lauantai 19. joulukuuta 2015

Kurenlahden lenkki sauvakävellen



Tämän lenkin tein kävellen, mutta pyörälläkin se onnistuu - läskipyörällä se voisi olla tosi hieno lenkki! Tarkasti 12,4km.

Kurenlahden lenkillä on viehättävä autiotalon pihapiiri. Joulukuun harmaus painaa puutkin alas.

Kurenlahden lenkki on hieno metsälenkki kävelemiseen.
Taipalsaaren pienet kylät ovat historiallisia. Monet merkkihenkilöt, monenlaiset luovat taiteilijat, ovat asuneet täällä tai viettävät kesänsä täällä. Löytyy Kurenlahti ja Kurenniemi.

Marjatta Kurenniemen esikoisteos oli vuonna 1946 ilmestynyt saturomaani Pukke Punamuurahaisen seikkailut. Hänet tunnetaan etenkin Onneli ja Anneli -kirjoistaan. Kurenniemen tuotanto käsitti erityisesti luontosatuja ja oli tyyliltään järjenvastaista ja mieletöntä, hölynpölyä.  Kurenniemen, vuonna 1665 perustettu sukutila sijaitsee Taipalsaarella, missä Marjatta Kurenniemi kirjoitti monet teoksistaan. 
Sanoo Wikipedia


lauantai 12. joulukuuta 2015

Uutta ja vanhaa





Pyöräilytakki on toiminut hyvin. Vaikka mitoitus vaikuttaa enemmänkin gorillalle tarkoitetulta, niin ihmeen toimiva se on polkiessa. Pitkissä hihoissa ei ole niitä käteviä peukalonreikiä, mutta pituus riittää sormien yli kylmää ja vettä vastaan. Hartian seutu on niin väljä, että onkohan tämä miesten mallia? Olkoon vaan, mukava polkea kun takki ei kiristä harteista! Ja tasku on takana helmassa ihan kuin oikeillakin pyöräilijöillä.




Tulevan talven tavoitteena on hommata uusi kypärä. Entinen on ihan ehjä, mutta eiköhän silläkin viisitoista vuotta palvelua jo riitä. Olen seuraillut pyöräilykypärien muodin vaihtelua ja huomaan olleeni muodin aallonharjalla kypäräni kanssa noin joka viides vuosi!
















sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Rengasrikko


Internetistä löytyy yllättävän paljon ohjeita polkupyörän kumien paikkaamiseen. YouTubessa on korjausohjeet oikein videon kanssa. Ja usein porukkapyörälenkkien ilmoituksessa sanotaan, että "kypärä pakollinen, ota mukaan paikkaustarvikkeet".

Jotenkin asia alkoi kiinnostamaan... Ensimmäistä kertaa nimittäin pyörää ajaessani takakumi tyhjeni. Ajoin pyörää huollosta kotiin ja onneksi se haveri tapahtui vasta melko lähellä kotia. Talutin pyörän sitten loppumatkan marraskuun iltapäivän pimeässä.  Ja vielä takakumi - HP nosti kätensä pystyyn ja ilmoitti että ammattimiehen hommaa. Eikun pyörä takaisin huoltoon.

Ihan pienen hetken ajattelin opettelevani itse korjaamaan pyörän kumit, mutta se ajatus haihtui samantien. Kai se olisi opittavissa, mutta kun näillä kymmenillä oppiminen on hiukan hitaampaa ja meneillään on muita oppimisprojekteja ja suoraan sanottuna paljon mielenkiintoisempia. Mamma vaan polkee eikä remontoi.

Taito olisi tietenkin hyödyllinen kun lenkit on pitkiä ja metsien takana, vaan laiskana pyöräilijänä varmistan aina liikkeelle lähtiessä, että HP on puhelimen päässä ja hakee minut ja pyörän sitten autolla kotio jos jotain sattuu. Kyllä kännykkä on hyödyllisempi kuin pyörän kumin paikkaustaito.



maanantai 16. marraskuuta 2015

Syyshuolto ja korviketta


Pyörä on nyt huollossa http://www.koskimies.fi/palvelut/pyorien-huolto  . Vuosia sitten vein pyöräni sinne Pasille huoltoon ja kun olin silloin tyytyväinen palveluun, niin olen käyttänyt samaa huoltoa tosi pitkään. Nythän minulla on suht uusi pyörä ja moitteettomasti se on toiminut koko kesän, mutta hyvä kun asiantuntija katsastaa kunnon, niin voin ihan huoleti aloittaa taas keväällä polkemisen.

Mamma polkee

Korvikepyöräily talven ajaksi on löytynyt:  http://www.lehmus.fi/sisapyoraily/virtuaalitunnit-icgn-myrider . 
Tosi hauskaa on polkea sisällä spinning-pyörällä kun seinällä videossa mennään rantabulevardilla, alpeilla, metsässä. Alppiosuuksilla meinaa matkapahoinvointi yllättää kun pyörä ei kallistu tien ja maaston mukaan, mutta toisaalta kaatumaankaan ei pääse. Virtuaalipyöräily on tosi hauskaa!

Eiköhän korvikkeen ja kesän pyöräretkien muistoilla mennä talven yli.  







lauantai 7. marraskuuta 2015

Valokuvaaja Konrad Into Nyström



Valokuvaaja I.K.Inha (1865-1930) teki tutkimusmatkoja Karjalaan ja Lappiin ja Saksaan ja hänen valokuviaan oli esillä Pariisin maailmannäyttelyssä v.1900. Mitään varsinaista menestystä hän ei kokenut ikätoveriensa Jean Sibeliuksen tai Pekka Halosen tavoin, vaikka hänen kuvansa olivat ja ovat todellisia taideteoksia. Inha tunsi itsensä kulkuriksi ja koki jäävänsä aina toisten varjoon. Raha-asiat olivat hunningolla eikä onnea ollut rakkaudessakaan.
Silinteripäiseen Sibeliukseen verrattuna Inhalla oli seikkailijan ja tutkimusmatkailijan rohkeus kulkea retkillään polkupyörällä ja hän teki pyöräretkiään Saksaan asti.

