän niitä edelleen myydään, mutta päädyin kuitenkin ihan tylsään pieneen kalenteriin. Eiköhän siihen mahdu tulevan eläkeläisen hammaslääkäri- ja terveyskeskusajat.

Aika monta vuotta työnantaja on kustantanut kunnollisen kalenterin, mutta tästä lähtien saa hommata ihan mieleisensä.

 Vielä tähän loppuun todennäköisesti työelämäni viimeinen työhuone, tai sen pieni ryhmähuone. Tätä jää ikävä.

Ilman otsikkoa

Suosittelen tämän blogilinkin lukemista näin joulun aatonaattona.



http://tahtientuiketta.blogspot.fi/2016/10/anna-lapselle-raitis-joulu-tai-koko.html

Oivallus

Oivallus

Tänään tuli oivallus: polvikipu ei anna kävellä ulkona eikä kauppakeskuksissa. Mutta kuntosalilla kävelen lähes normaalisti lattialla ja juoksumatolla. Siis pehmeällä alustalla voi kävellä melkein kivuttomasti. Mahtavaa! Nyt jatkan elämää uuden tiedon varassa.

Tehot irti

Tehot irti

Joulunalusviikot on mielenkiintoista aikaa. Työkseen saa järjestää vaikka kuinka monet joulujuhlat toisille ja saa laulaa Kauneimpia joululauluja kerta toisensa jälkeen.

Ensimmäisestä adventista alkaen juhlan odotus  tiivistyy.

Usein seurakunnan järjestämä joulujuhla on seurakuntalaiselle se ainoa tilanne kun kynttilät loistaa, lauletaan ja pidetään esillä vielä sitä aitoa joulun sanomaa. Taitaa monella varsinainen juhlapäivä olla aika arkinen television katseluineen. Ei ole lahjoja, ei iloa läheisistä.

Omassa työssäni saan olla vaativalla paikalla kun yritän luoda joulun tunnelmaa toisille ja haluan välittää luottamusta ja rauhaa kaikkeen levottomuuteen ja keskeneräisyyteen.

Joulu tulee vaikka mikään ei ehtisi valmiiksi. Sydämen sotkuinen seimi saa vastaanottaa Vapahtajan.

Työntekijälle nämä viikot on kyllä haasteellisia. Eräs ystävä kertoi laulaneensa ensimmäisenä adventtina Hoosiannaa yhdeksän kertaa - kiersi kuoron kanssa laulamassa isohkon sairaalan osastoilla. Ja työtoveri tuumasi, että otetaan nyt näillä viikoilla "tehot irti" kun suunniteltiin seuraavan viikon askelmerkkejä. Hauska sanonta tuo "tehot irti" kun tuntee itsensä laiskanletkeeksi, mukavuudenhaluiseksi ja vähän flegmaatikoksi. Joulun sanoma etenee kai siitäkin huolimatta.

Tämän päivän Hesarissa pyöräilyä harrastava Matti Kinnunen sanoo, että

"pyöräilyn ehdoton suola ovat ylämäet...  Suurin osa pyöräilijöistä tykkää enemmän ylämäistä. Se on se itsensä voittaminen ja rasituksesta tulevat endorfiinit. Mutta omalla tahdilla pitää aina ylämäet polkea. Sopivalla sykkeellä se on kivaa ja meditatiivista, suorastaan uskomattoman hienoa. Mutta jos polkee vähänkään liian lujaa, se on painajaismaista."

Kyllä mie niin vartun kevättä ja ylämäki-  ja alamäkipyöräilyä.

Vanhenemisen juhlaa

Vanhenemisen juhlaa

Vanhenemisessa on kyllä hyvätkin puolensa. Paitsi ettei tarvitse enää jäkittää mitään eikä ketään, niin saa jopa viettää juhlaa yhdessä kämppiksen kanssa. Sama kämppis jo neljänkymmenen vuoden ajan on juhlimisen aihe.

Nuoret ei tiedä mitään siitä kun eletään yhdessä kymmeniä vuosia arkipäivät ja juhlapäivät. Kun se sama kämppis on siinä meillä kotona joka päivä, sen kanssa pohditaan kaikenmoista, hoidetaan lapsia, suunnitellaan miten rahat riittäisi seuraavaan palkkapäivään, rakennetaan ja remontoidaan,  yms yms. Ja vauhdikkaiden vuosien jälkeen saa elää hiljaista elämää kahdestaan.

On ihan ihmeellisen kaunista kun saa vanheta yhdessä sen saman kämppiksen kanssa - on yhteistä historiaa. Voi sanoa toiselle "muistatko, muistatko?"    Vielä molemmat muistaa.

Kuvakokoelmaa

Kuvakokoelmaa

Lahden pyöräteitten varsilta löytyy hauska kuva kulkijoiden iloksi. Kiva kun tylsiä alikulkutunneleita somistetaan.

Maaveden jäätä viime talvelta. Hiljaisella jäällä hiihtäjät ja lumikenkäilijät saavat kulkea joskus pitkiäkin aikoja ilman vastaantulijoita.

 Kesän Ahvenanmaamuistoja. Vuokra-Ainotar palveli kohtuullisesti, mutta kyllä se oli aika raskas pyörä pidemmällä matkalla.

Taipalsaaren kyläteillä pyöräilijää vastaan voi tulla vaikka laamoja.

Mammamuotia vuodelta 2016

Metsätaipaleilla näkee muurahaispesiä. Tämä oli yli metrin korkuinen.

Eväspullaa ensi kesän pyöräretkille.

Suomen Turku

Turku on kiva kaupunki

Pienessä pitäjässä asuminen on rauhallista ja mukavaa. Metsään pääsee suoraan pihalta, eikä liikenne häiritse ja satunnaiset vastaantulijat ovat naapureita,  entisiä työkavereita tai lasten vanhojen koulukavereiden vielä vanhempia vanhempia. Uusia kasvoja näkee harvoin.

Kesällä sentään vilkastuu kun mökkiläiset tulevat kirkonkylän Siwaan ostoksille. Tosin sekin kauppa lopettaa.

Maaseudun rauha syvenee entisestään.

Vaan toista on Turussa.

Silloin tällöin mamma ja HP istahtavat junaan ja neljän viiden tunnin matkustamisen jälkeen päästään perille isoon kaupunkiin. On valoja ja vauhtia. Liikennevaloja, kuppiloita, kauppoja, Aurajoki ja erikoinen murre. Ja ihmisiä.

Itä-Suomesta katsottuna Turku on melkein ulkomaata. Pari päivää Turussa on minulle kuin pidempikin ulkomaanmatka. On tosi virkistävää nähdä vanhoja rakennuksia ja virtaavaa Aurajokea ja kuljeskella isoissa kaupoissa.

Haaveilen vielä joskus viettäväni siellä pidemmän ajan vaikka pyöräillen ympäriinsä. Tai kävelykin olisi mukavaa, mutta polvi ei anna kävellä muutamaa sataa metriä pidemmälle.

Isossa kaupungissa on mukava käydä ja sitten on taas hyvä palata kotiin. Ikkunoista näkyy pelkkää pimeää.