"Pikku Punkaharju

Jauhialantien varressa, lähellä Omnespuunniemeä sijaitseva Pikku Punkaharju kohoaa parhaimmillaan 30 metriä ympäristöään korkeammalle. Pikku Punkaharju onkin taipalsaarelaisten keskuudessa kuuluisa näköalapaikka, josta avautuvat näkymät pohjoiseen Maavedelle ja etelään Nikinlahdelle. Harjun korkeimmalla kohdalla on Jauhialan kylän raittiusseura Tähkä II järjestänyt kesäjuhlia 1910-luvalta saakka. 1950- ja 1960-luvuilla päiväjuhlaan kerääntyi jopa 200 henkeä.

Sijainti: Jauhialantien ja Suur-Saimaantien risteyksestä luoteeseen"

http://www.taipalsaari.fi/fi/matkailu/nahtavyydet/linnavuoret-ja-kalliomaalaukset

Omnespuu tarkoittanee "kaikkia puita" tai "omenapuuta"? Erikoinen sana varsinkin kun koko niemi on kuivaa kangasmaastoa missä omenapuut eivät kukoista, eikä siellä kasva kuin pelkkää laihaa mäntyä. 
Maastopyöräilijöitä en ole Pikku Punkaharjulla enkä Omnespuunniemessä nähnyt, vaikka maasto olisi haasteellista kokeneellekin polkijalle.

Muistelua

Nuorena ajattelin elämän kestävän ihan loppumattoman kauan. Ajatukset suuntautuivat tulevaisuuteen ja luulin, että mahdollisuuksia oli ihan rajattomasti. Vähintään tulossa olisi lottovoiton veroinen jymypommi tai joku muu käsittämättömän upea yllätys.
Kolmekymppisenä pysähdyin huomaamaan, että elämähän vissiin on tässä - ihan hyvää, mutta jotenkin ei olekaan suuria tulevaisuuksia tiedossa. Ja kun vuosia tuli, ja tulee, lisää niin kummallisesti ajatukset meneekin menneisiin asioihin. Se tulevaisuus tuntuukin olevan siellä menneessä.
Vuosien päästä monet tilanteet asettuvat ymmärrettäviin raameihin ja ne elämän notkahduksetkin saavat jotenkin merkitystä. Se, mikä oli kurjaa siinä meneillään olevassa hetkessä, näyttää nyt katsottuna siltä, että "näinhän sen pitikin mennä". Ikävätkin kokemukset - ja nimenomaan ne - muuttuvat tämän päivän ruokamullaksi.

Olen muistellut mikä olikaan se juttu, että innostuin pyöräilemään ja eväitä syömään tien varsilla. Yksi retki on jäänyt mieleen kun ajoin Partakoskelle "mummokelalla", siis perustunturilla, jossa ohjaustankokin oli komean leveällä. Mukana oli Ystävä, jolla oli saman tason menopeli. Hiljakseen mentiin, pohdittiin Suuria Asioita ja uitiin välillä pikku järvessä. Lampaitakin nähtiin.
Se oli juuri sellainen lämmin kesäpäivä jolloin aika on pysähtynyt. Kilometrejä tuli 80-90 ja aikaa meni ihan koko päivä. Siitä päivästä jäi kipinä pyöräillä lähiseudun teitä ilman sen kummempaa määränpäätä. Kunhan vaan poljeskelee ja pysähtyy kun tulee sopiva paikka vastaan - ranta tai maitokoppi tai hautausmaan penkki.   http://www.partakoskenkylat.fi/fi/

Mamman huvitukset ei ole kummoisia. Halpaa huvia!

Kohtaamisia

Iloinen kohtaaminen

Monenlaisten ilmiöiden tulemisia ja menemisiä on hauska seurata. Joku sana tai termi on aikansa pinnalla ja in (tai "pop" sanottiin joskus) ja sitten taas tulee uudet jutut muotiin. Ehkä olen jo ihan ulkona jos sanon "kohtaamisen" olevan nyt muotia. Kohtaamisesta puhutaan joka puolella - "kohdataanko" meitä kaupoissa, lääkärissä, kirkossa?

Terveydenhuollossa oli takavuosina buumi, että jokaisen potilaan pitää saada oma hoitaja, jolla on vastuu hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta ja johon potilas voisi luottaa ja saada kaiken tarvittavan tiedon. Mamma muistaa istuneensa useilla "yksilövastuisen hoitotyön kurssilla", joissa - nyt ajateltuna - puhuttiin jotenkin ihan itsestään selvyyksiä mitä tulee terveydenhuoltoon ja hoitamiseen tänä päivänä. Kehotus "seistä rohkeasti potilaan rinnalla" liippasi aitoon kohtaamiseen, mikä toteutuu myös toimintana.   Saattohoidossa on huomattu, että terveydenhuollon ammattilaisen antama kiireetön ja riittävän pitkä aika vakavasti sairastuneelle vähentää myöhempiä yhteydenottoja. Myös vanhusten kohdalla pitkä, rauhallinen, kuunteleva kohtaaminen vähentää mahdollisia myöhempiä ensiapupoliklinikkakäyntejä.