Onkohan  pyöräilijät ylipäänsä rahattomia, ojanvarsien kulkureita vai rohkeita, uutta suuntaa näyttäviä taiteilijoita?

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun ensimmäinen päivä


Taipalsaaren Haikkaanlahden kylä on viehättävä mutkaisine teineen ja rantoineen ja lehmineen. Alakuvassa kesän vihreydessä otettu kuva ja oikealla sama paikka marraskuun ensimmäisenä päivänä napattu kuva. Värit alkaa olla utuisia ja jotenkin hienostuneempia kuin alkukesän räjähtävässä vihreydessä.


Haikkaanlahden karvaiset "lehmät" kauniilla laitumella.

tiistai 27. lokakuuta 2015

Fatbike-haaveilua


Sain kokeilla läskipyörää! Turussa Kaksivuotiaan ja Neljävuotiaan naapurissa asuu ystävällinen läskipyörän omistaja, joka antoi kokeilla hienoa pyöräänsä. Pikkuriikkisen kokeilun jälkeen olen vakuuttunut sen hauskuudesta. Asfaltilla ajaminen oli tylsää eikä juurikaan eroa ajamisesta huonosti huolletulla normipyörällä, mutta hiekalla ja märässä heinikossa ajaminen tuntui uskomattoman ihanalta! Kuin se olisi jotain ihan muuta kuin pyöräilyä - mönkijällä ajaminen metsässä on ehkä jotain samaa, en tiedä. Voin vain kuvitella miten hyvä sillä olisi ajaa hiekkateillä ja metsäpoluilla, omistaja sanoi pyörän olevan parhaimmillaan lumessa ja jäällä.

Menin heti Turun Skanssiin XXL-liikkeeseen   xxl.fi   katsomaan hintoja ja oli siellä oikea unelmien täyttymys - oranssi kaunotar - läskipyörä vailla vertaa!

Kun järkevästi ajattelee, niin polkemiseni on sitä maantiellä menoa hiljaisella, hyvin hiljaisella, vauhdilla, ja oma hybridini riittää mainiosti tälle mammalle. Mutta saahan sitä haaveilla.

Mamma polkee






torstai 22. lokakuuta 2015

Kultaiset pellot



Syksyn viileät kelit ovat nyt tulleet, mutta auringossa on kuitenkin ihan mahtavaa pyöräillä! Tutulla reitillä maisemat on muuttuneet toisennäköiseksi kuin kesällä, eikä ollenkaan huonompaan suuntaan. Kuvan pelto loisti auringossa kultaisena ja lähellä kymmenen joutsenta suunnittelivat porukkamatkaa etelän suuntaan. Söivät ja odottelivat lisää matkakumppaneita.
Syksyssä on omanlainen haikeutensa. Hyvästelen kylätiet ja tutut mutkat ja tuntuu kuin kevääseen olisi erikoisen pitkä aika, vaikka uudet pyöräretket ovat jo viiden kuukauden päästä!


















Tuttu reitti tänäänkin. Maaveden ympäriajo - 32 kilometriä.  Suur-Saimaantietä on päällystetty uudelleen pahimpien monttujen kohdalta ja Kopinsalmen sillan syvät onkalot asfaltissa on paikattu sen näköisesti, että perusteellisempi siltaremontti on suunnitteilla.







torstai 15. lokakuuta 2015

Turvallisuutta ennen ja tänään


Ihastelen sellaista kätevää kärriä millä lapsia kuljetetaan polkupyörällä. Pyörän perään kiinnitettävässä kärryssä lapsilla on mainio paikka nähdä ympärilleen ja kokea sitä mukavaa oloa minkä saa vain pyöräillessä.   Puhumattakaan kätevästä tavasta kuljettaa isompaakin tavaraa pyörän etu- tai takaosassa. Lappeenrantalaistaustainen Teppo Moisio on kehittänyt enemmänkin tätä alaa, kurkistapa tavarafillari.fi     

Toista oli 50- ja 60-luvulla kun lapset kulkivat pyörän sarviin pujotetussa onnettomassa istuimessa ja tarakalla istuvaa kaksi- kolmevuotiasta kehotettiin vähän väliä nostamaan jalkojaan etteivät jalkaterät ja nilkat  mene pinnojen väliin. Oli todella pelottavaa kun takana istuen tiesi, että ainoastaan omat käsivoimat pitivät kyydissä mukana! Kun kädet ei oikein edes yltäneet äidin vyötärön ympäri.

Aikuisenkin helmat hulmusivat pinnojen ja ketjujen lähellä ja joskus sotkeentuivat pahastikin. Kuinkahan meistä viiskytluvun lapsista koskaan tulikaan kelvollisia aikuisia näiden karmeiden kokemusten jälkeen.

Tänään ei kukaan kuljeta lapsia tällä tavoin - onneksi. Moni asia oli ennen paremmin, mutta kyllä pyöräilyn turvallisuus on ehdottomasti parantunut.






lauantai 10. lokakuuta 2015

Energiaa polkien


Ilmat viilenee ja pyöräreissut vähenee. Työmatkapyöräily ehkä jatkuisikin, jos matka olisi edes kohtuullinen. Kyllä polkiessa saa kropan lämpimäksi jos pukeutuu viisaasti ja kovallakin pakkasella voi polkea kun pyörän saa sisätilaan suojaan. Muuten se on niin jäykkä polkea että hauskuus on kaukana.

Nuorempana lähemmässä työssä ollessani pyöräilin läpi talven - joskus kaksi pipoa plus huppu päässä - ja aika monet pöksyt jalassa. Hiki tuli kolmenkymmenen asteen pakkasessakin.

