Jossittelua

Jossittelua

"Jos josta ei olisi, niin lehmätkin lentäisi", sanoi äidinkielen opettaja 60-luvulla.

Jos josta ei olisi, niin voitelisin nyt röpörieskapalasia ja laittaisin juustoviipaleet väliin ja käärisin voipaperiin jääkaappiin valmiiksi huomiseksi evääksi. Aamulla pakkaisin voipaperikääreen ja kahvitermoksen ja pari vesipulloa polkupyörän laukkuun. Ehkä vielä pitkähihainen paita mukaan ettei aurinko pääsisi polttamaan nahkaa käsivarsissa. Ja kännykkä mukaan. Päälle pyöräilyshortsit ja teepaita "mammapolkee"- selkätekstillä.

Sitten verkkaista polkemista Lappeenrantaan ja sieltä Lemin suuntaan. Ennen Lemiä kääntyisin Ruomin kylään. Lähellä kylää pienen mäen päällä pitäisin evästauon ja kävisin luonnon naistenhuoneessa.

Sitten Lemille jätskille. Lemiltä Savitaipaleelle ja hautausmaan portin penkillä söisin loput eväät. Ulkohuussimahdollisuus on siinä samalla.

Sieltä on kotiin enää kolmisenkymmentä kilometriä ja tasaisessa maastossa polkeminen on pelkkää iloa. Kotona olo on ihanan pehmoinen yli kahdeksankymmenen kilometrin lenkin jälkeen ja saunan jälkeen kaikki mahdollinen ruoka on taivaallisen hyvää.

Niin. Jos olisi kesä.

Sisäpyöräily

Sisäpyöräily - Spinning

Pyöräily sisällä, liikuntakeskuksissa, on hauskaa ja tehokasta liikuntaa.

Yleisesti puhutaan spinningistä, vaikka spinning on tavaramerkki ja oikea termi on siis sisäpyöräily. 

Yksinkertaisesti se on polkemista kuntopyörän oloisella pyörällä ja senhän osaa kaikki. Pyörässä on yksi vauhtipyörä ja vastusta muuttamalla saa tehoa muutettua. Vastusta vaihtamalla saa sykkeeseen muutoksia ja polkimien pyöritysnopeuden vaihtelulla saa mukavaa vaihtelua. Liikuntaa leppoisasti tai sitten melkoisella teholla.

Ja se on hauskaa!  

Tänne itärajalle sisäpyöräily tuli 90-luvulla ja kyllä tämä mamma oli heti ensimmäisten mukana siinä hulluudessa. Taisin parhaimmillani käydä ohjatuilla spinningtunneilla neljä kertaa viikossa. Ajallaan into siihen laantui, mutta nyt sitten kävin kokeilemassa, Keskimmäisentytön kehotuksesta, että vieläkö siinä tolkuissaan  pysyisi.

Ohjatulla tunnilla tekemisen meininki on tehokkaampi kuin yksin virtuaalitunnilla. Otin tunnin mamman viisaudella ihan rauhallisesti enkä juurikaan noudattanut ohjaajan kannustuksia, vaan poljin enimmäkseen istuen pienellä vastuksella ja enemmän vain mukavasti rullaten. Ja oli kivaa! Hyvä musiikki ja kannustava ohjaaja saa polkemaan hiukan enemmän ja enemmän.
Yllättäin ränttänäpolvet kaikkine rikkoineen ja viime kesän repeämisineen kestivät hyvin myös seisaaltaan polkemisen. Koko homma tuntui ihan polvien hoidolta. Kroppa tykkää, pumppu tykkää, nivelet tykkää.
Menen uudestaan.

Niin ja koko lysti vain 5 euroa.   http://huhtari.fi/hinnasto/   Huhtarissa pääsee seniorit halvalla: ohjattu tunti, suihku ja sauna on 5 euroa.   Tosin jos ajattelee vielä markoissa, niin sitten on kallista!

Yhdenlainen sisäpyörä. Säädöillä saa oman ajoasennon juuri itselle sopivaksi. 

 

Vuosi vaihtuu ja mamma ikävöi kesää

Mamma ikävöi kesää

Laatuhyvä polkupyörä

Joulun ja vuodenvaihteen tienoo on haastavaa aikaa. Kesäpäivien pyöräilyretket  on jossain käsittämättömän kaukana eikä ulkona kävelykään onnistu vesisateen, liukkauden ja polvien ränttänöinnin vuoksi. Siis kaikenlaisia korvikkeita on keksittävä, että nämä ankeat harmaat viikot saisi kulumaan.

Kirkonkylän koulun kuntosalissa olen käynyt soutelemassa ja jalkaprässissä istuskelemassa, tosin sinnekin pitää mennä autolla vaikka matkaa ei ole nimeksikään. 

Käsityöharrastuskin toimii korvikkeena. Neuleohjeita opetellessa unohtuu ympäröivä maailma.