Monenlaisia ilmiöitä. Joskus sokeri oli vaarallista terveydelle ja seuraavassa hetkessä sitä markkinoitiin "puhtaana luonnontuotteena".

Miten tämä liittyy pyöräilemiseen? Ei yhtään mitenkään.

Pyörän ulkonäkö ja säilytys kertoo omistajastaan?

Taiteilija Arto Korhonen on minulle ihan uusi tuttavuus. En ole hänestä koskaan ennen kuullut enkä ole tiennyt mistään Forum Box-näyttelytilasta. Nyt olisi kyllä todella mielenkiintoista lähteä Helsinkiin ja päästä katsomaan Arto Korhosen akvarelleja polkupyöristä. Esittelytekstistä ymmärsin, että taiteilija saa jotenkin pienillä yksityiskohdilla näkymään jotain pyörän omistajasta.
Kertooko likainen pyörä jotain? Kertooko pinkki satulansuoja pinkissä pyörässä jotain? Tai kalan muotoinen metallikoriste runkoon kiinnitettynä?
http://www.forumbox.fi/fi/calendar/61/747-arto-korhonen:--pyoraretki---akvarelleja/

Omistaja pitkällä reissulla vai muistamaton?

Omistaja ikävöi maaseutua?

Lemi ja Ruomin kylä

Tunnetko kuvan paikan? Lemin Ruomin kylä on varmaan Etelä-Karjalan kauneimpia kyliä - ehkä kaunein. Kun Lappeenrannasta menee Mikkeliin päin ja kääntyy vasemmalle Lemille Iitiäntielle ja siitä kääntyy vasemmalle hiekkatielle Ruomiin, niin ajelee kuin satumaassa. On hyvä lenkki ajaa Ruomin ja Nartun/Suomalaisen kylän kautta Lemin kirkolle.
Ensi kesän pyöräilyreittejä suunnitellessa huomasin kartasta, että Ruomin tieltä menee pikkutie Salajärven toiselta puolelta suoraan Nartun/Suomalaisen kylään. Onkohan se piirretty karttaan ihan äsken kun en ole sitä huomannut? Tai onkohan se edes ajokuntoinen? Kesällä käyn katsomassa.

Eteenpäin

Vietin pakkasaamua Lappeenrannan http://www.lehmus.fi/kuntosali  ssa. Sieltä on hieno ikkunanäkymä vesitornin ja Peltolan koulun suuntaan. Kirpeässä pakkasessa töihin menevät ihmiset kulkivat nopeasti ja monikin näytti kaipaavan lämpöisempiä käsineitä. Pyöräilijöitäkin oli liikkeellä - kypärän alla oli pipoa ja kypärän päälläkin oli pipoa. Kyllä tarkenee.

Ja sitten meni iloinen näkymä: kickbike- menopelillä potkittiin vauhdikkaasti ja uskon että potkijalla oli oikein mukava lämmin olo! Vauhtiakin oli enemmän kuin peruspyöräilijöillä. Ei tainnut parinkymmenen  asteen pakkanen tuntua missään.

Käyn silloin tällöin netissä kurkkimassa kikkareita. Monenlaisia näyttää olevan, mutta Lappeenrannan kaupoissa en ole livenä nähnyt vielä yhtään. Olisiko kikkari tulevan kesän hitti? Hinnoissakin on huomattavia eroja! Mietityttää vaan se astinlaudan matala maavara. Joissakin on vain neljä senttiä ja suurin maavara taisi olla seitsemän senttiä. Mitenköhän se toimii poukkoisilla teillä? Voi kun saisi kokeilla.

Mamman pyörä pääsi talveksi kammariin - oikein matolle.

Panu Rajala: Intoilija: Olen keksinyt uuden tavan soutaa, en souda, vaan huopaan. Sillä tavoin voin koko ajan nähdä eteeni ja ihailla näkymiä. Tämä pitäisi määrätä yleiseksi soututavaksi. Selkä edellä ihminen ei näe muuta kuin entisyytensä.

Kurenlahden lenkki sauvakävellen

Tämän lenkin tein kävellen, mutta pyörälläkin se onnistuu - läskipyörällä se voisi olla tosi hieno lenkki! Tarkasti 12,4km.

Kurenlahden lenkillä on viehättävä autiotalon pihapiiri. Joulukuun harmaus painaa puutkin alas.

Kurenlahden lenkki on hieno metsälenkki kävelemiseen.
Taipalsaaren pienet kylät ovat historiallisia. Monet merkkihenkilöt, monenlaiset luovat taiteilijat, ovat asuneet täällä tai viettävät kesänsä täällä. Löytyy Kurenlahti ja Kurenniemi.

Marjatta Kurenniemen esikoisteos oli vuonna 1946 ilmestynyt saturomaani Pukke Punamuurahaisen seikkailut. Hänet tunnetaan etenkin Onneli ja Anneli -kirjoistaan. Kurenniemen tuotanto käsitti erityisesti luontosatuja ja oli tyyliltään järjenvastaista ja mieletöntä, hölynpölyä.  Kurenniemen, vuonna 1665 perustettu sukutila sijaitsee Taipalsaarella, missä Marjatta Kurenniemi kirjoitti monet teoksistaan. 
Sanoo Wikipedia