Mammana olen mukavuudenhaluinen ja huvimatkapolkijana ajattelen, että pyörä saa levätä talven yli. Mamma liikkuu talven autolla ja ulkoilee sauvakävellen ja lumikenkäillen, sitten kun on sen aika. Ja käyn salilla polkemassa sellaista polkulaitetta joka ohjaa jalat alas ja sivuun. Se on erinomainen polvienvahvistuslaite. Niin ja tietenkin MyRide-tunnilla spinningissä.

Mr.Vaino Pupu kommentissaan ehdotti talven ajaksi kuntopyörää ja vesipyörää. Kuntopyörien satulat on karmeita - kuin traktoreissa - ja vesipyörästä en tiedä mitään. Onko se sellainen mitä näkee etelän lomamainoksissa, missä lapset istuvat jollan näköisessä venhossa ja polkevat päästäkseen eteenpäin?


Tällä hauskalla pyörällä saa polkien  ladattua kännykkänsä.
Dynamo-aikaan polkien saatiin valot pyörään.











tiistai 6. lokakuuta 2015

Pyöräilyjumppaa


Ränttänäpolvilla kävelty pitkä lenkki enteilee kävelyn hankaluutta seuraavana aamuna. Pitkän sauvakävelylenkin jälkeen jalat on kuin tönkkösuolatut - ei silakat - vaan valaat. Ei kantavuutta, ei taipuisuutta polvissa. Eikä liioin naurata.

Mukavuudenhaluinen ja laiskuuteen taipuvainen mieli sanoo, että päivä tai kaksi täydellistä lepoa auttaa jalkojen tönkköisyyteen, ja järki sanoo, että heti liikkeelle! "Se lähtee sillä millä on tullutkin" sanottiin joskus jonkun muun asian yhteydessä ja sama pätee liikuntaankin. Liikunnassa tullut lihasten kipeys ja jäykkyys lähtee liikkumisella. Joten vaikka kävely ei onnistu, niin pyöräily onnistuu. Se tuntuu uskomattomalta miten kävelettömät jalat taipuu polkemiseen. Kun vain selviää polkimille ja satulaan, niin taas mennään kuin tanssimatkassa ikään. Paino on enimmäkseen satulalla ja polvinivelet ihan hymyilee saadessaan polkea ja voidella niveliä.  Pyörälenkin jälkeen jalat on taas soukat niinkuin silakat.

 

Kävin Kurhilan ja Solkein kylissä. Maanviljelijät tekevät syystöitä pelloilla ja haisu on väkevä. Lenkki oli 40 kilometriä eikä eväitä ollut ollenkaan.

Muutama päivänkakkara, lupiini ja siankärsämö vielä jaksaa kukkia. 

torstai 1. lokakuuta 2015

Lukeeko tätä kukaan?


Ymmärrykseni mukaan joku joskus käy lukemassa tätä blogiani. Asia tuntuu jotenkin kutkuttavan hämmentävältä! Mamma kirjoittaa siinä toivossa, että joku lukisi, mutta sitten kun joku lukee, niin tuntuu kummalliselta. Sitä melkein säikähtää ja ruttuiset posket ihan punastuu.
Saan välillä tietooni hankaluudesta kommentoida blogia. Kommentit ovat tervetulleita ja jos sinulla on sähköposti mikä loppuu "gmail.com", niin voit kommentoida blogiani valitsemalla Google-tilin  kohdasta "Valitse tili". 

Sunnuntaipyöräilijöiden kausi alkaa hiljakseen päättyä tältä vuodelta. Mamman polkeminen alkaa olla satunnaista eikä eväitä enää rakennella tarakkalaukkuun. Jonkun kaupunkireissun tai Maaveden ympäriajon teen vielä ennen lumia, mutta varsinaiset pyöräretket jäävät odottamaan ensi kevättä.
Mietinnässä on pyörän talvisäilytyspaikka. Ja pitäisikö se käyttää huollossa ennen talvea vai kesällä. Voi voi miten suuria ja vaikeita kysymyksiä!


Iloinen yllätys löytyi viilipurkista! Pyöräilijä viilettää hiukset tai kaulaliina hulmuten viilipurkin kannessa.

lauantai 26. syyskuuta 2015

Kiertoon!


Päivittäiset uutiset lehdessä ja televisiossa ovat todella surullista luettavaa ja kuultavaa. Taas tänään uutisoitiin pyöräilijän ja auton törmäyksestä suojatiellä Lappeenrannassa ja hyvin vakavia tilanteita on koettu turvapaikanhakijoiden taholla eri puolilla Suomea.

On vaikea käsittää niiden ihmisten ajatuksia, jotka torjuvat apua ja turvaa hakevan lähimmäisen. Tilanne on uusi ja hämmentävä, mutta nyt on toimittava tavalla ja toisella. Ihan varmasti löydät oman tapasi auttaa - jos haluat.

Toivon meidän ikääntyneiden olevan suopeampia avuntarvitsijoille, kukapa meistä ei olisi kuullut omien vanhempien ja muiden sukulaisten kertomuksia evakkoreissuista ainakin täällä rajan lähellä ja uskon meidän olevan kiitollisia heidän saamastaan avusta suuressa hädässä. Nyt kovasti kritisoitu sotalapsi-asiakin on varmaan silloin sodan aikana tehty siinä tilanteessa lasten parasta ajatellen. Lasten parasta tahtovat myös nämä Suomeen tulevat turvapaikanhakijat.

Ja kaikkien paras on jos kulkeminen vastaanottokeskusten ja lähikaupungin välillä onnistuu kätevästi. Siihen on vastauksena polkupyörä! Etsitään ne joutilaat kulkupelit varaston nurkasta ja tarkistetaan toimivuus ja toimitetaan käyttöön vastaanottokeskuksiin.




maanantai 21. syyskuuta 2015

"Kaho kanava, et kavu"



Puhelimen gps-juttu lopetti taas käkkyrän tekemisen kesken matkan. Silti 56 km.