Kuvassa neulelehden ohjeen kuva palmikosta ja toinen kuva valmiista tekeleestä. Tulikin huumorivillatakki vaikka ihan tarkasti tein ohjeen mukaan.

Neuleohjeen kuva palmikosta

Omin kätösin ohjeen mukaan neulottu palmikko

Uusi kalenterikin piti hankkia. Vähän haikeana muistelin niitä perinteisiä almanakkoja ja kyllähän niitä edelleen myydään, mutta päädyin kuitenkin ihan tylsään pieneen kalenteriin. Eiköhän siihen mahdu tulevan eläkeläisen hammaslääkäri- ja terveyskeskusajat.

Aika monta vuotta työnantaja on kustantanut kunnollisen kalenterin, mutta tästä lähtien saa hommata ihan mieleisensä.

 Vielä tähän loppuun todennäköisesti työelämäni viimeinen työhuone, tai sen pieni ryhmähuone. Tätä jää ikävä.

Ilman otsikkoa

Suosittelen tämän blogilinkin lukemista näin joulun aatonaattona.



http://tahtientuiketta.blogspot.fi/2016/10/anna-lapselle-raitis-joulu-tai-koko.html

Oivallus

Oivallus

Tänään tuli oivallus: polvikipu ei anna kävellä ulkona eikä kauppakeskuksissa. Mutta kuntosalilla kävelen lähes normaalisti lattialla ja juoksumatolla. Siis pehmeällä alustalla voi kävellä melkein kivuttomasti. Mahtavaa! Nyt jatkan elämää uuden tiedon varassa.

Tehot irti

Tehot irti

Joulunalusviikot on mielenkiintoista aikaa. Työkseen saa järjestää vaikka kuinka monet joulujuhlat toisille ja saa laulaa Kauneimpia joululauluja kerta toisensa jälkeen.

Ensimmäisestä adventista alkaen juhlan odotus  tiivistyy.

Usein seurakunnan järjestämä joulujuhla on seurakuntalaiselle se ainoa tilanne kun kynttilät loistaa, lauletaan ja pidetään esillä vielä sitä aitoa joulun sanomaa. Taitaa monella varsinainen juhlapäivä olla aika arkinen television katseluineen. Ei ole lahjoja, ei iloa läheisistä.

Omassa työssäni saan olla vaativalla paikalla kun yritän luoda joulun tunnelmaa toisille ja haluan välittää luottamusta ja rauhaa kaikkeen levottomuuteen ja keskeneräisyyteen.

Joulu tulee vaikka mikään ei ehtisi valmiiksi. Sydämen sotkuinen seimi saa vastaanottaa Vapahtajan.

Työntekijälle nämä viikot on kyllä haasteellisia. Eräs ystävä kertoi laulaneensa ensimmäisenä adventtina Hoosiannaa yhdeksän kertaa - kiersi kuoron kanssa laulamassa isohkon sairaalan osastoilla. Ja työtoveri tuumasi, että otetaan nyt näillä viikoilla "tehot irti" kun suunniteltiin seuraavan viikon askelmerkkejä. Hauska sanonta tuo "tehot irti" kun tuntee itsensä laiskanletkeeksi, mukavuudenhaluiseksi ja vähän flegmaatikoksi. Joulun sanoma etenee kai siitäkin huolimatta.

Tämän päivän Hesarissa pyöräilyä harrastava Matti Kinnunen sanoo, että

"pyöräilyn ehdoton suola ovat ylämäet...  Suurin osa pyöräilijöistä tykkää enemmän ylämäistä. Se on se itsensä voittaminen ja rasituksesta tulevat endorfiinit. Mutta omalla tahdilla pitää aina ylämäet polkea. Sopivalla sykkeellä se on kivaa ja meditatiivista, suorastaan uskomattoman hienoa. Mutta jos polkee vähänkään liian lujaa, se on painajaismaista."

Kyllä mie niin vartun kevättä ja ylämäki-  ja alamäkipyöräilyä.

Vanhenemisen juhlaa

Vanhenemisen juhlaa

Vanhenemisessa on kyllä hyvätkin puolensa. Paitsi ettei tarvitse enää jäkittää mitään eikä ketään, niin saa jopa viettää juhlaa yhdessä kämppiksen kanssa. Sama kämppis jo neljänkymmenen vuoden ajan on juhlimisen aihe.

Nuoret ei tiedä mitään siitä kun eletään yhdessä kymmeniä vuosia arkipäivät ja juhlapäivät. Kun se sama kämppis on siinä meillä kotona joka päivä, sen kanssa pohditaan kaikenmoista, hoidetaan lapsia, suunnitellaan miten rahat riittäisi seuraavaan palkkapäivään, rakennetaan ja remontoidaan,  yms yms. Ja vauhdikkaiden vuosien jälkeen saa elää hiljaista elämää kahdestaan.

On ihan ihmeellisen kaunista kun saa vanheta yhdessä sen saman kämppiksen kanssa - on yhteistä historiaa. Voi sanoa toiselle "muistatko, muistatko?"    Vielä molemmat muistaa.