"Kaho kanava, et kavu" - sanottiin joskus Lappeenrannan matkailumainoksessa. Eihän se slogan ihan täsmännyt tämän seudun murteeseen, mutta ehkä jokunen turisti sen innoittamana varasi kanavaristeilylipun ja kävi ihmettelemässä rapuja ja muita ötököitä kanavan seinässä kun vesi laski alaspäin.
Saimaan kanavan katsominen kyllä kannattaa edelleen, erityisesti pyöräillen. Kanavanvarren hiekkatie on hieno retkikohde. Aamulla älykännykän säätiedotus ilmoitti sateen mahdollisuudeksi kymmenen prosenttia, päivän aikana prosentit oikeasti olivat viidenkymmenen luokkaa, mutta lämpimässä syyssäässä pieni kastuminen ei haitannut. Kahvipaikaksi valittiin puupino ja mukaan tuli sekarotuinen koira mikä, ilmeisesti lähitalosta, jolkutteli arvioimaan eväittemme laatua. Leppoisan oloinen koira, harvoin sitä nykyisin tapaa irrallaan kulkevia hurttia.
Innostuin pyöräilystä viitisentoista vuotta sitten ja joskus tuntuu, että nämä Lappeenrannan seudun tiet olen jo kolunnut ees ja taas, mutta luulen etten ole kanavanvartta koskaan ajanut Nuijamaalle asti. Tai sitten en muista. Sitä tappavaa rekkatietä olen kyllä Nuijamaalle mennyt - en mene sille tielle enää - mutta kanavaa pitkin en muista ajaneeni. Se olkoon  tavoitteena!




Evästauko puupinolla HP:n kanssa






perjantai 18. syyskuuta 2015

Syksyn satoa






Pyörän parkkeeraaminen kaupungissa on joskus hankalaa. Telinettä ei ole järkevän matkan päässä siitä mihin on asioimaan menossa ja ikkunoiden ääreen laittaminen voi tulla kalliiksi, eikä kaupoissa siitä tykätä. Pienen asioinnin vuoksi järeiden lukkojen virittäminen tuntuu työläältä.
Mielettömän hienoa palvelua on ollut pankissa johon asiakas vei pyöränsä sisään, koska lukko oli unohtunut, ja pankki-ihminen vielä vahti, ettei siitä aulasta kallis polkupyörä häviä. Tämä pyöräilijä taatusti pysyy saman pankin asiakkaana!           






Sato jää heikoksi jos mielenkiinto on pyöräilykartoissa, gps-asian opettelussa ja uusien reittien suunnittelussa. Ei tullut tilliä, ei persiljaa.









torstai 10. syyskuuta 2015

Se on kyllä ihan väärin


Se on kyllä ihan väärin kun töistä tullessa näkee auton ikkunasta pyöräilijöitä upeassa syksyn auringossa viilettämässä Joutsenon tuulimyllysuoralla tai Taipalsaaren patotiellä. Autossa on tukalan lämmin ja tuulilasin töhnät saavat ilmankin tuntumaan autossa tunkkaiselta. Vaan ollapa ulkona auringossa ja alamäessä! Mutta ei - lähes pakon edessä työmatkat on enimmäkseen tehtävä autolla ja se suurin harmitus on ettei meinaa millään jaksaa enää työpäivän jälkeen lähteä edes pienelle pyörälenkille. Siis raihnaistuminen on ihan väärin.

Joskus kuulee mamma- ja pappaikäisten sanovan, että mieli ja kroppa ei oikein pysy samassa tahdissa. Mielessään sitä menee ja tekee vaikka mitä, mutta jalat ei vaan pysy vauhdissa mukana, eikä liikkeissä kertakaikkiaan ole samaa notkeutta kuin nelikymppisenä. Olen tehnyt saman havainnon.

"Kun askeleeni hidastuu ja muista jälkeen jään..." sanotaan virressä. Ränttänäpolvilla totisesti jää jalkaisin liikkuessa toisista jälkeen, mutta yllätys, yllätys! polkupyörällä pysyy vauhdissa mukana ja elämässä tanakasti kiinni. Ja polvet hymyilee.

Mutta on se ihan väärin kun ei ehdi eikä jaksa tehdä kaikkea sitä mukavaa mitä haluaisi.
Toisaalta meille on luvattu sisäisen olemuksen virkistyvän kun ulkoinen raihnaistuu. Sitä odotellessa.



perjantai 4. syyskuuta 2015

Sähköä!


Vasemmanpuoleisessa kuvassa on imatralainen sähköpyörä akku kyydissä ja oikeanpuoleisessa sama pyörä ilman akkua ja kauniissa niiauksessa. Hauska pyörä, jota sain kokeilla pehmeässä tihkusateessa. Ensimmäistä kertaa elämässäni (mikä siis on kohtuullisen pitkä) sain ajaa sähköpyörää. Sähköpyörän ajaminen oli kivaa! Pienellä polkaisulla vauhti kiihtyi hurjasti ja ylämäessä vauhti ei ollenkaan hidastunut. Toki piti polkea koko ajan tai muuten pyörä pysähtyi, että eihän sähköpyörä mikään mopo ole, vaan polkupyörä, mutta ajaminen keventyi oleellisesti.
 Kyllä mammalle tuli ajatus sähköpyörän omistamisesta. Oma hybridipyöräni on melko uusi ettei todellakaan ole ajankohtaista edes haaveilla uudesta pyörästä, mutta...    "Oikeilla" pyöräilijöillähän on varastossaan useita polkupyöriä, joten mammastakin tulisi kai "oikeampi", jos pyöräilemään lähtiessään voisi tovin valita päivän reissuun sopivimpaa menopeliä. Saahan sitä haaveilla.

Voi kun saisi vielä kokeilla läskipyörää.





lauantai 29. elokuuta 2015

Ahtautta?




Tämänpäiväinen lenkki oli 59 km, mutta harmillisesti kuvan gps-käkkyrä jäi vajaaksi. Vielä on opittavaa älypuhelimesta!

Ikääntymisen huomaa ajokilometrien vähenemisestä. Ajokilometrien suorittaminen on vaihtunut poljeskeluun, nautiskeluun ja oleskeluun. Joskus kilometrejä päivälenkillä tuli lähes sata enemmän kuin nykyisin, mutta koska aikaa menee saman verran, niin mitäänhän ei ole menetetty. Jokainen poljettu kilometri ja ulkona oltu tunti on pelkkää plussaa.

Hyväksi koetut eväät - ruisleipä ja juusto - nautiskelin Vehkataipaleen bussipysäkillä.


 
Surettaa kun lukee lehdistä keskustelua pyöräilijöiden, jalankulkijoiden ja autoilijoiden epäsovusta liikenteessä. Törmäyksiin löytyy syyllinen aina siitä toisesta, vaikka luulen useimpien pyöräilijöiden olevan toisissa tilanteissa myös jalankulkijoita ja autoilijoita. Jos Suomi olisi kuin Amsterdam, niin ahtauden ymmärtäisi, mutta onhan meillä oikeasti täällä tilaa. Joku julkkiskin sanoi lehdessä suurimman  ärsyttävän asian hänen elämässään olevan liian lujaa ajavat pyöräilijät. Moni tuntuu puhuvan vain omista oikeuksistaan liikenteessä, mutta ne omat velvollisuudet unohtuvat.

Myönnän kuitenkin etten ehkä olisikaan pyöräilijä Helsingin keskustassa, omat hoksottimet nopeasti muuttuvissa tilanteissa ovat rajalliset. 

Kyllä me tänne kaikki mahdumme -sanoo mamma.


Löysin Etelä-Karjalan pyöräilykartan suomenkielisen version  www.koskimies.fi   -liikkeestä.




tiistai 25. elokuuta 2015

Eksotiikkaa

 Kertakaikkiaan hieno juttu kun saatiin Lappeenrannan pyöräilykartta!Omani hain hiekkalinnan infosta, suomenkieliset oli loppuneet, joten otin englanninkielisenä. Venäjänkielisellä en olisi pärjännyt.
Kartta on hieno. Selkeä ja suorastaan houkutteleva polkemaan joka suuntaan. Luulin että olin kolunnut kaikki mahdolliset reitit, mutta kartassa näkyy ennenkokemattomia mahdollisuuksia ja varmaan hyviä eväspaikkoja.  Kyllä mammalle tuli ihan uutta intoa pyöräilemään kyliin ja kaupunkiin.


Kartasta löytyy myös hyvin mielenkiintoisia yksityiskohtia uimarantoineen ja nähtävyyksineen.


Suomen kielellä Pulsan asema on aika vaatimattoman oloinen, mutta Pulsa Station kuulostaa ihan eksoottiselta. Kaukana kaikesta maalaismaisemassa on Pulsa steissön - mahtavaa!



Village centre of Taipalsaari ja Röytty House. Todella hienoa ja eksoottista! Uutta karttaa tutkiessa pääsee hiukan turistin silmin kokemaan omia tuttuja seutuja.












Hinkanranta on merkitty hyvin.Se on todella oivallinen paikka levähdykseen, postikorttimaisema ja siisti huussi käsienpesumahdollisuuksineen. Pyöräillessä ei ole tarvetta auton, pyykin tai eläinten pesemiseen. 


Lämpimät kiitokset kaikille kartan tekijöille!







perjantai 21. elokuuta 2015

Ihmettelyä

On se vähintäinkin hienoa, että yli kuudenkymmenen kilometrin työmatkan voi polkea kokonaan pyörätiellä. Ihan oikeasti - työmaan pihalta kotiportille pääsee kevyen liikenteen väylää.
Startti Imatran Tainionkoskelta ja Karhumäen kautta Joutsenoon. Joutsenon läpi Lampikankaalle, Muukkoon, Pontukselle ja Lauritsalaan. Lappeenrannan sataman kautta Taipalsaarentielle ja pieni metsäpolku kotipihalle. Se on luksusta ajaa koko matka rauhallista pyörätietä pitkin. Pari hankalaa kohtaa on kyllä - kanavan yli menevä silta Lauritsalassa, jossa nyt on remontti meneillään - ja tunneli Taipalsaarella.
Siltatyömaa on erikoisen kelju, pyörää on talutettava, koska ainakin mammapolkijalle väylä on pelottavan kapea, eikä ohittamaan pääse etteikö siirrä pyörää autojen väylälle. Enkä varmaan kurkistele kaiteen välistä huiman alhaalla olevaa kanavaa!
 Työmatka on kauniskin. Vuoksi, neljä erilaista kirkkoa, Lappeenrannan kaupunginlahti, Hinkan ranta yms. 


Joutsenossa on uusien moottoritieliittymien keskellä siisti pysäkki puhtaine penkkeineen eikä sekään ole hullumpi eväspaikka. Aamulla tehty varrasleipä juustolla oli iltapäiväksi pehmennyt ranskanleivän veroiseksi, hyvälle se maistui aurinkoisella pysäkillä.

tiistai 18. elokuuta 2015

Tekstiiliurheilua

Ei ole helppoa antaa periksi, mutta kyllä pyöräilykamppeilla on väliä ajamisen miellyttävyyden lisäämiseksi. Takana on aika kun liikuntaan käytettiin niitä kulahtaneita ja venyneitä verkkareita ja t-paitoja. Toimihan ne jotenkin, vaikka hikinen ohut puuvilla tuntuu kalsean kylmälle ja takertuu ihoon kiinni. Ei kamppeet kaikkein tärkein asia ole - liikkumaan pääsee vaikka korkkareissa - mutta mukavampaa on pukea ylle asianmukaiset vaatteet ja jalkineet ja huomaamatta tulee ehkä tehtyä pidempi lenkki kun hikinen selkä tuntuukin kuivalle ja lämpimälle eikä polkimen painamat mustelmat paina jalkapohjia.


Kuka muistaa 60-luvun tyttöjen koulun liikuntatunnin sisävoimisteluvaatteen? Se tummansininen body, jossa oli ohuet, kainaloita hankaavat kuminauhat lyhyissä hihoissa ja materiaali oli paksuhkoa puuvillan ja keinokuidun sekoitetta? Kaupassa oli vain sitä yhtä mallia ja useimmilla oli tietenkin isompien siskojen tai serkkujen vanha, joka ei siis koskaan ollut sopiva. Päällä roikkuva tai hankalasti kiristävä.
Myöhemmin sitten varakkaammat vanhemmat ostivat tyttärelleen keinokuituisen, pitkähihaisen version, ja sitä oli myös mustana. Niillä kokemuksilla arvostaa todella näitä tämänpäivän teknisiä urheiluvaatteita ja mahdollisuutta käyttää sopivan kokoisia vermeitä pyöräillessäkin.


Vaikka kyllä minä edelleen käytän toisten vanhoja vaatteita. Sain Vanhimmaiseltapojalta oikean pyöräilypaidan pitkällä takahelmalla kokeiltavaksi ja myönnän, että se tuntuu hyvältä. Selän mainostekstin saa piiloon huomioliivin tai takin alle ja selkä tuntuu kuivalta ja lämpimältä ja sopivankorkuinen kaulus suojaa passelisti.


icyclelpr.fi - sivulla myydään paitoja ja huppareita logolla. Taidan ostaa! 





perjantai 14. elokuuta 2015

Polvet ränttänöi

Ränttänät polvet ihan hymyilee pitkän päivälenkin jälkeen. Pyöräily on todella nivelystävällistä liikuntaa - kun kävely on känkkäröintiä niin pyörän päällä ei tunnu missään. Toki pyörän päälle nousu ja pysähtyminen muistuttaa kropan kalenteri-iästä, eikä seisaallaan polkeminen onnistu kun ränttänöille ei voi varata koko painoa, mutta satulassa istuen polkiessa tuntuu nuorelta ja terveeltä! Kyllä ilman pyörää maailma supistuisi melko pieneksi, vaan pyörällä pääsee Taipalsaarelta Pulsaan ja Taniin ja Korkea-ahoon asti. Mittari ilmoitti 73 kilometriä, vaikka polvet sanoivat eilen että "stop". Vaan mamma ei stoppaa.
Eihän polkeminen mikään autuaaksitekevä juttu ole - minulle se on tärkeää - vaan ylipäänsä on hyvä kun ihmisellä on asia mistä on innostunut ja mikä tuottaa iloa ja eräänlaista kohotusta arkipäivästä. Eihän se polkeminen sellaisenaan oikein mitään ole, vaan se liike ja maisemat ja vapaus ajatteluun ja tärkeintä tietenkin eväät. Tänään ruisleipää plus juustoa. Skyr-rahkapurkin ajelutin koko lenkin ja palautin takaisin jääkaappiin. 

Helsingissä tapahtui surullinen auton ja pyöräilijän kolari. On todella harmillista kun ilmastoystävällinen ja kaikin puolin järkevä kulkeminen on vaarallista.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Maaveden ympäriajo

Taipalsaaren Maaveden ympäriajo on sopivan mittainen, 32 km, hellepäivän aamuun ja pelkällä vesieväällä. Meille taipalsaarelaisille lenkki lienee suosituin, vaikka kolmannes matkaa on hiekkatietä. Hyvä hiekkatie on kyllä parempi kuin kurja asfaltti. Rehulassa Kopinsalmen sillan päällystevauriot on jotenkuten korjattu, mutta Saikkolassa asfaltti on melkoista monttutihentymää pitkältä matkalta. Hiljaisella tiellä montut kyllä ehtii väistää ainakin verkkaisessa vauhdissa, mutta tasaisempi meno voisi houkutella niitä "oikeita maantiepyöräilijöitä" kapeine renkaineen myös näille teille.
Muutama ympäriajaja polki vastaan ja iloinen, kahden ikääntyvän pariskunnan joukkio oli ilmeisesti lähtenyt pidemmälle retkelle tarakkalaukkujen pulleudesta päätellen. Siinä puuskutettiin ja pohdittiin ylämäen jaksamista ylös asti. Vastaantulevaakin nauratti heidän hauskanpitonsa näin upean liikunnan merkeissä!



Mammaporukoissa liikkuessa kuulee kaikenlaista: eräs mummo on laihduttanut pyöräillen kymmenen kiloa! Polkee kuulemma päivittäin ja nauttii elämästään kevyempänä. Samainen mummopyöräilijä totesi myös pään tykkäävän pyöräilystä - mielikin vapautuu ulkoilmassa. Samaa mieltä minä!

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Peräkanaa





Mamman ja Kaksivuotiaan pyörissä on hiukan eroa. Yllättävää, että pienten potkulautoja saa myös kolmipyöräisenä ja Kaksivuotias voi aloittaa tasapainoharjoitukset huomattavasti aiemmin kuin Mammansa. Tosin tämän punaisen menopelin omistajaa piti heti alkumetreillä toppuutella liian kovasta vauhdista.
Olisi se ollut juhlaa, jos viisikymmentäluvulla olisi kaupoissa ollut kolmipyöräisiä potkulautoja! Jos niitä olikin, niin ei meidän kylillä. Ei ollut lasten pyöriäkään ja silti opittiin polkemaan kuka miesten pyörällä tangon alta, kuka naisten pyörällä keskikaareen asennetulla laudanpätkällä istuen. Ei niitä aikoja kyllä mitenkään sankarina muistele - olisi ollut juhlaa saada potkulauta vaikka kolmipyöräisenä tai  ihan oikea lasten pyörä!

Tänään on Lappeenrannassa kyläpyöräilytapahtuma. Kaksitoista kylää on järjestänyt mehuasemia ja merkintäpaikkoja. Keväällä vastaavassa tapahtumassa pyöräili 250 polkijaa ja tänä vuonna merkintäpaikoille odotetaan isompaa joukkoa.
Ilolla olen huomannut sanomalehdessä olevan nykyään usein pyöräilyjuttuja. Pyöräilyreitit paranevat ihan kohisten!   

torstai 6. elokuuta 2015

Ikääntyminen plus polkupyörä?


Ikääntyminen vai vanheneminen vai "elämänkokemusta omaava"? Mikähän se sana olisi paras kun tulee ikää niin paljon, että kroppakin siitä jo ilmoittaa? Senior-sana on ihan ok, vaikka siinä sanassa on jotenkin maskuliininen vivahde. Kuntosaleilla saa alennusta kun on senior-ikäinen ja hanakasti ilmoitan siellä olevani sen ikäinen kuin olen. Ehkä tässä ollaan siinä kohdassa kuin nuori, joka ei oikein ole lapsi eikä vielä aikuinenkaan, nyt ollaan toki aikuisia mutta vanhaksi ei itseään vielä miellä, jonkunlainen muutosvaihde meneillään.  Vaikka Kuusivuotias ja Yhdeksänvuotias jo kyselivätkin mamman elämän pituutta...

Joka tapauksessa vanhenemisessa usein tapahtuu monenlaista raihnaistumista, joskus ihan kulumista nivelissä. Nivelvaivat taitavat olla ihan tavallinen asia meille senioreille.
Pyöräilyyn vihkiytymätön ikätoveri sanoo polvikivun johtuvan liian pitkistä pyöräilylenkeistä, mutta se ei pidä paikkaansa.  Vaikka polvikipu estää kävelyn, niin polkeminen onnistuu kuitenkin, ja tasainen  pyörivä liike suorastaan hoitaa ja voitelee niveliä.

On ihan lohduttavaa, että nykyinen pyöräni ei välttämättä ole ollenkaan viimeiseni. Kun ikää tulee vielä lisää ja vointi huonontuu, niin valinnanvaraa menovehkeissä riittää - löytyy mm. aikuisten kolmipyöriä ja niitä potkittavia potkulautoja, onko ne Kickbike? Olisi kiva joskus kokeilla sellaista!

Toistaiseksi pyöräilen keväällä ostetulla peruspyörällä ja aion osallistua sunnuntaina Lappeenrannan kyläpyöräilyyn.


keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Kauppa-ajoa

Etelä-Saimaa eilen

Lappeenrannassa uudessa kauppakeskuksessa menee pyörätie kauppakeskuksen läpi. Ajatus on aika kummallinen, enkä vielä tiedä onko asia hyvä vai huono.Siis kun kaupat rakennettiin aiemman pyörätien molemmin puolin, niin pyörätie menee entisellä paikallaan - sisätiloissa. Ovet pitää ilmeisesti kuitenkin avata ja vain taluttaminen on sallittu.
Mutta en vieläkään ymmärrä onko tämä hyvä vai huono juttu. Osa minussa vastustaa tämmöistä kummallista uutta että ulkoliikuntaväline viedään sisälle, ja osa minussa hurraa kun pyöräily saa sitä arvostusta mitä sille kuuluu.
On mentävä katsomaan paikan päälle. Pyörällä.




perjantai 24. heinäkuuta 2015

Viiskymppinen


 Viisikymppinen lenkki kiertää Taipalsaaren ampuma-alueen ympäri.On rentouttavaa kääntyä Savitaipaleelle johtavalta tieltä Pönniälän suuntaan ja pitkän suoran hiekkatien päästä kapealle ja mutkaiselle kylätielle. Pönniäläntiellä on niitä "nimismiehen kiharoita", missä mikä tahansa kulkupeli tärisee ikävästi - töyssyt on liian harvoja, että pääsisi vauhdilla tasaisesti ylitse, ja liian tiheitä, että voisi hiljaa ajaa jokaisen montun ilman tärinää. Talutin pyörää pahimpien kiharoiden ylitse.









Pönniälässä pienen tien varrelta löytyy ihana lehmihaka ja siinä vanerilehmät vasikoineen. Hieno tilataide kovin syrjässä maalikylistä!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Yhdistelmäajoa





Pyöräilyn ja patikoinnin yhdistäminen maistuu hyvälle. Taipalsaaren Heikkolantielle pääsee oivallisesti pyörällä ja siitä alkaa patikonti Riutan laavulle. Laavulenkki on viitisen kilometriä tai lyhyemmin pääsee kolmeen neljään kilometriin, jos kulkee edestakaisin lyhyemmän polun mukaan. Polku on hyvin merkitty ja reitti on hyvin vaihtelevassa maastossa. Saappaat tai koreteksit kannattaa olla jalassa kosteitten paikkojen varalta ja saattaahan siellä käärmeitäkin olla. Tai ainakin nokkosia! Myrsky on kaatanut suuria mäntyjä polulle ja niiden ylittäminen tai alittaminen antaa mielenkiintoista haastetta etenemiseen. Kuusikymppiset saa kontata puitten alitse kuitenkin varoen, ettei reppu juutu puunrunkoon kiinni.
Koko retkeilyreitti on yli kaksikymmentä kilometriä, mutta minusta tämä Riutan lenkki on se paras osuus, kun haluaa metsään ja makkaranpaistoon. Eksyminen ei onnistu kun koko ajan kuljetaan melkoisen pienellä alueella ja hyvin lähellä on tie, vaikkei sitä polulla huomaakaan. 
Maastossa pyöräily voisi olla kivaa. 


tiistai 14. heinäkuuta 2015

sisäpyöräilyä



Ulkona pyöräilystä menee nautinto matalaksi, jos pitää laittaa pipo kypärän alle ja topparukkaset käteen, niinkuin näillä heinäkuun lomaviikoilla on tarpeen. Siispä etsin korvaavan polkemiskokemuksen ja marssin Lappeenrantaan Lehmukseen  omtkeskus@lehmus.fi   
ja kokeilin sisäpyöräilyä nauhaohjauksessa ja videota katsellen. Ei hassumpaa.    https://youtu.be/8W9Q5Xi3wC8
Ensin ajatus sisällä polkemisesta spinning-pyörällä ja maastossa ajetun videon katsominen ja nauhalta tulevan ohjauksen kuunteleminen vaikuttaa ihan hölmöltä, mutta ei se sitä ole.  Pääsin hauskalla tavalla polkemaan Alpeilla! Virtuaali-Alpeista puuttuu tietenkin paljon, mutta kyllä ne maisemat saivat minut polkemaan enemmän kuin olisin jaksanutkaan. Ihan hieno kokemus!





Kummallinen lehtijuttu Pariisista. En ymmärrä - polkea saa päin punaisia ja samaan aikaan risteävä liikenne menee vihreillä?

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Keveä kuuskymppinen



Tuulella on merkitystä. Siis pyöräillessä on erilaista polkea myötä- kuin vastatuuleen. Työmatka kotiiinpäin sujui myötäisessä ja sen huomasi! Erikoisesti Joutsenossa tuulimyllysuoralla meno oli keveää ja melkein lentävää.
Ensimmäinen evästauko oli Hinkan rannassa  hinkansaunat@gmail.com ,jota voi lämpimästi  suositella pyöräilijöille tauko- ja vaikka saunapaikaksi. Siellä on hyvin siistiä ja selko-ohjeet löytyy rantakäyttäytymiseen ja huussin käyttöönkin.
Ohitin kaksi pyöräilijää, mutta en kerro kuinka moni pyöräilijä ja rullaluistelija ohitti minut. 

Hinkan rantaa













61,1 kilometriä

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Neljäkymmentäkahdeksan

Evästauko Wiipurin golfkentän risteyksessä.
Ja jälkiruoka kypsyi vieressä.

Tässä tämänpäiväinen neljänkymmenenkahdeksan kilometrin lenkki. Kirkolta Lappeenrannan sataman kautta Lauritsalaan ja Vehkataipaleelle. Sieltä Mantereentietä Rehulaan ja kirkolle. Hellesäässä ihan riittävän pitkä. Juominen riitti ja ylämäkiä taluttelin. Kiva rauhallinen lenkki.

Mikähän juttu se on kun johonkin asiaan jää ihan koukkuun. Jotkut pelaamiseen ja jotkut - pyöräilyyn. Muistan lukeneeni joskus kirjan "Kävelemisestä", se oli pohdiskeleva teos miten käveleminen vaikuttaa pään sisällä. Polkeminenkin vaikuttaa enemmän pään sisällä kuin kropassa. Onkohan polkemisesta kirjoitettu filosofista kirjaa? Kirjoittaisin itse jos osaisin.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Mihin jätän pyöräni kaupungissa?


On hieno juttu kun pyöräilyasia saa julkisuutta. Pyörien parkkeeraamista keskustaan on selvitetty ja Lauritsalaan lienee suunnitteilla jonkunlainen rata, missä siis oikeanlaisella rytmityksellä pääsee eteenpäin jopa ilman polkemista. Luulisi nuorison innostuvan. Ehkä mammapolkijakin käy sitä sitten illanhämärässä kokeilemassa.
Pyöräparkkiasia on mielenkiintoinen. Tunnustan, etten ole aiemmin edes ajatellut sitä "parkkina", vaan olen  katsellut onko sopivassa kohdassa pyörätelinettä.  Kiitettävän usein teline on löytynyt, mutta niissä on se harmi, että yhden pyörän kaatuessa koko rivi lakoaa ja vähintäänkin matkamittarin anturi vääntyy pois paikoiltaan. Ne telineet on tehty liian ahtaiksi. Useamman pyörän väliin on vaikeaa laittaa omaansa ja pois ottaminenkin on yhtä hankalaa. Tilan tarve pyörille olisi vähäinen silloinkin kun teline olisi tuplasti väljempi.
Amsterdam on pyöräilykaupunki isossa mittakaavassa. Parkkihallejakin siellä löytyy ja silti parkkeerattuja pyöriä on kadut pullollaan.
Joskus nauratti kun elokuvassa näki pyörän eteisessä - nyt ymmärrän sen oikein hyvin. Omanikin on  viettänyt talven kammarin seinällä.



lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kesäaamun lenkki


Ilmeisesti ukonilmaa lupaava säätiedotus tai alennusmyynti http://www.suomenpolkupyoratukku.fi 
karkotti monet pyöräilijät sisätiloihin kun aamulenkillä tuli vain muutama polkija vastaan. Yksi kauppareissulainen, yksi "oikea" maantiepyöräilijä ja yksi pappapolkija. Meinasin kyllä hihkaista pappapolkijalle, että "kypärä päähän!" Pappojenkin päät ovat suojelun arvoisia. Maantiepolkijan vauhti oli varmaan keskimäärin samaa kuin minulla on huimimmissa alamäissä.
Säätiedotus kyllä lupasi vaikka mitä, mutta ensimmäinen ukkosenjyrähdys kuului vasta kotipihalla lenkiltä palattua. 


Pyörätien asfaltissa on hauska ajosuunnan merkki. Onkohan tarkoitus ettei kukaan taipalsaarelainen menisi Lappeenrantaan vai onko tämä jonkun muistamattoman lenkkeilijän kääntymispaikka?















Laitan tähän vielä pienen aamulenkkini  kartan ihan siitä ilosta kun osaan sen nyt liittää tähän blogiin mukaan. Opettelu on kestänyt viikon verran - henkilökohtaista opetusta Nuorimmaiseltapojalta kolme iltaa ja valtava määrä pohdiskelutunteja omassa päässä. Jatkossa pyrin parempaan kuvaan ja pidempään matkaan.